Tytöillä ja pojilla on yleensä yhtäläinen kiinnostus ja osaamistaso matematiikan suhteen, mutta yläasteella tapahtuu usein muutos. Matematiikan tohtori Marjatta Näätänen uskoo kulttuurin ja asenteiden vaikuttavan tyttöjen intoon opiskella matematiikkaa.
Marjatta Näätänen väitteli vuonna 1967 matematiikan tohtoriksi toisena naisena Suomessa. Hän on toiminut pitkään naisten ja tyttöjen innostamiseksi matematiikan opintoihin. Maija Typpi haastatteli Näätästä Matematiikan aika -ohjelmassa.
Naisten ja miesten erot matematiikan suhteet alkavat näkyä lukiossa, naiset valitsevat harvemmin pitkän matematiikan kuin pojat. Yliopistoissa matemaattisten aineiden opiskelijoista enemmistö on miehiä.
Vuonna 2003 Pisa-tutkimuksessa selviteltiin nuorten kiinnostusta matematiikkaan. Suomalaisten tyttöjen kiinnostus matematiikkaan poikkesi pojista selvästi enemmän kuin tutkituissa maissa keskimäärin.
Näätänen sanoo osaamistason olevan tytöillä ja pojilla hyvin samankaltainen, mutta itseluottamus, motivaatio ja käsitys matematiikan tarpeellisuudesta eroavat. Muutettavaa on myös opettajien ja opinto-ohjaajien asenteissa.
Myös mielikuvat ja suhtautuminen matematiikkaan vaihtelee eri kulttuureissa. "Latinalaisissa maissa matematiikkaa pidetään lähellä filofofiaa olevana tieteenä, kuva matematiikasta on paljon pehmeämpi kuin pohjoismaissa, missä on saksalainen kulttuurivaikutus ja matematiikka, insinööritieteet ja koneet liitetään läheisesti yhteen", Näätänen toteaa.
Teksti: Heidi Sommar