Hyppää pääsisältöön

Polut katoavat metsistämme – nyt tarvitaan tallaajia

Metsäpolku.
Metsäpolku. Kuva: Yle/Asko Hauta-aho metsäpolku,polku

Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkin kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

Poluilla kävely on ikivanha liikkumismuoto ja epätasaisella alustalla kulkeminen tekee ihmisvartalolle hyvää. Aidolla polulla kulkeminen on luontoelämys vailla vertaa; samanlaista ei koe leveällä sorapohjaisella väylällä.

Polut ovat arvokasta kansallista kulttuuriperintöä

Suomalaiset kyllä liikkuvat paljon metsissä ja uusia polkujakin syntyy koko ajan. Varsinkin kaupunkien lähistöillä esimerkiksi koiranulkoiluttajat pitävät syntyneet polut hyvin auki. Samaan aikaan kuitenkin perinteiset polkureitit alkavat olla historiaa. Vielä 50-luvulla kotieläimet olivat polkujen parhaita hoitajia, mutta siihen aikaan ei enää ole paluuta.

Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään.

Eikö poluille enää riitä kulkijoita vai peittääkö tehometsätalous ne alleen? Mitä metsäpolkujen hyväksi olisi tehtävissä ja vieläkö niille löytyisi käyttäjiä kalastajien, marjastajien ja sienestäjien taholta? Tätä aihetta pohdittiin Luonto-Suomen suorassa lähetyksessä Radio Suomessa. Kokemuksistaan kertoivat metsänhoitaja Markku Meriluoto ja professori Pekka Laaksonen.

- Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään, sanoi professori Pekka Laaksonen.

Ehdotuksia vanhojen polkujen turvaamiseksi

Keskustelussa tuli esiin ideoita, joilla vanhojen polkujen tulevaisuus voitaisiin turvata. Tässä esimerkkejä:

  • POLKUpyöräily kunniaan. Maastopyöräily- ja myös ratsastusreittejä lisää.
  • Pitäisi tietää enemmän polkujen historiasta. Historiallisille poluille tarvittaisiin vetävät nimet, hyvinä esimerkkeinä mainittiin Ruijan polku tai Jäämeren polku. Reitit, joissa yhdistyy historia ja luonto, ovat kiinnostavia retkeilykohteita.
  • Ihmiset voisivat ottaa poluista kuvia ja merkitä niitä itse nettiin kartalle jaettavaksi muiden kanssa.
  • Vanhoista 60-luvun kartoista löytää hyviä polkumerkintöjä. Aikaisemmin kartoittajat kävivät enemmän maastossa ja käytössä oli myös useampia määritelmiä eri polkutyypeille (polku, kärrypolku ja kärrytie).
  • Suunnistuskarttoja ja suunnistajien tietoja poluista voisi käyttää hyödyksi.
  • Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen.
  • Paikalliset järjestöt ja kotiseutujärjestöt, voisivat innostua turvaamaan vanhoja polkuja. Samoin kesämökkiläiset.
  • Tarvittaisiin valtakunnallinen linjapäätös metsäpolkujen turvaamiseksi. Voisiko metsäkoneenkuljettajat velvoittaa säilyttämään polut avoimena? Metsäsuunnittelua tehtäessä havaitut polut voitaisiin merkitä metsäsuunnitelmakarttaan. Leimikon suunnittelussa varmistettaisiin, että polut mahdollisuuksien mukaan turvataan.
  • Voitaisiin järjestää kirjoituskilpailu muistojen poluista, piirustuksia ja karttoja mukaan.
  • Kaunokirjallisuuden tutkimisesta on apua, kirjoista löytyy paljon merkintöjä poluista.
  • Voitaisiin järjestää enemmän polkutapahtumia, esimerkkinä polkujuoksut.

Osallistu polkujen kunnostustalkoisiin

Lähetyksessä julistettiin avatuksi polkujen kunnostustalkoot. Mukaan haastettiin näin alustavasti Suomen Latu, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Partiolaiset, Tapio, alueelliset metsäkeskukset, Metsäteho, Metsähallitus, MTK ja Metsästäjäliitto.

Kiinnostusta aiheeseen riittää, sillä Radio Suomen sähköpostiin tuli valtavasti viestejä, joiden aiheet vaihtelivat polkumuistoista metsäkoneiden jättämiin jälkiin. Tässä erään kuulijan tarina:

Julkaisu käyttäjältä YLE Luontoilta.

Millä tavalla sinä haluaisit olla mukana?

Kiinnostaisiko sinua tutkia oman lähiseudun historiaa ja etsiä polkuja vanhojen karttojen avulla? Lähdetkö valloittamaan maastopyörällä uusia reittejä? Osallistutko jollekin järjestetylle polkuretkelle tai perustatko oman polkujuoksutapahtuman? Keräätkö porukan tallaamaan auki jonkin umpeen kasvaneen kirkkopolun? Millaisilla vanhoilla polkureiteillä sinä olet jo retkeillyt? Missä kunnossa reitti oli?

Jaa ideoita, ajatuksiasi ja kokemuksiasi kommenttikentässä ja somessa #vanhatpolut. Kaikki ideat ja ajatukset aiheesta ovat tervetulleita.

Linkkejä:
Täydennetään listaa yhdessä!

  • Tunturikiuru hangella.

    Harvinaiset linnut: Tunturikiuru

    Tunturikiurun keltaisen pään kurkku ja silmänseutu on musta

    Punatulkun kokoinen, tanakka tunturikiuru on päältä tummaviiruisen hiekanruskea, alta valkoinen. Keltaisessa päässä kurkku ja silmänseutu ovat mustat. Toisinaan lintu kohottelee lyhyitä ohimotöyhtöjään. Nuori on tummankirjavan likaisenvaalea. Laulu on pingottuneen sävyistä lyhyttä viserrystä ”trii try-triitri” tai ”tr tri tri-tryyitri”, lentoääni valittava ”jii-hi”.

  • Turkinkyyhky keväisten koivunsirkkojen keskellä.

    Harvinaiset linnut: Turkinkyyhky

    Turkinkyyhky on kauttaaltaan vaaleanharmaa.

    Kesykyyhkyn pituisella mutta hoikemmalla turkinkyyhkyllä on pitkä pyrstö, melko pitkä kaula ja pieni pää. Puku on kauttaaltaan vaaleanharmaa. Kaulan sivulla on musta, valkoisen reunustama poikkijuova. Pyrstön kärki on leveälti valkoinen. Soidinääni on tahdikasta huhuilua ”khu-khuu-khu khu-khuu-khu…”.

  • Viiriäinen tien ravissa.

    Harvinaiset linnut: Viiriäinen

    Viiriäinen on pieni palleromainen kanalintu.

    Viiriäinen on hädin tuskin punatulkun kokoinen, palleromainen kanalintu. Jalat ovat tukevat ja nokka paksutyvinen ja teräväkärkinen. Yläpuoli ja rinta ovat kirjavan kellanruskeat, vatsa valkoinen. Kurkku on vaalea, mutta osalla koiraista musta. Soidinääni on rytmikkäästi viheltävä ”hvit-vit-vit”, joka toistuu sekunnin välein.

  • Pulmunen lumihangessa

    Lintumaailman vähenevä "aatelisto": Pulmunen

    Pulmunen on punatulkun kokoinen ja yhtä pyylevä.

    Pulmunen on punatulkun kokoinen ja yhtä pyylevä. Koiraan pää ja alapuoli ovat puhtaanvalkoiset, selkäpuoli musta. Naaraan pää ja rinta ovat suttuisen harmaankirjavat, selkä ruskeankirjavan musta. Syyspuvussa molemmat ovat kellanrusehtavammat. Lentävällä linnulla välkähtävät valkoiset laikut siiventyvissä. Pulmusen laulu on parisekuntinen, surumielisesti helkkyvä säe. Lentoääni on kilisevä ”kililili”.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

Seuraa suoraa lähetystä viirupöllön pöntöstä!

Lue lisää:

viirupöllö

Tässä ovat Viiru ja Raita!

Viirupöllönpoikasten nimikilpailu on ratkennut. Poikaset saivat nimensä ja tunnistamista helpottavat värirenkaat suorassa lähetyksessä sunnuntaina 21.5.

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • lepakko

    Tutustu Suomen lepakkoihin

    Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia.

    Suomen lepakot Lepakko on todellinen kevään airut, sillä se lähtee liikkeelle vasta, kun ilma on tarpeeksi lämmintä, vähintään 6 astetta. Lepakoilta vaaditaan erityistä kestävyyttä Suomen olosuhteissa, sillä talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesät valoisia pimeässä viihtyville eläimille.

  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Bongaa kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • Viirupöllö

    Yöpetolinnut: Viirupöllö

    Komeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

    Varista isompi, pitkäpyrstöinen viirupöllö on kauttaaltaan harmaan- ja vaaleankirjava. Yksivärisen vaalean naaman keskeltä tuijottavat mustat silmät. Koiraan kevättalven öinä kuuluva soidinääni on kumeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

  • Varpuspöllö

    Yöpetolinnut: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Huuhkajanpoikanen

    Yöpetolinnut: Huuhkaja

    Huuhkaja on Euroopan isoin pöllö.

    Euroopan isoin pöllö on selkäpuolelta ruskea mustin täplin, vatsapuolelta mustajuovaisen kellertävä. Ohimoilla sojottavat pitkät höyhentupsut, ja isot silmät ovat oranssit. Lentävä huuhkaja vaikuttaa valtavalta hyvin leveine ja pehmeine siivenlyönteineen. Koiraan soidinääni on erittäin matala, kilometrejä kantava kumea kaksitavuinen huhuilu ”huu-uu, huu-uu…”.

  • Helmipöllö rakennuksen ikkunassa

    Yöpetolinnut: Helmipöllö

    Helmipöllö on melko yleinen Lapin keskiosia myöten.

    Räkättirastaan kokoisen helmipöllön pää on iso ja pyrstö lyhyt. Helmipöllö on päältä valkotäpläisen ruskea, alta valkoinen ruskein täplin. Isot keltaiset silmät tuijottavat valkoisen naaman keskellä. Koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”.

  • Suopöllö metsikössä.

    Yöpetolinnut: Suopöllö

    Suopöllön soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”

    Varista vähän pienemmän suopöllön pää on suhteellisen pieni, eikä lyhyitä korvatupsuja yleensä näy. Selkäpuoli on mustatäpläisen ja rinta mustaviiruisen kellanruskea, vatsa valkoinen. Naama on vaaleankellertävä, ja silmät keltaiset mustin kehyksin. Soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”.

  • Tunturipöllö komeassa sivuprofiili lähikuvassa.

    Yöpetolinnut: Tunturipöllö

    Tunturipöllö on iso pöllö melkein huuhkajan kokoinen.

    Tunturipöllö on melkein huuhkajan kokoinen. Höyhenpuku on joko kauttaaltaan lumivalkoinen tai tummajuovainen, mutta silloinkin naama on juovaton. Silmät ovat keltaiset. Matala soidinääni ”hoo” tai ”aoo” toistuu 2–6 kertaa peräkkäin. Varoitusääni on nalkuttava ”kä-kä” ja karheampi ”krä-krä-krääh-krääh”.

  • Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti.

    Yöpetolinnut: Sarvipöllö

    Sarvipöllö on vähän varista pienempi.

    Vähän varista pienemmällä sarvipöllöllä on pitkät korvatupsut, jotka pöllö toisinaan laskostaa päänmyötäisiksi. Sarvipöllö on päältä ruskeanharmaa ja alta kellertävä, kauttaaltaan mustien väkäsmäisten viirujen kirjoma. Pyöreä naama ja silmät ovat oranssit, ja silmien välissä on valkoista. Lennossa siivet paljastuvat pitkiksi ja alta vaaleiksi. Soidinääni on hyvin matala, parin sekunnin välein toistuva puhallus ”huu, huu…”, varoitusääni haukkuva ”kvuek-kvuek…”.

  • Lapinpöllö lentää lumisessa koivikkomaisemissa.

    Yöpetolinnut: Lapinpöllö

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen.

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen, paksukaulainen ja isopäinen pöllö. Yläpuoli on tummankirjavan harmaa, alapuoli vaaleampi. Keltaisia pieniä silmiä kiertävät ohuet tummat ja vaaleat renkaat. Lennossa siivet ovat pitkät ja hyvin leveät ja pyöreäpäiset, ja pää näyttää katkaistulta pölkyltä. Soidinääni on kumea, vaimeneva puuskutus ”huo-huo-huo…”, varoitusääni matalaa murinaa ”khruuh-khroah….

  • Hiiripöllö oksan päässä

    Yöpetolinnut: Hiiripöllö

    Hiiripöllö on varista vähän pienempi.

    Varista vähän pienempi, pitkäpyrstöinen ja alta tummaviiruinen hiiripöllö tuo kauempaa tai lentäessään mieleen haukan. Valkoinen naama isoine keltaisine silmineen ja pyöreä pää ovat kuitenkin tyypillisen pöllömäiset. Yläpuoli on valkotäpläisen tummanruskea, ja niskassa ja hartioilla on laajemminkin valkoista. Soidinaikaan koiras ääntelee ulisevaa ”ululululu…” -pulputusta.

  • Nainen kastelee kastelukannulla pojan kanssa kanssa kerrostalopihalla laatikkoviljelmää.

    Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Pahvisissa taimiruukuissa on pieniä taimia. Merkintätikussa lukee kirsikkatomaatti ja basilika.

    Ajankohtaista juuri nyt

    Mitä kaupunkiviljelijän tulee tehdä juuri nyt?

    Huhtikuussa taimia kasvatetaan sisätiloissa.

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.