Hyppää pääsisältöön

Polut katoavat metsistämme – nyt tarvitaan tallaajia

Metsäpolku. Kuva: Yle/Asko Hauta-aho metsäpolku,polku

Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkin kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

Poluilla kävely on ikivanha liikkumismuoto ja epätasaisella alustalla kulkeminen tekee ihmisvartalolle hyvää. Aidolla polulla kulkeminen on luontoelämys vailla vertaa; samanlaista ei koe leveällä sorapohjaisella väylällä.

Polut ovat arvokasta kansallista kulttuuriperintöä

Suomalaiset kyllä liikkuvat paljon metsissä ja uusia polkujakin syntyy koko ajan. Varsinkin kaupunkien lähistöillä esimerkiksi koiranulkoiluttajat pitävät syntyneet polut hyvin auki. Samaan aikaan kuitenkin perinteiset polkureitit alkavat olla historiaa. Vielä 50-luvulla kotieläimet olivat polkujen parhaita hoitajia, mutta siihen aikaan ei enää ole paluuta.

Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään.

Eikö poluille enää riitä kulkijoita vai peittääkö tehometsätalous ne alleen? Mitä metsäpolkujen hyväksi olisi tehtävissä ja vieläkö niille löytyisi käyttäjiä kalastajien, marjastajien ja sienestäjien taholta? Tätä aihetta pohdittiin Luonto-Suomen suorassa lähetyksessä Radio Suomessa. Kokemuksistaan kertoivat metsänhoitaja Markku Meriluoto ja professori Pekka Laaksonen.

- Kysymys on kansallisesta kalleudesta, joka katoaa, ellemme tee mitään, sanoi professori Pekka Laaksonen.

Ehdotuksia vanhojen polkujen turvaamiseksi

Keskustelussa tuli esiin ideoita, joilla vanhojen polkujen tulevaisuus voitaisiin turvata. Tässä esimerkkejä:

  • POLKUpyöräily kunniaan. Maastopyöräily- ja myös ratsastusreittejä lisää.
  • Pitäisi tietää enemmän polkujen historiasta. Historiallisille poluille tarvittaisiin vetävät nimet, hyvinä esimerkkeinä mainittiin Ruijan polku tai Jäämeren polku. Reitit, joissa yhdistyy historia ja luonto, ovat kiinnostavia retkeilykohteita.
  • Ihmiset voisivat ottaa poluista kuvia ja merkitä niitä itse nettiin kartalle jaettavaksi muiden kanssa.
  • Vanhoista 60-luvun kartoista löytää hyviä polkumerkintöjä. Aikaisemmin kartoittajat kävivät enemmän maastossa ja käytössä oli myös useampia määritelmiä eri polkutyypeille (polku, kärrypolku ja kärrytie).
  • Suunnistuskarttoja ja suunnistajien tietoja poluista voisi käyttää hyödyksi.
  • Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen.
  • Paikalliset järjestöt ja kotiseutujärjestöt, voisivat innostua turvaamaan vanhoja polkuja. Samoin kesämökkiläiset.
  • Tarvittaisiin valtakunnallinen linjapäätös metsäpolkujen turvaamiseksi. Voisiko metsäkoneenkuljettajat velvoittaa säilyttämään polut avoimena? Metsäsuunnittelua tehtäessä havaitut polut voitaisiin merkitä metsäsuunnitelmakarttaan. Leimikon suunnittelussa varmistettaisiin, että polut mahdollisuuksien mukaan turvataan.
  • Voitaisiin järjestää kirjoituskilpailu muistojen poluista, piirustuksia ja karttoja mukaan.
  • Kaunokirjallisuuden tutkimisesta on apua, kirjoista löytyy paljon merkintöjä poluista.
  • Voitaisiin järjestää enemmän polkutapahtumia, esimerkkinä polkujuoksut.

Osallistu polkujen kunnostustalkoisiin

Lähetyksessä julistettiin avatuksi polkujen kunnostustalkoot. Mukaan haastettiin näin alustavasti Suomen Latu, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Partiolaiset, Tapio, alueelliset metsäkeskukset, Metsäteho, Metsähallitus, MTK ja Metsästäjäliitto.

Kiinnostusta aiheeseen riittää, sillä Radio Suomen sähköpostiin tuli valtavasti viestejä, joiden aiheet vaihtelivat polkumuistoista metsäkoneiden jättämiin jälkiin. Tässä erään kuulijan tarina:

Julkaisu käyttäjältä YLE Luontoilta.

Millä tavalla sinä haluaisit olla mukana?

Kiinnostaisiko sinua tutkia oman lähiseudun historiaa ja etsiä polkuja vanhojen karttojen avulla? Lähdetkö valloittamaan maastopyörällä uusia reittejä? Osallistutko jollekin järjestetylle polkuretkelle tai perustatko oman polkujuoksutapahtuman? Keräätkö porukan tallaamaan auki jonkin umpeen kasvaneen kirkkopolun? Millaisilla vanhoilla polkureiteillä sinä olet jo retkeillyt? Missä kunnossa reitti oli?

Jaa ideoita, ajatuksiasi ja kokemuksiasi kommenttikentässä ja somessa #vanhatpolut. Kaikki ideat ja ajatukset aiheesta ovat tervetulleita.

Linkkejä:
Täydennetään listaa yhdessä!

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Olen osoittanut kunnioitusta paikallisille poluille nimenomaan POLKUpyöräilyä harrastamalla jo vuosien ajan. Samalla paikallishistoria on tullut tutuksi monilta osin.

Näen paikalliset polut elintärkeinä kulkuväylinä asfaltin sijaan. Pyöräily maastossa on sujuvaa ja rytmikästä, toisin kuin kevyen liikenteen väylillä.

Omasta mielestäni maastopyöräily on avain niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin luonnonläheisyytensä ansiosta.

Haluankin haastaa jokaisen lukijan antamaan luonnolle mahdollisuuden, ajamaan metsäpolulla kilometrin. Enempää ei tarvitse, noin lyhyt matka ei vaadi paljoa aikaakaan. Mutta jo sellaisella matkalla saattaa oppia uutta, varsinkin jos osaa katsoa ja kuunnella.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä on hyvä, Itse kuljen enemmän kuin mielelläni luonnossa ja varsinkin nykyisin koiranomistajana entistäkin enemmän. Se olisi hyvä jos jonnekin merkattaisiin katoavaise luontopolut niin ne osaisi sitten etsiä ja käydä tallaamassa.

Lähettänyt käyttäjä

Ei saa unohtaa geokätköilijöitä!
Pistäpä minne hyvänsä korpeen kätköpurkki, niin kohta on satapäin kulkijoita sitä etsimässä. Tietenkin kätkökuvaukseen kannattaa laittaa maininta polusta (reitistä), jota kätkölle kannattaa saapua. Mikä sen parempi, jos kertoo syyksi vanhojen polkujen säilyttämisen!

Lähettänyt käyttäjä

En ole vielä kohdannut näitä katoavia polkuja, vaan lähinnä suuressa kulutuksessa olevia. Jos näistä katoavista poluista saisi jonkun maakuntakohtaisen listan (mitä tuskin tulee tapahtumaan) niin todellakin lähtisin niitä kävelemään esille!

Lähettänyt käyttäjä

Meidän lähistöllä ikivanha polku kulkee metsässä myötäillen metsänreunaa ja tulee seuraavalle kujalle. Nyt polun päätepisteeseen on rakennettu talo ja omistaja uhkaillut ja jopa mukiloinut ohikulkijoita,vaikka ovat kiertäneet naapurin tontin kautta.
Yritän aina löytää ja kulkea vaanhoja polkuja ja siivota niitä kulkiessani, opin sen jo lapsena äidiltä !

Lähettänyt käyttäjä

Poluilla pyöräilemiseen ei edes tarvitse tonnien hintaista maastopyörää. Vanha jämäkkä ns. mummopyöräkin sopii helpoille poluille. Sellaisessa on yleensä loivahko keula, joka ei jokaiseen kiveen ja juureen tökkää, sekä matala painopiste.

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Minkäs teet kun kaikki on kielletty jollei ole erikseen sallittu... meneppä fillaroimaan muualla kuin pyöräteillä niin johan on heti kieltävää merkkiä/lakia/asetusta/pykälää tai joku tuulipukuinen sauvakävelijä/sienestäjä/muu marjanpoimija sohimassa ja huutamassa, ainakin tässä Tampereen ympäristössä. Ei sillä että itseäni nämä hidastaisivat juurikaan, mutta ehkä 'arempia' kanssapyöräilijöitä...

Lähettänyt käyttäjä

Tätä polkujen häivämistä olen itsekin miettinyt kun on jopa täällä pääkaupunkiseudun lähettyvillä ihan selkeä ilmiö. Itse ratsastan mielelläni maastossa, myös metsissä, ikävä kyllä moni maanomistaja/kanssakulkija pitää sitä lähinnä huonona asiana vaikkei mitään suurempia jälkiä edes jäisi. (Muita kun se että polut pysyvät "auki".)
Pehmeillä/märillä paikoilla voi ratsastus toki aiheuttaa turhankin paljon jälkiä, mutta normi metsäpolut kestävät kyllä hyvin satunnaisen käytön. Miten saisi näitä negatiivisesti asennoituvia ihmisiä näkemään asian hyvän puolen?

Lähettänyt käyttäjä

Riinan kanssa samoilla linjoilla. Osallistuisin enemmän kuin mielelläni talkoisiin hevosten selästä käsin, mutta jatkuvien haukkujen saaminen ei kovinkaan paljon innosta lähtemään...

Lähettänyt käyttäjä

Metsän avohakkuun jälkeen istutusta varten tehtävässä mätästyksessä pitäisi säästää vanhat polut. Monta polkua on katkennut, kun maapohja on muuttunut erittäin vaikeakulkuiseksi.

Lähettänyt käyttäjä

Menepä tekemään uusia polkuja metsään, niin saat syytteen maanomistajalta ja ihan aiheesta. Jo olevilla poluillakaan ei saisi ratsastaa, sillä kaviot tuhoavat puiden juuria.

Lähettänyt käyttäjä

Oma kokemukseni piittaamattomasta polun tuhoamisesta on vuoden 2013 talvella tehty hakkuu Mäntsälän Saaren kylässä, Hunttijärven rannassa. Pahinta on, että hakkuuttaja oli Uudenmaan koulutuskuntayhtymä KEUDA, jonka pitäisi olla tämmöisessä asiassa esimerkillinen ja luonto-arvoja kunnioittava laitos. Toisin kävi. Kauniin niemen rantaa kiertävä polku vanhoine puineen tuhottiin käyttökelvottomaksi. Hakkuujätteet jäivät polun päälle ja osittain jopa rantaveteen. Perusteluna metsätalous - kuinkas muuten.

Lähettänyt käyttäjä

Hölkkä puunjuurisella ja kivikoisella polulla on mitä mainiointa liikuntaa.
Sen verran on estettä aina edessä, ettei vauhti pääse liian lujaksi, ja saa tarkasti katsoa, mihin jalkansa laittaa.
Eikä tartte kuin 20 minsaa, niin jo tuntuu jalkojen nostelu!

Lähettänyt käyttäjä

Maastopyöräilijät jakaisivat mielellään polkutuntemustaan ja kannustaisivat uusia harrastajia lajin pariin ja polkujen ylläpitoon, mutta eipä niitä polkuja saa mitenkään julkisesti karttaan merkata eikä netissä jakaa, kun kulkevat osin yksityisten maalla. Polkutalkoot on hyvä idea, mutta asennekasvatusta tarvitaan samaan tahtiin sekä maanomistajille että metsäteollisuudelle, tässä mielensäpahoittajien maassa.

Lähettänyt käyttäjä

Mä näitä polkuja tallaan kyllä joka päivä, ja uusia mielelläni löytäisin! Pitäisi luoda jokin metsäpolkukarttaprojekti, tänä gps:n ja kännyapplikaatioiden aikana ei luulisi olevan suurikaan haaste? Aplikaatio, jolla voi tallentaa kulkemansa reitin ja lisätä sen sitten tietokantaan kartan päälle? Palvelisi oikein hyvin ulkoilijoita - ja poluntallausta!

Lähettänyt käyttäjä

Jos poluille haluaa muitakin kulkijoita, on ne merkittävä karttoihin. Se taas onnistuu ihan tavalliseltakin pulliaiselta nauhoittamalla reitti esim. kännykän GPS:llä ja lähettämällä reitin OpenStreetMap-palveluun. Openstreetmapia puolestaan hyödyntää moni kännyköiden karttasovellus. Ymmärtääkseni myös Maanmittauslaitos harkitsee OSM:n merkintöjen hyödyntämistä tulevaisuuden karttoja tehdessä.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno tavoite saada perinteiset polut säilymään, jos se lisää ihmisten virkistysmahdollisuuksia.

Vastakkainenkin huoli on olemassa. Virkistysreittejä on kasvamassa umpeen. Ulkoilualueille tehtyjä polkuja - sellaisia, joilla pystyvät kulkemaan lapsiperheet vaunuineen ja myös pyörätuolilaiset - ei pysty käyttämään, koska kukaan ei hoida pois reiteille kaatuneita puita. Virkistysalueet rämettyvät, säästösyistä, ja ihmiset saavat jumittaa paikoillaan. Siin se joukko, joka ei pysty kiipeilemään puunrunkojen yli ryteikössä. Tähänkin pitäisi kiinnittää huomiota - vaikka siksi, että ne ovat niitä tulevaisuuden perinnepolkuja...

Lähettänyt käyttäjä

Myös juoksijat ovat keksineet uuden keinon pelastaa polkuja:
http://relaa.com/ilvesjuoku

Ilvesjuoksu järjestetään ilmeisesti taas keväällä 2015 koska viime keväänä se todettiin tehokkaaksi metsäpolkujen pelastajaksi.

Lähettänyt käyttäjä

Me maanomistajat emme kaipaa metsiimme roskaajia ym pahantekijöitä, emme juuristoja sotkevia hevosia (ei kuulu jokamiesoikeuteen, vaikka mm. Suomen Latu ja Ympäristöministeriö levittävät väärää tietoa, Laki ei tämmöistä tunne). Polut ovat syntyneet aikana, jolloin ei ollut hyviä maanteitä eikä kulkuvälineitä, nyt on. On todella törkeää mennä taas kerran sorkkimaan toisille kuuluvaan maaomaisuuteen.

Lähettänyt käyttäjä

Ottakaa ne rumat korvamerkit pois lehmiltä ja päästäkää ne kesiksi metsiin laiduntamaan. Niin syntyvät ne kauneimmat polut, eikä millään rumilla maastopyörillä. Kauniiseen polkuun tarvitaan hyvinvoivan kyytön, siro ja sopusuhtainen sorkka, jonka helmiäismäinen kynsi, on kuin luotu hyväilemään kuustenjuurakoita.
Lehmä osaa keskustella puiden ja kasvien kanssa, luo polun sopusointuisesti, ei raa´alla tekniikalla jyräämällä.

Lähettänyt käyttäjä

KUKAAN MAANOMISTAJA ei halua mailleen laittomien polkujen tekijöitä. Kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut kunnollista yksityistiestöä eikä yleistä auto ym. moottorikulkuneuvokantaa, oli harvaanasutulla maaseudulla esim. koululaisten, ja muidenkin jalkamiesten, pitkien matkojen takia ajan ja vaivan säästämiseksi lähes välttämättömyys
oikaista lyhyintä reittiä, jolloin TODELLISEEN TARPEESEEN syntyi polkuja. Nykyisin ei ole mitään tarvetta niitä vartavasten perustaa. Pysyvän jäljen tekeminen on laitonta toisen omistamalle maalle ilman maanomistajan lupaa. Nykyisin vaatimuksena on metsän kasvun nopeuttamien ja tehostaminen, joten polut pienentävät metsän todellista pinta-alaa, estävät taimittumisen ja niistä on pelkkää menetystä maanomistajille, joten tottakai maanomistajan kannattaa laittaa ne umpeen ja taimittaa, Ulkopuoliset yrittävät surutta sotkea niitä toisten maille ilman mitään korvauksia tietysti, tästä voisi määrätä tuntuvat sakot. Haja-asutusalueilla on nykyään yksityistieverkko, kyllä se on riittävä kaiken maailman turhille koiran "ympärikyliä tärkeänä" juoksuttajille, aikuiset ihmiset sentään kysessä Näiden "tyhjäntoimittajienkin" kannattaisi selvittää tosiasiat, laittomat polut ovat pelkästään laittomia polkuja, eikä se muuksi muutu.

Lähettänyt käyttäjä

'Aplikaatio, jolla voi tallentaa kulkemansa reitin ja lisätä sen sitten tietokantaan kartan päälle? Palvelisi oikein hyvin ulkoilijoita - ja poluntallausta!'

Meillä on juuri tollainen äppi tulossa! Ideana on kannustaa ihmisiä liikkumaan yhdessä ilman stressiä ja suorituspaineita. Katsokaahan osoitteessa:

http://igg.me/at/hoodownr

Lähettänyt käyttäjä

Nimimerkki kaipaili lehmiä polkujen tekijöiksi. Sipoolaislehmät näyttävät olleen esimeekillisen aktiivisia ja oma-aloitteisia, suorastaan edellä aikaansa, tässä asiassa =D , ainakin, jos lehtiuutiseen on uskomista
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092018680200_uu.shtml

Lähettänyt käyttäjä

Voisihan kommentoida myös alan oppilaitoksille.
https://www.facebook.com/metsaopetus

Tiedossa on koneen kuljettajia, jotka osaavat jättää hakkuun läpi menevät polut käyttökuntoonn. Ovatko muut sitten tumpeloita, laiskoja vai "vain töissä täällä".

Lähettänyt käyttäjä

Openstreetmap on hyvä nimenomaan polkujen kartoitukseen kaikkien nähtäville.
Omassa kotikaupungissani olemme maastopyöräporukalla rakentaneet poluista kattavan verkoston Openstreetmappiin kaikkien käytettäväksi. Ja pyrimme ahkerasti myös siivoamaan ja hoitamaan polkuja siellä liikkuessamme, vaikka se ei aina ihan jokamiehenoikeuksien mukaista toimintaa olekaan. Mutta olemme huomanneet että pienet polunraivaukset ja oksiensahaukset houkuttavat uusia kulkijoita pois pururadoilta ja asvaltilta aitojen luontokokemusten pariin!!

Lähettänyt käyttäjä

Maastopyöräily valmiilla poluilla pitäisi kieltää. Se jos mikä rikkoo kosteilla kohdilla polkujen pohjan ja sen jälkeen jalankulkijat kaikkoavat polulta. Maastopyöräily on pyöräilyä MAASTOSSA eikä vanhoilla jalkasin tehdyllä polulla. Maastopyöräilijät voisivat ajaa omat ajoreittinsä metsiin, jolloin eivät pilaisi tavallisia polkuja ja haittaisi jalankulkua niillä.

Lähettänyt käyttäjä

Olen harrastanut suunnistusta ympäri Suomea nyt 33 vuotta. En ole kyllä huomannut mitään tällaista polkujen vähenemistä? Tekisi mieli sanoa että huomio on ennemminkin päinvastainen. Lähellä 'sivistystä' mielestäni polkujen määrä on selvästi lisääntynyt. Minulle siis harrastuksen kannalta on se ja sama onko polkujen määrä vähentynyt, pysynyt samana vai lisääntynyt. Täytyi vain kommentoida kun mielestäni liikun todella paljon luonnossa ja kokemusta on tosiaan useammalta vuosikymmeneltä ja esitetään väite joka on hyvin erilainen kuin oma henkilökohtainen kokemukseni.
Tässä saatetaan tietysti tarkoittaa nimenomaan polkuREITTEJÄ. Eli pitkänmatkan polkuja jotka yhdistää kyliä ja seutuja läpi isompien asumattomien alueiden. Tällainen yksi polkutyyppi saattaa toki olla vähentynyt.
Väittäisin että yleisesti ottaen polut eivät vähene johtuen juurikin koiranulkoiluttajista, ulkoilijoista, lenkkeilijöistä, marjastajista, sienestäjistä, metsästäjistä ja suunnistajista. Ei ne polut jollain erityiskampanjalla pysy auki jos eivät ole pysyäkseen. Ne pysyvät siellä auki missä ihmiset ja hirvieläimet niitä tarvitsevat.

Lähettänyt käyttäjä

Erittäin tärkeä hanke kulttuurihistoria ja liikunnan näkökulmasta.

"Vanhat kirkkopolut pitäisi etsiä ja merkitä uudelleen. "

Erittäin tärkeätä kulttuuri- ja paikkallishistoriaa.

Erityisesti Pyhän henrikin tie välillä Nousiainen - Köyliö tulisi kunnostaa ja sille luoda kunnon nettisvut. Harvalla polulla on niin mahtavaa ja Suomen historiaan liittyvää tarinaa.

Kansallispuistojen sijaan retkeilisin mielelläni tällaisilla historiallisilla poluilla. Ei minua ne kansallispuistojen koppukuoriaiset kiinnosta niin paljoa kun tällaisten aitojen polkujen liityntä historiaa ja niiden todellinen merkitys aikoinaan ihmisille.

Lähettänyt käyttäjä

En uskalla suositella enää kenenkään luonnossa liikkumista, ellei ole täysin varma maanomistajan myötämielisyydestä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on meininki muuttunut todella villiksi.

Lähettänyt käyttäjä

Asumme maalla ja metsä alkaa heti takapihalta. Sieltä lähteekin vanha metsäpolku, joka on joskus vanhaan aikaan ollut metsätie puun tuontiin, nyt kiva luontopolku. Me käymme siellä joka viikko monta kertaa lenkkeilemässä ja talvella hiihdämme. Näin polku on pysynyt kunnossa. Polulla saa tosi rauhassa kuljeskella, koska tosi vähän ihmisiä tietää siitä. Joskus hirvikoira tai pari naapuria voi polulla tulla vastaan. Luonto on niin kaunista ja mieli lepää ja raikas ilma tekee hyvää. Polku pysyy kunnossa, kun usein siellä kuljemme ja rentoudumme luonnon keskellä.

Lähettänyt käyttäjä

Oli suorastaan hurmaavaa lukea poluista. Kiitos kaikille jotka yrittävät niitä säilyttää. Muistan kuinka koulusta tullessa hyvällä säällä oikaisimme lehmipolkua noin 3 km maanteitse sijasta kulkemalla herttaista järvenrantaa osittain myötäilevää polkua kotiin. Viimeisenä kevään koulupäivänä kävelimme polkua ja saimme ajatuksen heittää tyhjät eväsmaitopullomme kiveen. Niin suuri ilo oli kesäloman alkamisesta. Äiti ei ollut kovinkaan iloinen.

Lähettänyt käyttäjä

Voi kuinka monta polkua on tuhottu viimevuosina metsäaurauksella! Siinä ei enää tamppaus riitä kun niitä ei löydä ei sitten millään.

Lähettänyt käyttäjä

"Lähettänyt 21.09.2014 - 09:54 käyttäjä TOISEN MAALLE E... (ei varmistettu)

KUKAAN MAANOMISTAJA ei halua mailleen laittomien polkujen tekijöitä. ...
...
... Näiden "tyhjäntoimittajienkin" kannattaisi selvittää tosiasiat, laittomat polut ovat pelkästään laittomia polkuja, eikä se muuksi muutu."

Luonnossa liikkuminen on jokaisen oikeus. Sillä ei ole väliä kuka metsän puut omistaa.

Lähettänyt käyttäjä

Niinkuin puut mukamas siitä kuolisivat jos hevosen kavio puun yksittäistä juurta maanpinnasta sillointällöin tallaa. Itselläni ei kyllä hevosta enää ole, mutta koirien kanssa liikun muiden metsissä.. eihän suomessa juuri muuta olekaan. Taimia en tallaa enkä takuulla tiputa ainuttakaan roskaa luontoon, mutta havuttomia, isojen kuusien alimpia risuoksia katkon jalankulun tieltä. Eli pikkuhiljaa avaan polkua. Niin naurettavaa pelleilyä ja pikkumaisuutta maanomistajilta aiempien kommenttien kaltainen nillitys. MINUN metsä valivaliwää. Käyttekö hirville ym luonnoneläimillekin mussuttamassa, etteivät saisi TEIDÄN metsiin jättää jälkiä? Taatusti mitkään tulot ei siitä putoa jos puitten välistä mutkittelee puolukanvarvuton kapoinen kaistale. Get over yourselves.

Lähettänyt käyttäjä

Näinhän se on: ensin metsänomistajat valittavat vuosikausia jotain pieniä kavion- tai pyöräänjälkiä, sitten yhtäkkiä päästävät mielettömät isot metsäkoneet mailleen pilaamaan koko alan maanpinnan. Jotenkin vähän naurettavaa. (Iso puu ei tosiaankaan kärsi siitä jos muutamaan maanpinnassa olevaan juureen tulee vähän jälkiä, koska suurin osa juurista sijaitsevat tukevasti ja turvallisesti maanpinnan alapuolella.)
Ja "MK" voisi kyllä tutustua jokamiehen oikeuteen vähän perusteellisemmin niin ei tarvitsisi täällä omaa tyhmyyttään paljastaa.

  • Hirvikärpänen, syksyn riesa

    Ensin ropisee, sitten kutisee. Hirvikärpänen löysi sinut.

    Hirvikärpänen on 5-7 mm mittainen tummanruskea täikärpänen. Pääisäntäeläin on hirvi, mutta Suomessa lajia on tavattu myös metsäkauriissa, porossa ja metsäpeurassa. Molemmat sukupuolet imevät isäntäeläimen verta ravinnokseen. Marjastajia ja sienestäjiä hirvikärpänen kiusaa elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun. Laji ei ole vaarallinen, mutta imujälki voi olla kiusallisen kutiava. Herkimmät saavat jopa allergisia oireita.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Helsingin juhlaviikot: Classical Trancelations in Concert 26.8.2016

    Helsingin Juhlaviikkojen Classical Trancelations -konsertti Musiikkitalossa yhdistää ainutkertaisella tavalla perinteisen konsertin ja rave-tapahtumien teknisen tuotannon valoista äänentoistoon. Kantaesityksinä kuullaan Lowlandin ja Pessi Levannon orkesterisovituksia tanssimusiikkiklassikoista. Ensiesityksiään saavat myös mm. versiot Daruden Sandstormista, Faithlessin Insomniasta sekä Eric Prydzin Opuksesta. Helsingin kaupunginorkesteria johtaa Klaus Mäkelä. Mukana myös DJ Orkidea sekä kamarikuoro Ahjo Ensemble. Palaa konserttiin / Watch on demand

  • Miksi televisio ei ole ostettaessa katselukunnossa?

    TV-kuvan asetusten optimointi voi maksaa sata euroa.

    TV-kuvan viritys "katselukuntoon" voi maksaa jopa sata euroa. Power-ketjun mukaan asetusten optimointiin menee ammattilaiseltakin tunti. Neljännes asiakkaista "kalibroi" uuden TV:n lisämaksullisena palveluna. Kuningaskuluttajan lukija lähetti viestin: "Olin ostamassa televisiota. Katselin esillä olevia eri merkkisiä televisioita ja huomasin, että yhdessä oli erittäin hyvä kuva.

  • Luuletko tuntevasi vanhat sadut?

    Testaa, tunnetko vanhojen satujen historiaa.

    Muistatko lapsuuden sadut? Testaa kuinka hyvin tunnet Lumikin, Ruususen, Tuhkimon, Punahilkan, Saapasjalkakissan, Hannun ja Kertun sekä Kaunottaren ja Hirviön satumaailmat.

  • Hirvikärpänen, syksyn riesa

    Ensin ropisee, sitten kutisee. Hirvikärpänen löysi sinut.

    Hirvikärpänen on 5-7 mm mittainen tummanruskea täikärpänen. Pääisäntäeläin on hirvi, mutta Suomessa lajia on tavattu myös metsäkauriissa, porossa ja metsäpeurassa. Molemmat sukupuolet imevät isäntäeläimen verta ravinnokseen. Marjastajia ja sienestäjiä hirvikärpänen kiusaa elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun. Laji ei ole vaarallinen, mutta imujälki voi olla kiusallisen kutiava. Herkimmät saavat jopa allergisia oireita.

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Kuvaa Suomen lintuja ennen suurta muuttoaaltoa!

    Etelässä talvehtivien lintujen muutto on alkamassa

    Muuttolintujen suurin lähtöbuumi sijoittuu syys-lokakuulle. Sitä ennen on vielä hyvin aikaa suunnata kuvailemaan lintulajeja luontoon.

  • Hirvikärpänen, syksyn riesa

    Ensin ropisee, sitten kutisee. Hirvikärpänen löysi sinut.

    Hirvikärpänen on 5-7 mm mittainen tummanruskea täikärpänen. Pääisäntäeläin on hirvi, mutta Suomessa lajia on tavattu myös metsäkauriissa, porossa ja metsäpeurassa. Molemmat sukupuolet imevät isäntäeläimen verta ravinnokseen. Marjastajia ja sienestäjiä hirvikärpänen kiusaa elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun. Laji ei ole vaarallinen, mutta imujälki voi olla kiusallisen kutiava. Herkimmät saavat jopa allergisia oireita.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Kesärannan linnut: Sinisorsa

    Ääni on pehmeää rääpätystä ”prääh-prääh…”.

    Sinisorsa on varista isompi, tanakka sorsa. Juhlapuvussa syksystä alkukesään koiras on harmaa, pää tumma (läheltä nähtynä sinertävä tai vihertävä). Rinta on punertavanruskea. Ruskeankirjavan naaraan pyrstönreunat ovat valkoiset. Ääni on pehmeää rääpätystä ”prääh-prääh…”.

  • Kesärannan linnut: Haapana

    Koiraan soidinääni on terävä vihellys ”v-viuuhr".

    Haapana on töpäkkä, pyöreäpäinen sorsa. Koiras on vaaleanharmaa, ja sillä on punaruskea pää ja vaalea otsa. Naaras on ruosteenruskea. Koiraan soidinääni on terävä vihellys ”v-viuuhr”, naaraan kutsuääni käheä rääpätys ”kä-ährr, kahrr…”.

  • Kesärannan linnut: Laulujoutsen

    Trumpettimaisia ja törähteleviä ääniä.

    Laulujoutsen on erittäin suuri ja kokonaan valkoinen, hyvin pitkäkaulainen vesilintu. Nokka on kärjestä musta ja tyvestä keltainen. Nuori lintu on syksyllä vaaleanharmaa.

  • Kesärannan linnut: Tavi

    Tavi on kooltaan vain puolet sinisorsasta.

    Tavi on kooltaan vain puolet sinisorsasta. Koiraan harmaalla kyljellä on valkoinen pitkittäisjuova. Pää on tumma (läheltä paljastuu punaruskeaksi). Naaras on ruskeankirjava. Koiraan soidinääni on sointuva ”krlik, krlik”, naaras rääpättää vaimeasti ”prät-prät…”.

  • Kesärannan linnut: Kuikka

    Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Kesärannan linnut: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Kesärannan linnut: Tukkakoskelo

    Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Kesärannan linnut: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Kesärannan linnut: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Kesärannan linnut: Naurulokki

    Tuon tuosta naurulokki intoutuu rääkymään ja kirkumaan.

    Naurulokki on kesykyyhkyn kokoinen, kalalokkia pienempi. Sillä on tummanruskea pää, vaaleanharmaa ylä- ja valkoinen alapuoli. Nuori on ruskean- ja harmaankirjava, ja sen pääkin on vaalea. Tuon tuosta naurulokki intoutuu rääkymään ja kirkumaan.

  • Kesärannan linnut: Harmaalokki

    Ääni on honottavaa naurahtelua ”ha-ha”.

    Harmaalokki muistuttaa suuresti kalalokkia mutta on paljon isompi. Sekin on valkoinen lukuun ottamatta harmaata selkää. Järeä nokka on keltainen ja jalat punertavat (kalalokilla vihertävät). Nuori on harmaan- ja ruskeankirjava. Ääni on honottavaa naurahtelua ”ha-ha” tai kumeaa kaklatusta ”gag-gag-ag”.

  • Kesärannan linnut: Kalalokki

    Varista vähän pienemmän kalalokin selkä on vaaleanharmaa.

    Varista vähän pienemmän kalalokin selkä on vaaleanharmaa, jalat ja nokka kellanvihreät. Nuorella selkä on suomukuvioisen ruskea. Kalalokin ääni on iloinen kiljahdus ”ke ke klaiija-klaiija…”, varoitusääni terävä käkätys.

  • Kesärannan linnut: Selkälokki

    Ääni on honottavaa haukahtelua ”gha-gha”.

    Selkälokki on kalalokkia suurempi mutta merilokkia pienempi. Muiden lokkien tavoin ruumis ja pää ovat valkoiset. Selkä on puhtaamman musta kuin merilokilla, ja nokka ja jalat ovat keltaiset (merilokin jalat punertavat). Siivenkärjessä on pienempi valkoinen täplä kuin merilokilla ja siiven takareunan valkoinen juova kapeampi. Nuoret ovat harmaan- ja mustankirjavia. Ääni on honottavaa haukahtelua ”gha-gha”.

  • Kesärannan linnut: Pikkulokki

    Ääni on lyhyt ”kjäk”, jota toistelee.

    Pikkulokki on pienin ja siroin lokkimme. Se muistuttaa naurulokkia, mutta on pituudeltaan vain mustarastaan kokoinen. Perusväri on valkoisen harmaa. Pään huppu on musta, siivet pyöreäkärkiset, alapuolelta mustahkot. Nokka on punaruskea, jalat kirkkaan punaiset. Ääni on lyhyt ”kjäk”, jota toistelee.

  • Kesärannan linnut: Kalatiira

    Lyhyt ”kitt, kitt-kitt”, kiihtyvä ”kiirri-kiirri…” ja äreä ”

    Kalatiira muistuttaa suuresti yhtä solakkaa ja kapeasiipistä lapintiiraa. Erona on kalatiiran musta nokankärki (lapintiiran nokka kokonaan punainen) ja lyhyemmät pyrstöjouhet, jotka yltävät seisovalla linnulla yhtä pitkälle kuin pyrstö (lapintiiralla pyrstöä pitemmälle). Äänet ovat samanlaisia kuin lapintiiralla: lyhyt ”kitt, kitt-kitt”, kiihtyvä ”kiirri-kiirri…” ja äreä ”tiirr-rää”.

  • Matkapäiväkirja: Lemmenjoki ja mahtiseidat

    Inari on mahtavien seitojen ja tarinoiden koti.

    Lapin luonto jättää ihmiseen pysyvän jäljen, sellaisen, josta ei edes halua päästää irti. Varsinkin Lapin kohteita valittaessa kärsimme runsaudenpulasta – eri vuodenaikoina on niin paljon nähtävää laajalla alueella, että on vaikea ensin kohdentaa kolmipäiväinen retki johonkin tietylle alueelle. Valitsemme kohteeksemme Inarin-seudun, ja siltikin liikumme satojen kilometrien laajuisella alueella, niin kuin paimentolaiset ikään.

  • Mytologia: Saamelaisten pyhät seidat

    Pyhiä seitoja kunnioitetaan yhä edelleen.

    Seidat ovat saamelaisten pyhiä paikkoja, joilla palvottiin aina kristinuskon tuloon asti – ja usein sen jälkeenkin – tärkeitä jumalia ja luonnonhenkiä. Seitoja oli monenlaiseen tarpeeseen ja siltä saatettiin pyytää yleisesti hyvää menestystä, terveyttä tai vaikkapa matkaonnea.

  • Metsien kätkemä

    Upeita kotimaan luontokohteita ja niiden tarinoita.

    Yhdeksänosainen sarja esittelee upeita luontokohteita ja niiden jännittäviä tarinoita.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Mikä Suomen pönttölintu olet?

    Tee leikkimielinen testi!

    Viihdytkö kotona vai kutsuuko tropiikki ajoittain pakkomielteen lailla? Haluatko olla yksin vai kaikkien kanssa? Tee leikkimielinen testi, josta selviää, mikä Suomen pönttölinnuista, eli kolopesijöistä, olet.

  • Pelasta tervapääskyn poikanen

    Pesästä pudonnut tervapääskyn poikanen ei selviä ilman apua.

    Pesästä pudonneita linnunpoikasia ei pidä auttaa, vaikka mieli tekisi. Paitsi, jos kyse on tervapääskyn poikasesta, sillä se on muuten tuhon oma. Lue tästä, miten pienen tervapääskyn voi pelastaa.

  • Kurkista veteen vesikiikarilla

    Vesikiikarilla välttää vedenpinnan häiritsevät väreet.

    Mikä ihmeen vesikiikari? No sellainen kapistus, jonka avulla voi tarkkailla elämää vedenpinnan alla. Vesikiikarilla välttää veden häiritsevät väreet ja heijastukset. Tee omasi!