Hyppää pääsisältöön

Polut katoavat metsistämme – nyt tarvitaan tallaajia

Metsäpolku. Kuva: Yle/Asko Hauta-aho metsäpolku,polku

Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkin kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

Poluilla kävely on ikivanha liikkumismuoto ja epätasaisella alustalla kulkeminen tekee ihmisvartalolle hyvää. Aidolla polulla kulkeminen on luontoelämys vailla vertaa; samanlaista ei koe leveällä sorapohjaisella väylällä.

Polut ovat arvokasta kansallista kulttuuriperintöä

Suomalaiset kyllä liikkuvat paljon metsissä ja uusia polkujakin syntyy koko ajan. Varsinkin kaupunkien lähistöillä esimerkiksi koiranulkoiluttajat pitävät syntyneet polut hyvin auki. Samaan aikaan kuitenkin perinteiset polkureitit alkavat olla historiaa. Vielä 50-luvulla kotieläimet olivat polkujen parhaita hoitajia, mutta siihen aikaan ei enää ole paluuta.

Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään.

Eikö poluille enää riitä kulkijoita vai peittääkö tehometsätalous ne alleen? Mitä metsäpolkujen hyväksi olisi tehtävissä ja vieläkö niille löytyisi käyttäjiä kalastajien, marjastajien ja sienestäjien taholta? Tätä aihetta pohdittiin Luonto-Suomen suorassa lähetyksessä Radio Suomessa. Kokemuksistaan kertoivat metsänhoitaja Markku Meriluoto ja professori Pekka Laaksonen.

- Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään, sanoi professori Pekka Laaksonen.

Ehdotuksia vanhojen polkujen turvaamiseksi

Keskustelussa tuli esiin ideoita, joilla vanhojen polkujen tulevaisuus voitaisiin turvata. Tässä esimerkkejä:

  • POLKUpyöräily kunniaan. Maastopyöräily- ja myös ratsastusreittejä lisää.
  • Pitäisi tietää enemmän polkujen historiasta. Historiallisille poluille tarvittaisiin vetävät nimet, hyvinä esimerkkeinä mainittiin Ruijan polku tai Jäämeren polku. Reitit, joissa yhdistyy historia ja luonto, ovat kiinnostavia retkeilykohteita.
  • Ihmiset voisivat ottaa poluista kuvia ja merkitä niitä itse nettiin kartalle jaettavaksi muiden kanssa.
  • Vanhoista 60-luvun kartoista löytää hyviä polkumerkintöjä. Aikaisemmin kartoittajat kävivät enemmän maastossa ja käytössä oli myös useampia määritelmiä eri polkutyypeille (polku, kärrypolku ja kärrytie).
  • Suunnistuskarttoja ja suunnistajien tietoja poluista voisi käyttää hyödyksi.
  • Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen.
  • Paikalliset järjestöt ja kotiseutujärjestöt, voisivat innostua turvaamaan vanhoja polkuja. Samoin kesämökkiläiset.
  • Tarvittaisiin valtakunnallinen linjapäätös metsäpolkujen turvaamiseksi. Voisiko metsäkoneenkuljettajat velvoittaa säilyttämään polut avoimena? Metsäsuunnittelua tehtäessä havaitut polut voitaisiin merkitä metsäsuunnitelmakarttaan. Leimikon suunnittelussa varmistettaisiin, että polut mahdollisuuksien mukaan turvataan.
  • Voitaisiin järjestää kirjoituskilpailu muistojen poluista, piirustuksia ja karttoja mukaan.
  • Kaunokirjallisuuden tutkimisesta on apua, kirjoista löytyy paljon merkintöjä poluista.
  • Voitaisiin järjestää enemmän polkutapahtumia, esimerkkinä polkujuoksut.

Osallistu polkujen kunnostustalkoisiin

Lähetyksessä julistettiin avatuksi polkujen kunnostustalkoot. Mukaan haastettiin näin alustavasti Suomen Latu, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Partiolaiset, Tapio, alueelliset metsäkeskukset, Metsäteho, Metsähallitus, MTK ja Metsästäjäliitto.

Kiinnostusta aiheeseen riittää, sillä Radio Suomen sähköpostiin tuli valtavasti viestejä, joiden aiheet vaihtelivat polkumuistoista metsäkoneiden jättämiin jälkiin. Tässä erään kuulijan tarina:

Julkaisu käyttäjältä YLE Luontoilta.

Millä tavalla sinä haluaisit olla mukana?

Kiinnostaisiko sinua tutkia oman lähiseudun historiaa ja etsiä polkuja vanhojen karttojen avulla? Lähdetkö valloittamaan maastopyörällä uusia reittejä? Osallistutko jollekin järjestetylle polkuretkelle tai perustatko oman polkujuoksutapahtuman? Keräätkö porukan tallaamaan auki jonkin umpeen kasvaneen kirkkopolun? Millaisilla vanhoilla polkureiteillä sinä olet jo retkeillyt? Missä kunnossa reitti oli?

Jaa ideoita, ajatuksiasi ja kokemuksiasi kommenttikentässä ja somessa #vanhatpolut. Kaikki ideat ja ajatukset aiheesta ovat tervetulleita.

Linkkejä:
Täydennetään listaa yhdessä!

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Olen osoittanut kunnioitusta paikallisille poluille nimenomaan POLKUpyöräilyä harrastamalla jo vuosien ajan. Samalla paikallishistoria on tullut tutuksi monilta osin.

Näen paikalliset polut elintärkeinä kulkuväylinä asfaltin sijaan. Pyöräily maastossa on sujuvaa ja rytmikästä, toisin kuin kevyen liikenteen väylillä.

Omasta mielestäni maastopyöräily on avain niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin luonnonläheisyytensä ansiosta.

Haluankin haastaa jokaisen lukijan antamaan luonnolle mahdollisuuden, ajamaan metsäpolulla kilometrin. Enempää ei tarvitse, noin lyhyt matka ei vaadi paljoa aikaakaan. Mutta jo sellaisella matkalla saattaa oppia uutta, varsinkin jos osaa katsoa ja kuunnella.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä on hyvä, Itse kuljen enemmän kuin mielelläni luonnossa ja varsinkin nykyisin koiranomistajana entistäkin enemmän. Se olisi hyvä jos jonnekin merkattaisiin katoavaise luontopolut niin ne osaisi sitten etsiä ja käydä tallaamassa.

Lähettänyt käyttäjä

Ei saa unohtaa geokätköilijöitä!
Pistäpä minne hyvänsä korpeen kätköpurkki, niin kohta on satapäin kulkijoita sitä etsimässä. Tietenkin kätkökuvaukseen kannattaa laittaa maininta polusta (reitistä), jota kätkölle kannattaa saapua. Mikä sen parempi, jos kertoo syyksi vanhojen polkujen säilyttämisen!

Lähettänyt käyttäjä

En ole vielä kohdannut näitä katoavia polkuja, vaan lähinnä suuressa kulutuksessa olevia. Jos näistä katoavista poluista saisi jonkun maakuntakohtaisen listan (mitä tuskin tulee tapahtumaan) niin todellakin lähtisin niitä kävelemään esille!

Lähettänyt käyttäjä

Meidän lähistöllä ikivanha polku kulkee metsässä myötäillen metsänreunaa ja tulee seuraavalle kujalle. Nyt polun päätepisteeseen on rakennettu talo ja omistaja uhkaillut ja jopa mukiloinut ohikulkijoita,vaikka ovat kiertäneet naapurin tontin kautta.
Yritän aina löytää ja kulkea vaanhoja polkuja ja siivota niitä kulkiessani, opin sen jo lapsena äidiltä !

Lähettänyt käyttäjä

Poluilla pyöräilemiseen ei edes tarvitse tonnien hintaista maastopyörää. Vanha jämäkkä ns. mummopyöräkin sopii helpoille poluille. Sellaisessa on yleensä loivahko keula, joka ei jokaiseen kiveen ja juureen tökkää, sekä matala painopiste.

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Tätä polkujen häivämistä olen itsekin miettinyt kun on jopa täällä pääkaupunkiseudun lähettyvillä ihan selkeä ilmiö. Itse ratsastan mielelläni maastossa, myös metsissä, ikävä kyllä moni maanomistaja/kanssakulkija pitää sitä lähinnä huonona asiana vaikkei mitään suurempia jälkiä edes jäisi. (Muita kun se että polut pysyvät "auki".)
Pehmeillä/märillä paikoilla voi ratsastus toki aiheuttaa turhankin paljon jälkiä, mutta normi metsäpolut kestävät kyllä hyvin satunnaisen käytön. Miten saisi näitä negatiivisesti asennoituvia ihmisiä näkemään asian hyvän puolen?

Lähettänyt käyttäjä

Riinan kanssa samoilla linjoilla. Osallistuisin enemmän kuin mielelläni talkoisiin hevosten selästä käsin, mutta jatkuvien haukkujen saaminen ei kovinkaan paljon innosta lähtemään...

Lähettänyt käyttäjä

Metsän avohakkuun jälkeen istutusta varten tehtävässä mätästyksessä pitäisi säästää vanhat polut. Monta polkua on katkennut, kun maapohja on muuttunut erittäin vaikeakulkuiseksi.

Lähettänyt käyttäjä

Menepä tekemään uusia polkuja metsään, niin saat syytteen maanomistajalta ja ihan aiheesta. Jo olevilla poluillakaan ei saisi ratsastaa, sillä kaviot tuhoavat puiden juuria.

Lähettänyt käyttäjä

Oma kokemukseni piittaamattomasta polun tuhoamisesta on vuoden 2013 talvella tehty hakkuu Mäntsälän Saaren kylässä, Hunttijärven rannassa. Pahinta on, että hakkuuttaja oli Uudenmaan koulutuskuntayhtymä KEUDA, jonka pitäisi olla tämmöisessä asiassa esimerkillinen ja luonto-arvoja kunnioittava laitos. Toisin kävi. Kauniin niemen rantaa kiertävä polku vanhoine puineen tuhottiin käyttökelvottomaksi. Hakkuujätteet jäivät polun päälle ja osittain jopa rantaveteen. Perusteluna metsätalous - kuinkas muuten.

Lähettänyt käyttäjä

Hölkkä puunjuurisella ja kivikoisella polulla on mitä mainiointa liikuntaa.
Sen verran on estettä aina edessä, ettei vauhti pääse liian lujaksi, ja saa tarkasti katsoa, mihin jalkansa laittaa.
Eikä tartte kuin 20 minsaa, niin jo tuntuu jalkojen nostelu!

Lähettänyt käyttäjä

Maastopyöräilijät jakaisivat mielellään polkutuntemustaan ja kannustaisivat uusia harrastajia lajin pariin ja polkujen ylläpitoon, mutta eipä niitä polkuja saa mitenkään julkisesti karttaan merkata eikä netissä jakaa, kun kulkevat osin yksityisten maalla. Polkutalkoot on hyvä idea, mutta asennekasvatusta tarvitaan samaan tahtiin sekä maanomistajille että metsäteollisuudelle, tässä mielensäpahoittajien maassa.

Lähettänyt käyttäjä

Mä näitä polkuja tallaan kyllä joka päivä, ja uusia mielelläni löytäisin! Pitäisi luoda jokin metsäpolkukarttaprojekti, tänä gps:n ja kännyapplikaatioiden aikana ei luulisi olevan suurikaan haaste? Aplikaatio, jolla voi tallentaa kulkemansa reitin ja lisätä sen sitten tietokantaan kartan päälle? Palvelisi oikein hyvin ulkoilijoita - ja poluntallausta!

Lähettänyt käyttäjä

Jos poluille haluaa muitakin kulkijoita, on ne merkittävä karttoihin. Se taas onnistuu ihan tavalliseltakin pulliaiselta nauhoittamalla reitti esim. kännykän GPS:llä ja lähettämällä reitin OpenStreetMap-palveluun. Openstreetmapia puolestaan hyödyntää moni kännyköiden karttasovellus. Ymmärtääkseni myös Maanmittauslaitos harkitsee OSM:n merkintöjen hyödyntämistä tulevaisuuden karttoja tehdessä.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno tavoite saada perinteiset polut säilymään, jos se lisää ihmisten virkistysmahdollisuuksia.

Vastakkainenkin huoli on olemassa. Virkistysreittejä on kasvamassa umpeen. Ulkoilualueille tehtyjä polkuja - sellaisia, joilla pystyvät kulkemaan lapsiperheet vaunuineen ja myös pyörätuolilaiset - ei pysty käyttämään, koska kukaan ei hoida pois reiteille kaatuneita puita. Virkistysalueet rämettyvät, säästösyistä, ja ihmiset saavat jumittaa paikoillaan. Siin se joukko, joka ei pysty kiipeilemään puunrunkojen yli ryteikössä. Tähänkin pitäisi kiinnittää huomiota - vaikka siksi, että ne ovat niitä tulevaisuuden perinnepolkuja...

Lähettänyt käyttäjä

Myös juoksijat ovat keksineet uuden keinon pelastaa polkuja:
http://relaa.com/ilvesjuoku

Ilvesjuoksu järjestetään ilmeisesti taas keväällä 2015 koska viime keväänä se todettiin tehokkaaksi metsäpolkujen pelastajaksi.

Lähettänyt käyttäjä

Me maanomistajat emme kaipaa metsiimme roskaajia ym pahantekijöitä, emme juuristoja sotkevia hevosia (ei kuulu jokamiesoikeuteen, vaikka mm. Suomen Latu ja Ympäristöministeriö levittävät väärää tietoa, Laki ei tämmöistä tunne). Polut ovat syntyneet aikana, jolloin ei ollut hyviä maanteitä eikä kulkuvälineitä, nyt on. On todella törkeää mennä taas kerran sorkkimaan toisille kuuluvaan maaomaisuuteen.

Lähettänyt käyttäjä

Ottakaa ne rumat korvamerkit pois lehmiltä ja päästäkää ne kesiksi metsiin laiduntamaan. Niin syntyvät ne kauneimmat polut, eikä millään rumilla maastopyörillä. Kauniiseen polkuun tarvitaan hyvinvoivan kyytön, siro ja sopusuhtainen sorkka, jonka helmiäismäinen kynsi, on kuin luotu hyväilemään kuustenjuurakoita.
Lehmä osaa keskustella puiden ja kasvien kanssa, luo polun sopusointuisesti, ei raa´alla tekniikalla jyräämällä.

Lähettänyt käyttäjä

KUKAAN MAANOMISTAJA ei halua mailleen laittomien polkujen tekijöitä. Kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut kunnollista yksityistiestöä eikä yleistä auto ym. moottorikulkuneuvokantaa, oli harvaanasutulla maaseudulla esim. koululaisten, ja muidenkin jalkamiesten, pitkien matkojen takia ajan ja vaivan säästämiseksi lähes välttämättömyys
oikaista lyhyintä reittiä, jolloin TODELLISEEN TARPEESEEN syntyi polkuja. Nykyisin ei ole mitään tarvetta niitä vartavasten perustaa. Pysyvän jäljen tekeminen on laitonta toisen omistamalle maalle ilman maanomistajan lupaa. Nykyisin vaatimuksena on metsän kasvun nopeuttamien ja tehostaminen, joten polut pienentävät metsän todellista pinta-alaa, estävät taimittumisen ja niistä on pelkkää menetystä maanomistajille, joten tottakai maanomistajan kannattaa laittaa ne umpeen ja taimittaa, Ulkopuoliset yrittävät surutta sotkea niitä toisten maille ilman mitään korvauksia tietysti, tästä voisi määrätä tuntuvat sakot. Haja-asutusalueilla on nykyään yksityistieverkko, kyllä se on riittävä kaiken maailman turhille koiran "ympärikyliä tärkeänä" juoksuttajille, aikuiset ihmiset sentään kysessä Näiden "tyhjäntoimittajienkin" kannattaisi selvittää tosiasiat, laittomat polut ovat pelkästään laittomia polkuja, eikä se muuksi muutu.

Lähettänyt käyttäjä

'Aplikaatio, jolla voi tallentaa kulkemansa reitin ja lisätä sen sitten tietokantaan kartan päälle? Palvelisi oikein hyvin ulkoilijoita - ja poluntallausta!'

Meillä on juuri tollainen äppi tulossa! Ideana on kannustaa ihmisiä liikkumaan yhdessä ilman stressiä ja suorituspaineita. Katsokaahan osoitteessa:

http://igg.me/at/hoodownr

Lähettänyt käyttäjä

Nimimerkki kaipaili lehmiä polkujen tekijöiksi. Sipoolaislehmät näyttävät olleen esimeekillisen aktiivisia ja oma-aloitteisia, suorastaan edellä aikaansa, tässä asiassa =D , ainakin, jos lehtiuutiseen on uskomista
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092018680200_uu.shtml

Lähettänyt käyttäjä

Voisihan kommentoida myös alan oppilaitoksille.
https://www.facebook.com/metsaopetus

Tiedossa on koneen kuljettajia, jotka osaavat jättää hakkuun läpi menevät polut käyttökuntoonn. Ovatko muut sitten tumpeloita, laiskoja vai "vain töissä täällä".

Lähettänyt käyttäjä

Openstreetmap on hyvä nimenomaan polkujen kartoitukseen kaikkien nähtäville.
Omassa kotikaupungissani olemme maastopyöräporukalla rakentaneet poluista kattavan verkoston Openstreetmappiin kaikkien käytettäväksi. Ja pyrimme ahkerasti myös siivoamaan ja hoitamaan polkuja siellä liikkuessamme, vaikka se ei aina ihan jokamiehenoikeuksien mukaista toimintaa olekaan. Mutta olemme huomanneet että pienet polunraivaukset ja oksiensahaukset houkuttavat uusia kulkijoita pois pururadoilta ja asvaltilta aitojen luontokokemusten pariin!!

Lähettänyt käyttäjä

Maastopyöräily valmiilla poluilla pitäisi kieltää. Se jos mikä rikkoo kosteilla kohdilla polkujen pohjan ja sen jälkeen jalankulkijat kaikkoavat polulta. Maastopyöräily on pyöräilyä MAASTOSSA eikä vanhoilla jalkasin tehdyllä polulla. Maastopyöräilijät voisivat ajaa omat ajoreittinsä metsiin, jolloin eivät pilaisi tavallisia polkuja ja haittaisi jalankulkua niillä.

Lähettänyt käyttäjä

Olen harrastanut suunnistusta ympäri Suomea nyt 33 vuotta. En ole kyllä huomannut mitään tällaista polkujen vähenemistä? Tekisi mieli sanoa että huomio on ennemminkin päinvastainen. Lähellä 'sivistystä' mielestäni polkujen määrä on selvästi lisääntynyt. Minulle siis harrastuksen kannalta on se ja sama onko polkujen määrä vähentynyt, pysynyt samana vai lisääntynyt. Täytyi vain kommentoida kun mielestäni liikun todella paljon luonnossa ja kokemusta on tosiaan useammalta vuosikymmeneltä ja esitetään väite joka on hyvin erilainen kuin oma henkilökohtainen kokemukseni.
Tässä saatetaan tietysti tarkoittaa nimenomaan polkuREITTEJÄ. Eli pitkänmatkan polkuja jotka yhdistää kyliä ja seutuja läpi isompien asumattomien alueiden. Tällainen yksi polkutyyppi saattaa toki olla vähentynyt.
Väittäisin että yleisesti ottaen polut eivät vähene johtuen juurikin koiranulkoiluttajista, ulkoilijoista, lenkkeilijöistä, marjastajista, sienestäjistä, metsästäjistä ja suunnistajista. Ei ne polut jollain erityiskampanjalla pysy auki jos eivät ole pysyäkseen. Ne pysyvät siellä auki missä ihmiset ja hirvieläimet niitä tarvitsevat.

Lähettänyt käyttäjä

Erittäin tärkeä hanke kulttuurihistoria ja liikunnan näkökulmasta.

"Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen. "

Erittäin tärkeätä kulttuuri- ja paikkallishistoriaa.

Erityisesti Pyhän henrikin tie välillä Nousiainen - Köyliö tulisi kunnostaa ja sille luoda kunnon nettisvut. Harvalla polulla on niin mahtavaa ja Suomen historiaan liittyvää tarinaa.

Kansallispuistojen sijaan retkeilisin mielelläni tällaisilla historiallisilla poluilla. Ei minua ne kansallispuistojen koppukuoriaiset kiinnosta niin paljoa kun tällaisten aitojen polkujen liityntä historiaa ja niiden todellinen merkitys aikoinaan ihmisille.

Lähettänyt käyttäjä

En uskalla suositella enää kenenkään luonnossa liikkumista, ellei ole täysin varma maanomistajan myötämielisyydestä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on meininki muuttunut todella villiksi.

Lähettänyt käyttäjä

Asumme maalla ja metsä alkaa heti takapihalta. Sieltä lähteekin vanha metsäpolku, joka on joskus vanhaan aikaan ollut metsätie puun tuontiin, nyt kiva luontopolku. Me käymme siellä joka viikko monta kertaa lenkkeilemässä ja talvella hiihdämme. Näin polku on pysynyt kunnossa. Polulla saa tosi rauhassa kuljeskella, koska tosi vähän ihmisiä tietää siitä. Joskus hirvikoira tai pari naapuria voi polulla tulla vastaan. Luonto on niin kaunista ja mieli lepää ja raikas ilma tekee hyvää. Polku pysyy kunnossa, kun usein siellä kuljemme ja rentoudumme luonnon keskellä.

Lähettänyt käyttäjä

Oli suorastaan hurmaavaa lukea poluista. Kiitos kaikille jotka yrittävät niitä säilyttää. Muistan kuinka koulusta tullessa hyvällä säällä oikaisimme lehmipolkua noin 3 km maanteitse sijasta kulkemalla herttaista järvenrantaa osittain myötäilevää polkua kotiin. Viimeisenä kevään koulupäivänä kävelimme polkua ja saimme ajatuksen heittää tyhjät eväsmaitopullomme kiveen. Niin suuri ilo oli kesäloman alkamisesta. Äiti ei ollut kovinkaan iloinen.

Lähettänyt käyttäjä

Voi kuinka monta polkua on tuhottu viimevuosina metsäaurauksella! Siinä ei enää tamppaus riitä kun niitä ei löydä ei sitten millään.

Lähettänyt käyttäjä

"Lähettänyt 21.09.2014 - 09:54 käyttäjä TOISEN MAALLE E... (ei varmistettu)

KUKAAN MAANOMISTAJA ei halua mailleen laittomien polkujen tekijöitä. ...
...
... Näiden "tyhjäntoimittajienkin" kannattaisi selvittää tosiasiat, laittomat polut ovat pelkästään laittomia polkuja, eikä se muuksi muutu."

Luonnossa liikkuminen on jokaisen oikeus. Sillä ei ole väliä kuka metsän puut omistaa.

Lähettänyt käyttäjä

Niinkuin puut mukamas siitä kuolisivat jos hevosen kavio puun yksittäistä juurta maanpinnasta sillointällöin tallaa. Itselläni ei kyllä hevosta enää ole, mutta koirien kanssa liikun muiden metsissä.. eihän suomessa juuri muuta olekaan. Taimia en tallaa enkä takuulla tiputa ainuttakaan roskaa luontoon, mutta havuttomia, isojen kuusien alimpia risuoksia katkon jalankulun tieltä. Eli pikkuhiljaa avaan polkua. Niin naurettavaa pelleilyä ja pikkumaisuutta maanomistajilta aiempien kommenttien kaltainen nillitys. MINUN metsä valivaliwää. Käyttekö hirville ym luonnoneläimillekin mussuttamassa, etteivät saisi TEIDÄN metsiin jättää jälkiä? Taatusti mitkään tulot ei siitä putoa jos puitten välistä mutkittelee puolukanvarvuton kapoinen kaistale. Get over yourselves.

Lähettänyt käyttäjä

Näinhän se on: ensin metsänomistajat valittavat vuosikausia jotain pieniä kavion- tai pyöräänjälkiä, sitten yhtäkkiä päästävät mielettömät isot metsäkoneet mailleen pilaamaan koko alan maanpinnan. Jotenkin vähän naurettavaa. (Iso puu ei tosiaankaan kärsi siitä jos muutamaan maanpinnassa olevaan juureen tulee vähän jälkiä, koska suurin osa juurista sijaitsevat tukevasti ja turvallisesti maanpinnan alapuolella.)
Ja "MK" voisi kyllä tutustua jokamiehen oikeuteen vähän perusteellisemmin niin ei tarvitsisi täällä omaa tyhmyyttään paljastaa.

  • Karhunmetsästys haastaa metsästäjän taidot ja kylmäpäisyyden

    Karhunmetsästäjän tulee tuntea vastuunsa.

    Karhu on Suomen riistaeläimistä kunnioitetuin ja arvostetuin. Se on saanut itselleen lempinimiä ja sen voimista liikkuu monenlaisia tarinoita, yleensä kunnioitusta herättävään sävyyn. Karhu on nimittäin käytännössä ainut riistaeläimistä, joka voi olla ihmiselle vaarallinen. Normaalioloissa karhu on aisteiltaan varsin valpas ja varovainen riistaeläin, joka pyrkii väistämään ihmistä.

  • Muuttolintujen matkassa: Merimetso

    Merimetso on yleinen merialueilla.

    Merimetso on merihanhen kokoinen mutta solakampi. Sillä on pitkä ja paksu kaula ja pitkä, kapea nokka. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustahko, vain leuka vaaleampi. Nuori on päältä tummanruskea, vatsa on valkoinen ja rinta ja kaula viiruiset. Pesäpaikoilla kuulee korisevia ja karkeita kurkkuääniä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomihittien näkymättömät duunarit

    Neljä muusikkolegendaa kertoo tarinan levyjen takaa.

    Tiedätkö kuka soitti Tapani Kansan R-A-K-A-S-kappaleen rumpufillin tai bassoa Juha Tapion Kaksi puuta -hitissä? Entä kuka kannutti rumpuja Nylon Beatin Viimeinen-biisissä tai soitti kitaraa Jari Sillanpään Satulinna-kappaleessa? Tapani "Nappi" Ikonen, Juha Björninen, Anssi Nykänen ja Ako Kiiski kertoo tarinan levyjen takaa ja siitä, millainen on muusikon ammatti Suomessa. Hiteiltä, naurulta ja notkoilta ei vältytä.

  • Varoituslista valemedioista – älä luota näihin sivustoihin

    Tunnetuimmat valeuutis- ja satiirisivustot kootusti.

    Valeuutisista on tullut merkittävä bisnes ja poliittisen mielipidevaikuttamisen muoto, vaikka juuri kukaan ei tarkoituksella kirjoita selaimeensa valeuutissivustojen osoitteita. Tarkista nimi tästä listasta seuraavan kerran, kun kohtaat sosiaalisessa mediassa epäilyttävän uutislähteen.

  • Tiesitkö tämän puolukasta?

    Puolukan terveysvaikutukset

    Marjojen syöminen on terveellistä ja jo parin desilitran marja-annoksella voi taata huomattavan osan esimerkiksi päivän C-vitamiinitarpeesta sekä kuitumäärästä. Marjojen syöminen on hyväksi myös rasva- ja sokeriaineenvaihdunnalle, mutta mikä tekee puolukasta erityisen terveellisen?

  • RSO & Esa-Pekka Salonen

    RSOn vierailevana kapellimestarina on Esa-Pekka Salonen

    Radion sinfoniaorkesterin konsertin johtaa kapellimestari Esa-Pekka Salonen ja koko konsertti on pelkkää Stravinskya. Ohjelmassa on Igor Stravinskyn Fanfaari kolmelle trumpetille, Sinfonioita puhaltimille, Agon ja Kevätuhri. Myöhäsiillan kamarimusiikkikonsertissa on ohjelmassa Esa-Pekka Salosen kaksi teosta Meeting ja Homunculus. Palaa konserttiin / Watch on demand
    Kuuntele myös kapellimestari Hannu Linnun, säveltäjä Jouni Kaipaisen ja toimittaja Lotta Emanuelssonin keskustelu: Igor Stravinskyn Kevätuhri 100 vuotta. Keskustelu on uusinta vuodelta 2013.

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Muuttolintujen matkassa - opas syysmuuttajien tunnistamiseen

    Muuttolintuja kahta tyyppiä

    Syys- ja lokakuu on parasta aikaa havaita isoja, päiväsaikaan muuttavia lajeja. Sopivimpia tarkkailupaikkoja ovat meren- ja järvenrannat, niemenkärjet, korkeat mäet ja peltoaukeat, joilta avautuu laaja näköala pohjoisiin ilmansuuntiin.

  • Muuttolintujen matkassa: Harmaahaikara

    Haikarat muuttavat etelään heinä–joulukuussa.

    Lentävä harmahaikara vetää kaulan mutkalle, mutta jalat sojottavat kurjen tavoin pitkälle pyrstön taakse. Lentoääni on karheasti rääkäisevä ”hrahk, hräahr”.

  • Muuttolintujen matkassa: Kanadanhanhi

    Kanadanhanhi talvehtii eteläisen Itämeren ympäristössä.

    Pohjois-Amerikasta riistalinnuksi 1960-luvulla tuotu kanadanhanhi on nykyisin melko yleinen Suomen eteläpuoliskossa. Mökkirannoilla kanadanhanhi voi olla peloton, jopa uhitteleva.

  • Muuttolintujen matkassa: Kurki

    Kurjet muuttavat syksyllä Eurooppaan ja Afrikkaan.

    Kurki on suurimpia lintujamme. Lennossa kaula ja jalat sojottavat suorina. Lento- ja kutsuäänet ovat fanfaarimaisia törähdyksiä ja ronkotuksia.

  • Muuttolintujen matkassa: Laulujoutsen

    Laulujoutsenet muuttavat Itä- ja Pohjanmerelle.

    Laulujoutsen on erittäin suuri ja kokonaan valkoinen, hyvin pitkäkaulainen vesilintu. Nokka on kärjestä musta ja tyvestä keltainen. Nuori lintu on syksyllä vaaleanharmaa.

  • Muuttolintujen matkassa: Metsähanhi

    Metsähanhi muuttaa auran- tai jononmuotoisina parvina.

    Metsähanhi muuttaa Etelä-Ruotsista Hollantiin ulottuvalle talvehtimisalueelle syys–lokakuussa ja palaa maalis–toukokuussa. Äänet ovat nenäsointista pajatusta ”ga-ga, ang-äng…” ja matalampaa honotusta ”tjö-tjö, tjött tjöt…”.

  • Muuttolintujen matkassa: Valkoposkihanhi

    Valkoposkihanhi on läpimuuttaja.

    Valkoposkihanhi on päältä valko- ja mustajuovaisen siniharmaa, alta valkoinen. Kaula ja rinta ovat mustat, naama valkoinen. Haukkuva ääni ”kva, kva-gva-ga-ga…”

  • Muuttolintujen matkassa: Kyhmyjoutsen

    Kyhmyjoutsen voi jäädä Suomen aluevesille.

    Erittäin suuri, valkoinen ja hyvin pitkäkaulainen kyhmyjoutsen pitää siipiään usein koholla, pyrstöä ylä- ja nokkaa alaviistossa. Oranssinpunaisen nokan tyvessä on musta kyhmy.

  • Muuttolintujen matkassa: Merimetso

    Merimetso on yleinen merialueilla.

    Merimetso on merihanhen kokoinen mutta solakampi. Sillä on pitkä ja paksu kaula ja pitkä, kapea nokka. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustahko, vain leuka vaaleampi. Nuori on päältä tummanruskea, vatsa on valkoinen ja rinta ja kaula viiruiset. Pesäpaikoilla kuulee korisevia ja karkeita kurkkuääniä.

  • Muuttolintujen matkassa: Merikotka

    Merikotka on suurin petolintumme.

    Merikotka on melko yleinen merialueilla ja pesii järvi- ja suoseuduilla paikoitellen myös Itä- ja Pohjois-Suomessa. Muuttoaikaan merikotkia voi nähdä muuallakin sisämaassa.

  • Muuttolintujen matkassa: Hiirihaukka

    Hiirihaukka on melko yleinen Etelä-Lappia myöten.

    Varista selvästi suurempi hiirihaukka on pääosaksi tummanruskea. Poikkiraitainen rinta on yläosastaan muuta höyhenpukua tummempi ja alaosastaan vaaleampi.

  • Muuttolintujen matkassa: Mehiläishaukka

    Meihläishaukka muuttaa Afrikan länsiosiin elo–syyskuussa.

    Mehiläishaukka muistuttaa suuresti hiirihaukkaa ja piekanaa. Se on päältä tummanruskea, mutta alapuolen väri vaihtelee valkoisesta tummanruskeaan, ja ainakin rinnassa on täpliä. Koiraan pää on siniharmaa, naaraan ruskeaviiruinen.

  • Muuttolintujen matkassa: Sääksi

    Sääksi eli kalasääski

    Kalasääski on kotkien jälkeen suurin petolintumme, korppia selvästi isompi. Alapuoli on valkoinen, selkäpuoli ruskea. Valkoisessa päässä on leveä musta juova silmästä niskaan. Varoitusääni on inttävä vihellys ”pjyp-pjyp…”.

  • Muuttolintujen matkassa: Kanahaukka

    Kanahaukka on melko yleinen metsäseuduilla.

    Kanahaukka on harteikas ja roteva. Yläpuoli on ruskean- tai siniharmaa. Valkoisella alapuolella on kapeita harmaita poikkiraitoja, kellertävämmällä nuorella paksumpia tummia pitkittäisjuovia.

  • Muuttolintujen matkassa: Tuulihaukka

    Tuulihaukka on yleinen viljelyseuduilla koko Suomessa.

    Tuulihaukka on naakan kokoinen mutta hoikempi, teräväsiipinen ja hyvin pitkäpyrstöinen pikkuhaukka. Varoitusääni on kimeä ”kii-kii…, ki-kikikiki…”.

  • Muuttolintujen matkassa: Varpushaukka

    Pieni osa kannasta talvehtii Etelä- ja Keski-Suomessa.

    Solakan varpushaukan yläpuoli on harmaa tai rusehtava, alapuoli tummaraitaisen vaalea. Yli 2-vuotiaan koiraan yläpuoli on siniharmaa, rinta ja posket oranssit.

  • Muuttolintujen matkassa: Ruskosuohaukka

    Ruskosuohaukatt muuttavat Afrikan länsiosiin elo–syyskuussa.

    Vähän hiirihaukkaa suurempi, mutta solakampi ruskosuohaukka on pääosaksi ruskea. Koiraalla pää- ja rinta ovat kellanvaaleat, siipisulat ja pyrstö vaaleanharmaat.

  • Muuttolintujen matkassa: Nuolihaukka

    Nuolihaukka muuttaa Afrikan eteläosiin elo–syyskuussa.

    Nuolihaukka on päältä harmaanmusta ja alta mustajuovaisen vaalea. Vatsan takaosa on punainen, kurkku ja posket valkoiset, päälaki ja viiksijuova mustat. Lennossa siivet ovat pitkät, kapeat ja teräväkärkiset, pyrstö pitkä ja kapea.

  • Muuttolintujen matkassa: Sinisuohaukka

    Sinisuohaukat lähtevät Länsi-Eurooppaan elo–lokakuussa.

    Sinisuohaukkakoiras on lokkimaisen vaalea ja sillä on mustat siivenkärjet. Naaras ja nuori ovat tummaviiruisen ruskeat.

  • Muuttolintujen matkassa: Maakotka

    Maakotka on roteva päiväpetolintu.

    Hyvin suuri ja roteva maakotka on kauttaaltaan tummanruskea. Niska ja päälaki ovat kullanruskeat.

  • Muuttolintujen matkassa: Piekana

    Piekanat muuttavat syksyllä Itä-Eurooppaan.

    Piekana on korpin kokoinen ja hiirihaukan muotoinen, mutta harteikkaampi ja rotevampi. Sen selkäpuoli on vaalea- ja tummatäpläisen harmaanruskea. Ääni on venytetty, ärsyyntynyt naukuna ”pi-ä-ä-ääh, pi-ä-ä-ää”.

  • Pönttöohjeita opettajille

    Linnunpönttöteema sopii erinomaisesti ilmiöoppimiseen.

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja paketoi opettajille pönttötietoiskun, jonka avulla saa helposti tarpeellisen tiedon linnuista ja linnunpöntöistä. Linnunpönttöteema sopii erinomaisesti esimerkiksi ilmiöoppimiseen, sillä aihetta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta oppiainerajat ylittäen.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Eränkävijät on sarja metsästyksestä ja kalastuksesta nykypäivän Suomessa

    Eränkävijät esittelee katsojalle metsästystä nykypäivänä

    Uusi sarja Eränkävijät seuraa neljän intohimoisen eränkävijän tarinaa metsästyksen ja kalastuksen parissa. Eri puolilta Suomea kotoisin olevia päähenkilöitä yhdistävät samat arvot ja rakkaus luontoon. Kun pohjoisessa tunturit ovat lumen peitossa ja järvet jäässä, kuljetaan etelässä vielä sulassa maassa ja kalastetaan virtaavissa vesissä.

  • Ari Turunen jahtaa suuria saaliita

    Ari Turunen on kokenut suurpetomies

    Ari Turuselle metsästys ja eränkäynti on elämäntapa. Erityisesti suurpedot sytyttävät miehen, ja karhujakin on kaatunut uralla kiitettävään tahtiin.

  • Riikka Aaltonen on rempseä ilopilleri

    Riikka Aaltonen on aina valmis oppimaan uutta kalastuksesta

    Kaupungista takaisin Lievestuoreen kotimaisemiin muuttaneesta Riikasta on tulossa varteenotettava kalanainen, joka on aina valmis oppimaan kokeneempien kalastajien matkassa.

  • Ötökkätieto tutustuttaa monimuotoiseen pihaluontoon

    Opi tunnistamaan lajeja ja toimimaan puutarhassa.

    Tiesitko, että kukkaravukki voi vaihtaa väriään alustan mukaan väijyäkseen saalista tai että kenttäkiitäjäiset hohtavat vihreää metallinväriä? Upouusi Ötökkätieto-palvelu auttaa tunnistamaan ötököitä kiehtovasti.

  • Kurkista veteen vesikiikarilla

    Vesikiikarilla välttää vedenpinnan häiritsevät väreet.

    Mikä ihmeen vesikiikari? No sellainen kapistus, jonka avulla voi tarkkailla elämää vedenpinnan alla. Vesikiikarilla välttää veden häiritsevät väreet ja heijastukset. Tee omasi!

  • Muuttolintujen matkassa: Haahka

    Haahka on hyvin yleinen Suomenlahdelta Merenkurkkuun.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen.

  • Muuttolintujen matkassa: Merilokki

    Kierteleviä merilokkeja voi nähdä sisämaassa muuttoaikaan.

    Suurin lokkimme merilokki on sukulaisiaan jykevämpi, päältä noenmusta, alta ja päästä vitivalkoinen. Järeä nokka on keltainen, jalat punertavat. Nuori yksilö on tumman ruskeankirjava. Merilokin varoitusääni on kumeasti haukkuva ”ghauh-ghauh…”.

  • Muuttolintujen matkassa: Isokoskelo

    Pieni osa isokoskeloista jää talveksi saaristoomme.

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi, ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas, joka rajautuu jyrkästi tummempaan päähän.

  • Muuttolintujen matkassa: Harmaalokki

    Pääosa harmaalokeista muuttaa Itämeren eteläosiin.

    Harmaalokki muistuttaa suuresti kalalokkia mutta on paljon isompi. Sekin on valkoinen lukuun ottamatta harmaata selkää. Järeä nokka on keltainen ja jalat punertavat (kalalokilla vihertävät). Nuori on harmaan- ja ruskeankirjava. Ääni on honottavaa naurahtelua ”ha-ha” tai kumeaa kaklatusta ”gag-gag-ag”.

  • Muuttolintujen matkassa: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Muuttolintujen matkassa: Kalalokki

    Kalalokki muuttaa Länsi-Eurooppaan.

    Varista vähän pienemmän kalalokin selkä on vaaleanharmaa, jalat ja nokka kellanvihreät. Nuorella selkä on suomukuvioisen ruskea. Kalalokin ääni on iloinen kiljahdus ”ke ke klaiija-klaiija…”, varoitusääni terävä käkätys.

  • Muuttolintujen matkassa: Sinisorsa

    Pieni osa sinisorsista talvehtii saaristossa.

    Sinisorsa on varista isompi, tanakka sorsa. Juhlapuvussa syksystä alkukesään koiras on harmaa, pää tumma (läheltä nähtynä sinertävä tai vihertävä). Rinta on punertavanruskea. Ruskeankirjavan naaraan pyrstönreunat ovat valkoiset. Ääni on pehmeää rääpätystä ”prääh-prääh…”

  • Muuttolintujen matkassa: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Muuttolintujen matkassa: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea.

  • Muuttolintujen matkassa: Selkälokki

    Selkälokit muuttavat elo–lokakuussa Afrikan keskiosiin.

    Selkälokki on kalalokkia suurempi mutta merilokkia pienempi. Muiden lokkien tavoin ruumis ja pää ovat valkoiset. Selkä on puhtaamman musta kuin merilokilla, ja nokka ja jalat ovat keltaiset (merilokin jalat punertavat).

  • Muuttolintujen matkassa: Kaakkuri

    Kaakkuri pesii melko harvinaisena koko Suomessa.

    Kuikkaa vähän pienempi kaakkuri on päältä yksivärisen harmaanruskea, alta valkoinen. Harmaassa päässä on ruskeanpunainen kurkkulaikku ja niskan ja rinnan sivuilla mustavalkoisia juovia. Nuorella on suomukuvioinen selkä, valkoinen leuka ja rinta sekä rusehtava kaula ja päälaki. Uidessaan kaakkuri päästelee venytettyjä valituksia ”eeaa-oouhh eeaaouh…” ja lennossa karheita kaakatuksia ”grah-grah-grah-gra-graa…”.

  • Muuttolintujen matkassa: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.