On kesä 2011. Orimattilalainen Sanna-Maria Mäkinen muuttaa eron jälkeen puolitoistavuotiaan lapsensa kanssa omaan asuntoon.
Raha on tiukassa, koska Mäkinen opiskelee ja on yksinhuoltaja. Kun tulee joulu, lapsi alkaa sairastaa.
Korva- ja silmätulehduksia, astmaa, iho-oireita. Lapsi syö 11 antiobioottikuuria ennen ensimmäistä korvien putkitusta.
Myös äiti sairastaa. Sairauskierre vie molempien voimia.
Seuraavana kesänä tilanne kuitenkin rauhoittuu ja molemmat voivat paremmin. Syksyllä sairauskierre alkaa uudelleen.
– Pahimpina jaksoina Rasmus oli viikon ilman kuumetta. Aloin epäillä. Eihän se ollut normaalia. Asuntomme tutkittiin, ja sieltä löydettiin hometta. Asunto oli läpikotaisin niin homeessa, että oli päivänselvää, mistä sairastelumme johtui, Mäkinen kertoo.
Melkein kaikki omaisuus oli heitettävä pois
Äidin ja pojan ainoa vaihtoehto oli heittää homeen saastuttamat tavarat kaatopaikalle: matot, tekstiilit, sohvat ja sängyt. Jos yksinhuoltajaäidillä oli ollut tiukkaa tähän asti, nyt rahat vasta vähissä olivatkin.
Kuussa jäi käteen noin 80 euroa laskujen jälkeen.
Asunto oli läpikotaisin niin homeessa, että oli päivänselvää, mistä sairastelumme johtui.
Mäkinen lapsineen muutti vanhemmilleen väliaikaisesti, kunnes he löytäisivät uuden, homeettoman kodin. Hän kävi töissä ja etsi asuntoa, joka löytyikin kuukauden sisään. Elettiin marraskuuta 2012.
– Luulin, että helvetti olisi ohi, Mäkinen kertaa.
Elämä alkoi muuttua helpommaksi. Tuli kesä ja tuli talvi. Sitten sairastelu jatkui taas. Toistuvia korvatulehduksia ja kuumetta.
Mäkinen oli kotona hoitamassa lastaan. Poissaolot työpaikalta aiheuttivat ongelmia.
Vuoden 2013 lopussa perhe otti käyttöön astmapiiput, jotka toivat hetkellisen avun.
– Kesä olikin upea. Olemme pysyneet terveenä ja tulehdukset ovat jääneet taakse, Mäkinen kertoo viime kesästä.
Hometta myös uudessa kodissa
Talven tullen lapsen ja äidin tutut oireet, muun muassa kuumeilu ja kipukohtaukset, palasivat.
– Valvoin läpi yön lapsi sylissäni. Tiesin heti, mistä oli kyse. Lapselta repesi toinen tärykalvo, ja molemmat korvat olivat pahasti tulehtuneet.
Mäkinen pitää selvänä, että syy perheen terveysongelmiin on home. Hän löysi sitä myös heidän nykyisestä kodistaan.
Hän kertoo, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa, kuin pakata jälleen kerran välttämättömin omaisuutensa laatikoihin ja heittää loput roskiin. On etsittävä uusi koti, taas.
– Jää nähtäväksi, mitä nyt tapahtuu. Sen tiedän, että elämämme joutuu taas laatikoihin. Joudun rakentamaan uudestaan kaiken sen, mitä olen tähän asti rakentanut, ensin ensimmäisessä kodissamme ja nyt tässä.
Vaikeudet sairastuttivat myös henkisesti
Sanna-Maria Mäkinen, 26, laskeskelee, että perheen lääkekuluihin on mennyt parissa vuodessa tuhansia euroja. Lisäksi oma ja lapsen sairastelu on tarkoittanut ansiotulon menetyksiä.
Myös nuoren äidin psyyke on ollut kovilla. Hän on käynyt läpi vakavan masennuksen ja sairastanut syömishäiriön.
Söin koulussa sen, minkä pystyin, otin mukaani kaikki hedelmät, mitä kehtasin kantaa ja viikonloput olin syömättä.
– Painoni laski, ja pienimmilläni painoin 48 kiloa. Söin koulussa sen, minkä pystyin, otin mukaani kaikki hedelmät, mitä kehtasin kantaa ja viikonloput olin syömättä.
Kaikesta huolimatta Mäkinen valmistui merkonomiksi hyvin paperein, on käynyt töissä ja jatkanut opiskelua. Ruokakin maistuu taas normaalisti.
Läheisten tuki on ollut korvaamatonta, hän huomauttaa.
– Lisäksi olen kasvattanut maailman ihanimman ja reippaimman 4,5-vuotiaan pojan.
"Olkaa onnellisia nyt, älkääkä vasta huomenna"
Mäkinen on kertonut kokemuksistaan avoimesti esimerkiksi Facebookissa Lahden alueen äitien ryhmässä. Hän toivoo esimerkkinsä ja jaksamisensa kannustavan myös muita, jotka kohtaavat elämässään vaikeuksia.
Jää nähtäväksi, mitä nyt tapahtuu. Sen tiedän, että elämämme joutuu taas laatikoihin.
– On rohkeutta puhua, joten kertokaa tarinanne. Löytyy varmasti ihmisiä, jotka ovat kulkeneet saman tien ja ymmärtävät. Älkää aina hävetkö sitä, mitä olette, vaan muistakaa ja olkaa ylpeitä siitä, mitä olette saaneet aikaiseksi. Olkaa onnellisia nyt, älkääkä vasta huomenna.
Hän kertoo saaneensa runsaasti kannustavia viestejä tarinansa lukeneilta.
– Kymmenet ihmiset ovat valmiita auttamaan. Saan apua huonekalujen hankinnassa, muuttoapua, apua uuden asunnon etsimisessä. Ennen kaikkea saan henkistä tukea ja näen, että ihmiset välittävät, Mäkinen kertoo.
– Taistelu on ollut pitkä, mutta näen arjessamme silti paljon hyvää ja saan siitä voimaa, hän kiteyttää.