Hyppää pääsisältöön

Polut katoavat metsistämme – nyt tarvitaan tallaajia

Metsäpolku.
Metsäpolku. Kuva: Yle/Asko Hauta-aho metsäpolku,polku

Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkin kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

Poluilla kävely on ikivanha liikkumismuoto ja epätasaisella alustalla kulkeminen tekee ihmisvartalolle hyvää. Aidolla polulla kulkeminen on luontoelämys vailla vertaa; samanlaista ei koe leveällä sorapohjaisella väylällä.

Polut ovat arvokasta kansallista kulttuuriperintöä

Suomalaiset kyllä liikkuvat paljon metsissä ja uusia polkujakin syntyy koko ajan. Varsinkin kaupunkien lähistöillä esimerkiksi koiranulkoiluttajat pitävät syntyneet polut hyvin auki. Samaan aikaan kuitenkin perinteiset polkureitit alkavat olla historiaa. Vielä 50-luvulla kotieläimet olivat polkujen parhaita hoitajia, mutta siihen aikaan ei enää ole paluuta.

Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään.

Eikö poluille enää riitä kulkijoita vai peittääkö tehometsätalous ne alleen? Mitä metsäpolkujen hyväksi olisi tehtävissä ja vieläkö niille löytyisi käyttäjiä kalastajien, marjastajien ja sienestäjien taholta? Tätä aihetta pohdittiin Luonto-Suomen suorassa lähetyksessä Radio Suomessa. Kokemuksistaan kertoivat metsänhoitaja Markku Meriluoto ja professori Pekka Laaksonen.

- Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään, sanoi professori Pekka Laaksonen.

Ehdotuksia vanhojen polkujen turvaamiseksi

Keskustelussa tuli esiin ideoita, joilla vanhojen polkujen tulevaisuus voitaisiin turvata. Tässä esimerkkejä:

  • POLKUpyöräily kunniaan. Maastopyöräily- ja myös ratsastusreittejä lisää.
  • Pitäisi tietää enemmän polkujen historiasta. Historiallisille poluille tarvittaisiin vetävät nimet, hyvinä esimerkkeinä mainittiin Ruijan polku tai Jäämeren polku. Reitit, joissa yhdistyy historia ja luonto, ovat kiinnostavia retkeilykohteita.
  • Ihmiset voisivat ottaa poluista kuvia ja merkitä niitä itse nettiin kartalle jaettavaksi muiden kanssa.
  • Vanhoista 60-luvun kartoista löytää hyviä polkumerkintöjä. Aikaisemmin kartoittajat kävivät enemmän maastossa ja käytössä oli myös useampia määritelmiä eri polkutyypeille (polku, kärrypolku ja kärrytie).
  • Suunnistuskarttoja ja suunnistajien tietoja poluista voisi käyttää hyödyksi.
  • Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen.
  • Paikalliset järjestöt ja kotiseutujärjestöt, voisivat innostua turvaamaan vanhoja polkuja. Samoin kesämökkiläiset.
  • Tarvittaisiin valtakunnallinen linjapäätös metsäpolkujen turvaamiseksi. Voisiko metsäkoneenkuljettajat velvoittaa säilyttämään polut avoimena? Metsäsuunnittelua tehtäessä havaitut polut voitaisiin merkitä metsäsuunnitelmakarttaan. Leimikon suunnittelussa varmistettaisiin, että polut mahdollisuuksien mukaan turvataan.
  • Voitaisiin järjestää kirjoituskilpailu muistojen poluista, piirustuksia ja karttoja mukaan.
  • Kaunokirjallisuuden tutkimisesta on apua, kirjoista löytyy paljon merkintöjä poluista.
  • Voitaisiin järjestää enemmän polkutapahtumia, esimerkkinä polkujuoksut.

Osallistu polkujen kunnostustalkoisiin

Lähetyksessä julistettiin avatuksi polkujen kunnostustalkoot. Mukaan haastettiin näin alustavasti Suomen Latu, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Partiolaiset, Tapio, alueelliset metsäkeskukset, Metsäteho, Metsähallitus, MTK ja Metsästäjäliitto.

Kiinnostusta aiheeseen riittää, sillä Radio Suomen sähköpostiin tuli valtavasti viestejä, joiden aiheet vaihtelivat polkumuistoista metsäkoneiden jättämiin jälkiin. Tässä erään kuulijan tarina:

Julkaisu käyttäjältä YLE Luontoilta.

Millä tavalla sinä haluaisit olla mukana?

Kiinnostaisiko sinua tutkia oman lähiseudun historiaa ja etsiä polkuja vanhojen karttojen avulla? Lähdetkö valloittamaan maastopyörällä uusia reittejä? Osallistutko jollekin järjestetylle polkuretkelle tai perustatko oman polkujuoksutapahtuman? Keräätkö porukan tallaamaan auki jonkin umpeen kasvaneen kirkkopolun? Millaisilla vanhoilla polkureiteillä sinä olet jo retkeillyt? Missä kunnossa reitti oli?

Jaa ideoita, ajatuksiasi ja kokemuksiasi kommenttikentässä ja somessa #vanhatpolut. Kaikki ideat ja ajatukset aiheesta ovat tervetulleita.

Linkkejä:
Täydennetään listaa yhdessä!

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Olen osoittanut kunnioitusta paikallisille poluille nimenomaan POLKUpyöräilyä harrastamalla jo vuosien ajan. Samalla paikallishistoria on tullut tutuksi monilta osin.

Näen paikalliset polut elintärkeinä kulkuväylinä asfaltin sijaan. Pyöräily maastossa on sujuvaa ja rytmikästä, toisin kuin kevyen liikenteen väylillä.

Omasta mielestäni maastopyöräily on avain niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin luonnonläheisyytensä ansiosta.

Haluankin haastaa jokaisen lukijan antamaan luonnolle mahdollisuuden, ajamaan metsäpolulla kilometrin. Enempää ei tarvitse, noin lyhyt matka ei vaadi paljoa aikaakaan. Mutta jo sellaisella matkalla saattaa oppia uutta, varsinkin jos osaa katsoa ja kuunnella.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä on hyvä, Itse kuljen enemmän kuin mielelläni luonnossa ja varsinkin nykyisin koiranomistajana entistäkin enemmän. Se olisi hyvä jos jonnekin merkattaisiin katoavaise luontopolut niin ne osaisi sitten etsiä ja käydä tallaamassa.

Lähettänyt käyttäjä

Ei saa unohtaa geokätköilijöitä!
Pistäpä minne hyvänsä korpeen kätköpurkki, niin kohta on satapäin kulkijoita sitä etsimässä. Tietenkin kätkökuvaukseen kannattaa laittaa maininta polusta (reitistä), jota kätkölle kannattaa saapua. Mikä sen parempi, jos kertoo syyksi vanhojen polkujen säilyttämisen!

Lähettänyt käyttäjä

En ole vielä kohdannut näitä katoavia polkuja, vaan lähinnä suuressa kulutuksessa olevia. Jos näistä katoavista poluista saisi jonkun maakuntakohtaisen listan (mitä tuskin tulee tapahtumaan) niin todellakin lähtisin niitä kävelemään esille!

Lähettänyt käyttäjä

Meidän lähistöllä ikivanha polku kulkee metsässä myötäillen metsänreunaa ja tulee seuraavalle kujalle. Nyt polun päätepisteeseen on rakennettu talo ja omistaja uhkaillut ja jopa mukiloinut ohikulkijoita,vaikka ovat kiertäneet naapurin tontin kautta.
Yritän aina löytää ja kulkea vaanhoja polkuja ja siivota niitä kulkiessani, opin sen jo lapsena äidiltä !

Lähettänyt käyttäjä

Poluilla pyöräilemiseen ei edes tarvitse tonnien hintaista maastopyörää. Vanha jämäkkä ns. mummopyöräkin sopii helpoille poluille. Sellaisessa on yleensä loivahko keula, joka ei jokaiseen kiveen ja juureen tökkää, sekä matala painopiste.

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Tätä polkujen häivämistä olen itsekin miettinyt kun on jopa täällä pääkaupunkiseudun lähettyvillä ihan selkeä ilmiö. Itse ratsastan mielelläni maastossa, myös metsissä, ikävä kyllä moni maanomistaja/kanssakulkija pitää sitä lähinnä huonona asiana vaikkei mitään suurempia jälkiä edes jäisi. (Muita kun se että polut pysyvät "auki".)
Pehmeillä/märillä paikoilla voi ratsastus toki aiheuttaa turhankin paljon jälkiä, mutta normi metsäpolut kestävät kyllä hyvin satunnaisen käytön. Miten saisi näitä negatiivisesti asennoituvia ihmisiä näkemään asian hyvän puolen?

Lähettänyt käyttäjä

Riinan kanssa samoilla linjoilla. Osallistuisin enemmän kuin mielelläni talkoisiin hevosten selästä käsin, mutta jatkuvien haukkujen saaminen ei kovinkaan paljon innosta lähtemään...

Lähettänyt käyttäjä

Metsän avohakkuun jälkeen istutusta varten tehtävässä mätästyksessä pitäisi säästää vanhat polut. Monta polkua on katkennut, kun maapohja on muuttunut erittäin vaikeakulkuiseksi.

Lähettänyt käyttäjä

Menepä tekemään uusia polkuja metsään, niin saat syytteen maanomistajalta ja ihan aiheesta. Jo olevilla poluillakaan ei saisi ratsastaa, sillä kaviot tuhoavat puiden juuria.

Lähettänyt käyttäjä

Oma kokemukseni piittaamattomasta polun tuhoamisesta on vuoden 2013 talvella tehty hakkuu Mäntsälän Saaren kylässä, Hunttijärven rannassa. Pahinta on, että hakkuuttaja oli Uudenmaan koulutuskuntayhtymä KEUDA, jonka pitäisi olla tämmöisessä asiassa esimerkillinen ja luonto-arvoja kunnioittava laitos. Toisin kävi. Kauniin niemen rantaa kiertävä polku vanhoine puineen tuhottiin käyttökelvottomaksi. Hakkuujätteet jäivät polun päälle ja osittain jopa rantaveteen. Perusteluna metsätalous - kuinkas muuten.

Lähettänyt käyttäjä

Hölkkä puunjuurisella ja kivikoisella polulla on mitä mainiointa liikuntaa.
Sen verran on estettä aina edessä, ettei vauhti pääse liian lujaksi, ja saa tarkasti katsoa, mihin jalkansa laittaa.
Eikä tartte kuin 20 minsaa, niin jo tuntuu jalkojen nostelu!

Lähettänyt käyttäjä

Maastopyöräilijät jakaisivat mielellään polkutuntemustaan ja kannustaisivat uusia harrastajia lajin pariin ja polkujen ylläpitoon, mutta eipä niitä polkuja saa mitenkään julkisesti karttaan merkata eikä netissä jakaa, kun kulkevat osin yksityisten maalla. Polkutalkoot on hyvä idea, mutta asennekasvatusta tarvitaan samaan tahtiin sekä maanomistajille että metsäteollisuudelle, tässä mielensäpahoittajien maassa.

Lähettänyt käyttäjä

Mä näitä polkuja tallaan kyllä joka päivä, ja uusia mielelläni löytäisin! Pitäisi luoda jokin metsäpolkukarttaprojekti, tänä gps:n ja kännyapplikaatioiden aikana ei luulisi olevan suurikaan haaste? Aplikaatio, jolla voi tallentaa kulkemansa reitin ja lisätä sen sitten tietokantaan kartan päälle? Palvelisi oikein hyvin ulkoilijoita - ja poluntallausta!

Lähettänyt käyttäjä

Jos poluille haluaa muitakin kulkijoita, on ne merkittävä karttoihin. Se taas onnistuu ihan tavalliseltakin pulliaiselta nauhoittamalla reitti esim. kännykän GPS:llä ja lähettämällä reitin OpenStreetMap-palveluun. Openstreetmapia puolestaan hyödyntää moni kännyköiden karttasovellus. Ymmärtääkseni myös Maanmittauslaitos harkitsee OSM:n merkintöjen hyödyntämistä tulevaisuuden karttoja tehdessä.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno tavoite saada perinteiset polut säilymään, jos se lisää ihmisten virkistysmahdollisuuksia.

Vastakkainenkin huoli on olemassa. Virkistysreittejä on kasvamassa umpeen. Ulkoilualueille tehtyjä polkuja - sellaisia, joilla pystyvät kulkemaan lapsiperheet vaunuineen ja myös pyörätuolilaiset - ei pysty käyttämään, koska kukaan ei hoida pois reiteille kaatuneita puita. Virkistysalueet rämettyvät, säästösyistä, ja ihmiset saavat jumittaa paikoillaan. Siin se joukko, joka ei pysty kiipeilemään puunrunkojen yli ryteikössä. Tähänkin pitäisi kiinnittää huomiota - vaikka siksi, että ne ovat niitä tulevaisuuden perinnepolkuja...

Lähettänyt käyttäjä

Myös juoksijat ovat keksineet uuden keinon pelastaa polkuja:
http://relaa.com/ilvesjuoku

Ilvesjuoksu järjestetään ilmeisesti taas keväällä 2015 koska viime keväänä se todettiin tehokkaaksi metsäpolkujen pelastajaksi.

Lähettänyt käyttäjä

Me maanomistajat emme kaipaa metsiimme roskaajia ym pahantekijöitä, emme juuristoja sotkevia hevosia (ei kuulu jokamiesoikeuteen, vaikka mm. Suomen Latu ja Ympäristöministeriö levittävät väärää tietoa, Laki ei tämmöistä tunne). Polut ovat syntyneet aikana, jolloin ei ollut hyviä maanteitä eikä kulkuvälineitä, nyt on. On todella törkeää mennä taas kerran sorkkimaan toisille kuuluvaan maaomaisuuteen.

Lähettänyt käyttäjä

Ottakaa ne rumat korvamerkit pois lehmiltä ja päästäkää ne kesiksi metsiin laiduntamaan. Niin syntyvät ne kauneimmat polut, eikä millään rumilla maastopyörillä. Kauniiseen polkuun tarvitaan hyvinvoivan kyytön, siro ja sopusuhtainen sorkka, jonka helmiäismäinen kynsi, on kuin luotu hyväilemään kuustenjuurakoita.
Lehmä osaa keskustella puiden ja kasvien kanssa, luo polun sopusointuisesti, ei raa´alla tekniikalla jyräämällä.

Lähettänyt käyttäjä

KUKAAN MAANOMISTAJA ei halua mailleen laittomien polkujen tekijöitä. Kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut kunnollista yksityistiestöä eikä yleistä auto ym. moottorikulkuneuvokantaa, oli harvaanasutulla maaseudulla esim. koululaisten, ja muidenkin jalkamiesten, pitkien matkojen takia ajan ja vaivan säästämiseksi lähes välttämättömyys
oikaista lyhyintä reittiä, jolloin TODELLISEEN TARPEESEEN syntyi polkuja. Nykyisin ei ole mitään tarvetta niitä vartavasten perustaa. Pysyvän jäljen tekeminen on laitonta toisen omistamalle maalle ilman maanomistajan lupaa. Nykyisin vaatimuksena on metsän kasvun nopeuttamien ja tehostaminen, joten polut pienentävät metsän todellista pinta-alaa, estävät taimittumisen ja niistä on pelkkää menetystä maanomistajille, joten tottakai maanomistajan kannattaa laittaa ne umpeen ja taimittaa, Ulkopuoliset yrittävät surutta sotkea niitä toisten maille ilman mitään korvauksia tietysti, tästä voisi määrätä tuntuvat sakot. Haja-asutusalueilla on nykyään yksityistieverkko, kyllä se on riittävä kaiken maailman turhille koiran "ympärikyliä tärkeänä" juoksuttajille, aikuiset ihmiset sentään kysessä Näiden "tyhjäntoimittajienkin" kannattaisi selvittää tosiasiat, laittomat polut ovat pelkästään laittomia polkuja, eikä se muuksi muutu.

Lähettänyt käyttäjä

'Aplikaatio, jolla voi tallentaa kulkemansa reitin ja lisätä sen sitten tietokantaan kartan päälle? Palvelisi oikein hyvin ulkoilijoita - ja poluntallausta!'

Meillä on juuri tollainen äppi tulossa! Ideana on kannustaa ihmisiä liikkumaan yhdessä ilman stressiä ja suorituspaineita. Katsokaahan osoitteessa:

http://igg.me/at/hoodownr

Lähettänyt käyttäjä

Nimimerkki kaipaili lehmiä polkujen tekijöiksi. Sipoolaislehmät näyttävät olleen esimeekillisen aktiivisia ja oma-aloitteisia, suorastaan edellä aikaansa, tässä asiassa =D , ainakin, jos lehtiuutiseen on uskomista
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092018680200_uu.shtml

Lähettänyt käyttäjä

Voisihan kommentoida myös alan oppilaitoksille.
https://www.facebook.com/metsaopetus

Tiedossa on koneen kuljettajia, jotka osaavat jättää hakkuun läpi menevät polut käyttökuntoonn. Ovatko muut sitten tumpeloita, laiskoja vai "vain töissä täällä".

Lähettänyt käyttäjä

Openstreetmap on hyvä nimenomaan polkujen kartoitukseen kaikkien nähtäville.
Omassa kotikaupungissani olemme maastopyöräporukalla rakentaneet poluista kattavan verkoston Openstreetmappiin kaikkien käytettäväksi. Ja pyrimme ahkerasti myös siivoamaan ja hoitamaan polkuja siellä liikkuessamme, vaikka se ei aina ihan jokamiehenoikeuksien mukaista toimintaa olekaan. Mutta olemme huomanneet että pienet polunraivaukset ja oksiensahaukset houkuttavat uusia kulkijoita pois pururadoilta ja asvaltilta aitojen luontokokemusten pariin!!

Lähettänyt käyttäjä

Maastopyöräily valmiilla poluilla pitäisi kieltää. Se jos mikä rikkoo kosteilla kohdilla polkujen pohjan ja sen jälkeen jalankulkijat kaikkoavat polulta. Maastopyöräily on pyöräilyä MAASTOSSA eikä vanhoilla jalkasin tehdyllä polulla. Maastopyöräilijät voisivat ajaa omat ajoreittinsä metsiin, jolloin eivät pilaisi tavallisia polkuja ja haittaisi jalankulkua niillä.

Lähettänyt käyttäjä

Olen harrastanut suunnistusta ympäri Suomea nyt 33 vuotta. En ole kyllä huomannut mitään tällaista polkujen vähenemistä? Tekisi mieli sanoa että huomio on ennemminkin päinvastainen. Lähellä 'sivistystä' mielestäni polkujen määrä on selvästi lisääntynyt. Minulle siis harrastuksen kannalta on se ja sama onko polkujen määrä vähentynyt, pysynyt samana vai lisääntynyt. Täytyi vain kommentoida kun mielestäni liikun todella paljon luonnossa ja kokemusta on tosiaan useammalta vuosikymmeneltä ja esitetään väite joka on hyvin erilainen kuin oma henkilökohtainen kokemukseni.
Tässä saatetaan tietysti tarkoittaa nimenomaan polkuREITTEJÄ. Eli pitkänmatkan polkuja jotka yhdistää kyliä ja seutuja läpi isompien asumattomien alueiden. Tällainen yksi polkutyyppi saattaa toki olla vähentynyt.
Väittäisin että yleisesti ottaen polut eivät vähene johtuen juurikin koiranulkoiluttajista, ulkoilijoista, lenkkeilijöistä, marjastajista, sienestäjistä, metsästäjistä ja suunnistajista. Ei ne polut jollain erityiskampanjalla pysy auki jos eivät ole pysyäkseen. Ne pysyvät siellä auki missä ihmiset ja hirvieläimet niitä tarvitsevat.

Lähettänyt käyttäjä

Erittäin tärkeä hanke kulttuurihistoria ja liikunnan näkökulmasta.

"Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen. "

Erittäin tärkeätä kulttuuri- ja paikkallishistoriaa.

Erityisesti Pyhän henrikin tie välillä Nousiainen - Köyliö tulisi kunnostaa ja sille luoda kunnon nettisvut. Harvalla polulla on niin mahtavaa ja Suomen historiaan liittyvää tarinaa.

Kansallispuistojen sijaan retkeilisin mielelläni tällaisilla historiallisilla poluilla. Ei minua ne kansallispuistojen koppukuoriaiset kiinnosta niin paljoa kun tällaisten aitojen polkujen liityntä historiaa ja niiden todellinen merkitys aikoinaan ihmisille.

Lähettänyt käyttäjä

En uskalla suositella enää kenenkään luonnossa liikkumista, ellei ole täysin varma maanomistajan myötämielisyydestä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on meininki muuttunut todella villiksi.

Lähettänyt käyttäjä

Asumme maalla ja metsä alkaa heti takapihalta. Sieltä lähteekin vanha metsäpolku, joka on joskus vanhaan aikaan ollut metsätie puun tuontiin, nyt kiva luontopolku. Me käymme siellä joka viikko monta kertaa lenkkeilemässä ja talvella hiihdämme. Näin polku on pysynyt kunnossa. Polulla saa tosi rauhassa kuljeskella, koska tosi vähän ihmisiä tietää siitä. Joskus hirvikoira tai pari naapuria voi polulla tulla vastaan. Luonto on niin kaunista ja mieli lepää ja raikas ilma tekee hyvää. Polku pysyy kunnossa, kun usein siellä kuljemme ja rentoudumme luonnon keskellä.

Lähettänyt käyttäjä

Oli suorastaan hurmaavaa lukea poluista. Kiitos kaikille jotka yrittävät niitä säilyttää. Muistan kuinka koulusta tullessa hyvällä säällä oikaisimme lehmipolkua noin 3 km maanteitse sijasta kulkemalla herttaista järvenrantaa osittain myötäilevää polkua kotiin. Viimeisenä kevään koulupäivänä kävelimme polkua ja saimme ajatuksen heittää tyhjät eväsmaitopullomme kiveen. Niin suuri ilo oli kesäloman alkamisesta. Äiti ei ollut kovinkaan iloinen.

Lähettänyt käyttäjä

Voi kuinka monta polkua on tuhottu viimevuosina metsäaurauksella! Siinä ei enää tamppaus riitä kun niitä ei löydä ei sitten millään.

Lähettänyt käyttäjä

"Lähettänyt 21.09.2014 - 09:54 käyttäjä TOISEN MAALLE E... (ei varmistettu)

KUKAAN MAANOMISTAJA ei halua mailleen laittomien polkujen tekijöitä. ...
...
... Näiden "tyhjäntoimittajienkin" kannattaisi selvittää tosiasiat, laittomat polut ovat pelkästään laittomia polkuja, eikä se muuksi muutu."

Luonnossa liikkuminen on jokaisen oikeus. Sillä ei ole väliä kuka metsän puut omistaa.

Lähettänyt käyttäjä

Niinkuin puut mukamas siitä kuolisivat jos hevosen kavio puun yksittäistä juurta maanpinnasta sillointällöin tallaa. Itselläni ei kyllä hevosta enää ole, mutta koirien kanssa liikun muiden metsissä.. eihän suomessa juuri muuta olekaan. Taimia en tallaa enkä takuulla tiputa ainuttakaan roskaa luontoon, mutta havuttomia, isojen kuusien alimpia risuoksia katkon jalankulun tieltä. Eli pikkuhiljaa avaan polkua. Niin naurettavaa pelleilyä ja pikkumaisuutta maanomistajilta aiempien kommenttien kaltainen nillitys. MINUN metsä valivaliwää. Käyttekö hirville ym luonnoneläimillekin mussuttamassa, etteivät saisi TEIDÄN metsiin jättää jälkiä? Taatusti mitkään tulot ei siitä putoa jos puitten välistä mutkittelee puolukanvarvuton kapoinen kaistale. Get over yourselves.

Lähettänyt käyttäjä

Näinhän se on: ensin metsänomistajat valittavat vuosikausia jotain pieniä kavion- tai pyöräänjälkiä, sitten yhtäkkiä päästävät mielettömät isot metsäkoneet mailleen pilaamaan koko alan maanpinnan. Jotenkin vähän naurettavaa. (Iso puu ei tosiaankaan kärsi siitä jos muutamaan maanpinnassa olevaan juureen tulee vähän jälkiä, koska suurin osa juurista sijaitsevat tukevasti ja turvallisesti maanpinnan alapuolella.)
Ja "MK" voisi kyllä tutustua jokamiehen oikeuteen vähän perusteellisemmin niin ei tarvitsisi täällä omaa tyhmyyttään paljastaa.

  • Jouhisorsa uiskentelee aurinkoisella ilmalla.

    Puolisukeltajat: Jouhisorsa

    Jouhisorsa on sinisorsaa pienempi ja hoikempi.

    Jouhisorsa on sinisorsaa pienempi ja hoikempi. Sillä on pitkä kaula, melko pieni pää ja suippo pyrstö. Koiraalla on pyrstössä lisäksi pitkät jouhimaiset sulat. Koiraan selkä on harmaa, rinta valkoinen ja pää ruskea (samaan tapaan kuin naurulokilla). Naaras on vaaleanruskea mustin kirjailuin, ja pää on yksivärisen vaalea. Lennossa näkyy siiven valkoinen takareuna. Naaraan kutsuääni on hentoa rääpätystä ”brääh brä bräh…”.

  • Harmaasorsa seisoo rantavedessä.

    Puolisukeltajat: Harmaasorsa

    Harmaasorsa pm sinisorsaa hoikempi.

    Harmaasorsa on liki sinisorsan kokoinen mutta hieman hoikempi. Koiraan tasaisen harmaassa puvussa on mustaa vipevöintiä. Takapää on musta, ja kyljen takaosassa näkyy toisinaan valkoinen laikku. Mustatäpläisen ruskea naaras on helpoimmin erotettavissa hyvin samannäköisestä sinisorsasta leveälti oranssien nokansivujen perusteella. Lentävän linnun siiventyvellä näkyy valkoinen laikku. Varoitusääni on tasainen ”brääh-brääh…”.

  • Haapana.

    Puolisukeltajat: Haapana

    Koiraan soidinääni on terävä vihellys ”v-viuuhr".

    Haapana on töpäkkä, pyöreäpäinen sorsa. Koiras on vaaleanharmaa, ja sillä on punaruskea pää ja vaalea otsa. Naaras on ruosteenruskea. Koiraan soidinääni on terävä vihellys ”v-viuuhr”, naaraan kutsuääni käheä rääpätys ”kä-ährr, kahrr…”.

  • Tavi.

    Puolisukeltajat: Tavi

    Tavi on kooltaan vain puolet sinisorsasta.

    Tavi on kooltaan vain puolet sinisorsasta. Koiraan harmaalla kyljellä on valkoinen pitkittäisjuova. Pää on tumma (läheltä paljastuu punaruskeaksi). Naaras on ruskeankirjava. Koiraan soidinääni on sointuva ”krlik, krlik”, naaras rääpättää vaimeasti ”prät-prät…”.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Luonto

Seuraa suoraa lähetystä viirupöllön pöntöstä!

Lue lisää:

viirupöllö, Ranuan eläinpuisto, Elias ja Blondi

Lue lisää viirupöllön pesinnästä

Blondi ja Elias ovat Ranuan eläinpuistossa asuva viirupöllöpari. Yle Luonnon Miljoona linnunpönttöä – kampanja näyttää, mitä pariskunnan pöntössä tapahtuu.

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Bongaa kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • kyykäärme

    Kyykoiraat heräävät kevääseen – Testaa kyytietämyksesi!

    Koiraskyyt ovat herrasmiehiä. Ne eivätkä pure vastustajiaan.

    Koiraskyyt ovat herrasmiehiä. Ne liehittelevät naaraita, eivätkä pure vastustajiaan. Nyt ne nousevat koloistaan valmistelemaan siittiöitä parittelua varten. Naaraat ovat pian hereillä.

  • Viirupöllö

    Yöpetolinnut: Viirupöllö

    Komeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

    Varista isompi, pitkäpyrstöinen viirupöllö on kauttaaltaan harmaan- ja vaaleankirjava. Yksivärisen vaalean naaman keskeltä tuijottavat mustat silmät. Koiraan kevättalven öinä kuuluva soidinääni on kumeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

  • Varpuspöllö

    Yöpetolinnut: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Huuhkajanpoikanen

    Yöpetolinnut: Huuhkaja

    Huuhkaja on Euroopan isoin pöllö.

    Euroopan isoin pöllö on selkäpuolelta ruskea mustin täplin, vatsapuolelta mustajuovaisen kellertävä. Ohimoilla sojottavat pitkät höyhentupsut, ja isot silmät ovat oranssit. Lentävä huuhkaja vaikuttaa valtavalta hyvin leveine ja pehmeine siivenlyönteineen. Koiraan soidinääni on erittäin matala, kilometrejä kantava kumea kaksitavuinen huhuilu ”huu-uu, huu-uu…”.

  • Helmipöllö rakennuksen ikkunassa

    Yöpetolinnut: Helmipöllö

    Helmipöllö on melko yleinen Lapin keskiosia myöten.

    Räkättirastaan kokoisen helmipöllön pää on iso ja pyrstö lyhyt. Helmipöllö on päältä valkotäpläisen ruskea, alta valkoinen ruskein täplin. Isot keltaiset silmät tuijottavat valkoisen naaman keskellä. Koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”.

  • Suopöllö metsikössä.

    Yöpetolinnut: Suopöllö

    Suopöllön soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”

    Varista vähän pienemmän suopöllön pää on suhteellisen pieni, eikä lyhyitä korvatupsuja yleensä näy. Selkäpuoli on mustatäpläisen ja rinta mustaviiruisen kellanruskea, vatsa valkoinen. Naama on vaaleankellertävä, ja silmät keltaiset mustin kehyksin. Soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”.

  • Tunturipöllö komeassa sivuprofiili lähikuvassa.

    Yöpetolinnut: Tunturipöllö

    Tunturipöllö on iso pöllö melkein huuhkajan kokoinen.

    Tunturipöllö on melkein huuhkajan kokoinen. Höyhenpuku on joko kauttaaltaan lumivalkoinen tai tummajuovainen, mutta silloinkin naama on juovaton. Silmät ovat keltaiset. Matala soidinääni ”hoo” tai ”aoo” toistuu 2–6 kertaa peräkkäin. Varoitusääni on nalkuttava ”kä-kä” ja karheampi ”krä-krä-krääh-krääh”.

  • Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti.

    Yöpetolinnut: Sarvipöllö

    Sarvipöllö on vähän varista pienempi.

    Vähän varista pienemmällä sarvipöllöllä on pitkät korvatupsut, jotka pöllö toisinaan laskostaa päänmyötäisiksi. Sarvipöllö on päältä ruskeanharmaa ja alta kellertävä, kauttaaltaan mustien väkäsmäisten viirujen kirjoma. Pyöreä naama ja silmät ovat oranssit, ja silmien välissä on valkoista. Lennossa siivet paljastuvat pitkiksi ja alta vaaleiksi. Soidinääni on hyvin matala, parin sekunnin välein toistuva puhallus ”huu, huu…”, varoitusääni haukkuva ”kvuek-kvuek…”.

  • Lapinpöllö lentää lumisessa koivikkomaisemissa.

    Yöpetolinnut: Lapinpöllö

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen.

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen, paksukaulainen ja isopäinen pöllö. Yläpuoli on tummankirjavan harmaa, alapuoli vaaleampi. Keltaisia pieniä silmiä kiertävät ohuet tummat ja vaaleat renkaat. Lennossa siivet ovat pitkät ja hyvin leveät ja pyöreäpäiset, ja pää näyttää katkaistulta pölkyltä. Soidinääni on kumea, vaimeneva puuskutus ”huo-huo-huo…”, varoitusääni matalaa murinaa ”khruuh-khroah….

  • Hiiripöllö oksan päässä

    Yöpetolinnut: Hiiripöllö

    Hiiripöllö on varista vähän pienempi.

    Varista vähän pienempi, pitkäpyrstöinen ja alta tummaviiruinen hiiripöllö tuo kauempaa tai lentäessään mieleen haukan. Valkoinen naama isoine keltaisine silmineen ja pyöreä pää ovat kuitenkin tyypillisen pöllömäiset. Yläpuoli on valkotäpläisen tummanruskea, ja niskassa ja hartioilla on laajemminkin valkoista. Soidinaikaan koiras ääntelee ulisevaa ”ululululu…” -pulputusta.

  • Nainen kastelee kastelukannulla pojan kanssa kanssa kerrostalopihalla laatikkoviljelmää.

    Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Pahvisissa taimiruukuissa on pieniä taimia. Merkintätikussa lukee kirsikkatomaatti ja basilika.

    Ajankohtaista juuri nyt

    Mitä kaupunkiviljelijän tulee tehdä juuri nyt?

    Huhtikuussa taimia kasvatetaan sisätiloissa.

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.