Regina Gómez tulee tavallisesti perjantaisin jo aamuseitsemältä valintamyymälän ovelle jonottamaan. Silloin siellä on jo pitkä jono ennestään, sillä monet saapuvat paikalle jo aamuyöstä.
Hän joutuu usein odottelemaan paahtavassa kuumuudessa tuntikausia, että pääsisi kauppaan sisälle.
– Joskus pääsen vasta iltapäivällä neljän aikaan. Ja usein silloin ei ole enää jäljellä sitä, mitä olen tullut hakemaan.
Hän on vihainen. Hänen vihansa yltyy päivä päivältä, sitä mukaa kuin jonot Venezuelassa ovat kasvaneet.
Maa on ollut ankaran taantuman kourissa nyt parisen vuotta. Regina Gómez sanoo, että koskaan presidentti Hugo Chávezin aikana ei ollut jonoja.
– Ei ehkä ollut ylellisyyttäkään, mutta emme joutuneet seisoskelemaan tuntikausia jonoissa.
Kauppaan yhtenä päivänä viikossa
Venezuelassa valtio subventoi merkittävimpiä päivittäistavaroita, ja niiden kauppaa myös säännellään. Säänneltyjä tuotteita on kymmeniä, ja niihin kuuluvat öljy, riisi, maito, sokeri, juusto, pastat, jauhot, saippua ja monet muut joka päivä tarvittavat tuotteet.
Jokaisella Venezuelan kansalaisella on oikeus ostaa näitä tuotteita yhtenä päivänä viikossa. Päivä riippuu henkilötunnuksen loppuosasta. Ostajalta otetaan kaupassa sormenjälki, ilmeisesti sen varmistamiseksi, ettei hän käy kaupassa toistamiseen samana päivänä.
Muita kuin säänneltyjä tuotteita voi ostaa milloin tahansa – jos niitä on tarjolla.
Monimutkainen järjestelmä on johtanut loputtomiin jonoihin kauppojen ulkopuolella. Ne kiemurtelevat kymmeniä ja kymmeniä metrejä ja jatkuvat kulman takana.
Osa jonottajista tuntuu vain viettävän aikaansa tai odottelevan, mitä tavaroita mahdollisesti kauppaan on tullut. Monet ovat kuitenkin paikalla todellisesta tarpeesta.
Suurin pula on tuontituotteista. Suurin osa elintavikkeista on niitä, sillä maassa tuotetaan etupäässä vain hedelmiä ja vihanneksia.
Suuri osa ruuasta päätyy pimeille markkinoille
Pula ja ihmisten suuri tarve hankkia ehkä sellaisiakin tuotteita, mitä he eivät tarvitse, ovat synnyttäneet laajat pimeät markkinat ja kokonaisen uuden ammattikunnan, jälleenmyyjät.
Jälleenmyyjät ostavat subventoitua ruokaa halvalla hinnalla niin paljon kuin pystyvät ja myyvät ruuan sitten eteenpäin niin kalliilla kuin mahdollista.
Heitä kutsutaan ”bachaqueroiksi”, muurahaisiksi. Joidenkin arvioiden mukaan yli puolet jonoissa seisovista ihmisistä on muurahaisia.
Yksi muurahainen on nuori nainen, joka toivoo itseään kutsuttavan Carolinaksi. Hän asuu Venezuelan suurimmassa slummissa, Petaressa. Kotonaan hänellä on laaja valikoima ruokaa: riisiä, kahvia, shampoota ja saippuaa.
Hän elättää perheensä toimimalla muurahaisena. Perheeseen kuuluvat isoäiti, äiti, Carolina ja hänen pieni poikansa.
– Esimerkiksi paketti maissijauhoja maksaa kaupassa 19 bolivaria. Muurahainen voi pyytää samasta paketista 600 bolivaria.
Menestystarinasta talouskatastrofiin
Venezuela on maailman merkittävimpiä öljyvaltioita. Sen maaperässä on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat.
Vielä pari vuotta sitten venezuelalaisesta öljystä maksettiin yli 100 dollaria barrelilta. Sitten hinta tippui dramaattisesti. Nyt se on vajaat 30 dollaria.
Venezuela saa 95 prosenttia vientituloistaan öljystä. Hinnan tippuminen merkitsi myös valtion tulojen tippumista.
Alhainen öljyn hinta selittää suuren osan Venezuelan nykyisestä talousahdingosta. Mutta se ei selitä kaikkea.
Celarg-tutkimuskeskuksessa työskentelevä politiikan tutkija Manuel Sutherland sanoo, että Venezuelan sosialistihallitus on tehnyt monta virhettä. Hän arvostelee vasemmistolaista hallitusta avoimesti, vaikka laskee itsensä marxilaiseksi.
– Venezuela ei pistänyt lihavina vuosina mitään säästöön, vaan päinvastoin otti vielä ulkomaista velkaakin. Lisäksi monimutkaisen valuuttakurssijärjestelmän ansiosta kymmenet miljardit dollarit katosivat taivaan tuuliin.
Hän arvelee, että venezuelalaisten kärsivällisyys loppuu pian. Seurauksena saattaa olla entistä syvempi kaaos.
– Muutamissa myymälöissä on jo ollut merkkejä ryöstelystä, ja pelkään pahoin että se vain lisääntyy.