Sellainen käsi, joka lapsena oppii silittämään, osaa sen vanhanakin, eikä sellainen käsi herkästi mene nyrkkiin, tuumasi lasten ja nuorten puolesta puhunut Uma Aaltonen.
Vuonna 1981 tehdyssä haastattelussa Ulla-Maija "Uma" Aaltonen (1940-2009) kantoi huolta etenkin aikuisten nurinkurisesta suhtautumisesta lapsiin ja eläimiin.
— Usein on niin, että lapset eivät ole yhtä rakkaita lapsia kuin koiranpennut, hän mietti, ja jatkoi:
— Liian usein tässä maassa lapset itkevät itsensä uneen, usein vain siitä syystä, etteivät edes isä tai äiti tulleet sanomaan hyvää yötä.
Siksipä hän toivoi, että lapsi saisi lapsena "koiranpennun kohtelun". Ja mikäli vain mahdollista, lelujen sijaan itselleen jonkin eläimen. "Ero eläimen ja lelun välillä on sydämen lyönti ja lämpö."
Mukaansa päiväkoti- tai koulukäynneille Uma otti aina mukaansa jonkin eläimistään. "Yleensä pahimmat oppilaat silittävät eniten."
Ohjelman lopuksi Uma kertoi musiikkimieltymyksistään. Musiikki oli hänelle tärkeää, ei kuitenkaan mikä tahansa musiikki.
— Meidän talossa ja tallissa kuunnellaan usein ruotsinkielisiä radio-ohjelmia, sillä sieltä ei tule rokkivekkaria eikö perusmiljoonapellejä, kirjailija naurahti.
Teksti: Petra Himberg
Katso myös
- Wikipedia: Uma Aaltonen (fi.wikipedia.org)