Hyppää pääsisältöön

K18: Kalevalasta sensuroituja runoja

Elias Lönnrot kirjoitti tutkijan otteella talteen kaikki runot, mitä keruumatkoillaan kuuli. Jokaista säettä ei siveyssyistä Kalevalaan kuitenkaan painettu. Runot ovat kuitenkin kaikki hyvässä tallessa, osa tosin edelleen julkaisematta.

Vuonna 1828 Suomea lähti kiertämään nuori lääkäriksi opiskeleva Elias Lönnrot. Hänen tavoitteenaan oli kerätä talteen kansanrunoutta ja samalla edistää suomen kieltä. Lääkärinä, tutkijana ja toimittajana hän suhtautui keruumatkoihinsa tieteellisesti ja kirjoitti talteen kaiken kuulemansa. Myös sellaista, mitä ei Kalevalaan lopulta siveyssyistä sopinut painaa.

Hei lempi, heräjä lempi
tämän piian pillun päälle,
tämän lapsen lantehille,
tämän peipposen perälle.
Nouse kiihko kiimasuosta,
häkärä häjyn perästä,
tallista orihin kiihko,
tamman kiihko tanhuvasta.

Lemmenloitsut toivat naisille parempaa naimaonnea

Lempi tarkoittaa Lönnrotin keräämissä runoissa kahta asiaa: toisaalta naisen kunniallisuutta ja hyvää mainetta, mutta toisaalta naisen ruumissa olevaa maagista voimaa, eli tietynlaista seksikkyyttä.

- Loitsuteksteissä kutsuttiin, käskettiin ja vaadittiin naisen lempeä tulemaan vaikka kaukaakin, kuten taivaasta tai naapuripitäjästä. Lempi saattoi olla joko sellaista, mitä nainen pyrki saamaan itselleen tai sitten se voitiin käsittää miehen sukuelimiksi, joita kutsuttiin paikalle suuressa määrin, kertoo folkloristiikan professori Lotte Tarkka.

Loitsuissa käytettin paikoin hyvinkin roisia kieltä:

Tule jo kyrpäjen kuningas,
paljaspää papurokallen,
pane kyrvät kyntämään,
kivekset kilisemään
nahkapallit naukumaan,
päästä kyrvät kytkyistä,
karvavarret kahleista.
- Otteita runosta ”Lemmen nostaminen”, kerätty Kiteeltä tai Ilomantsista vuonna 1828. (SKS/Kansanrunousarkisto)

Lönnrotin käsikirjoituksia on säilytetty vuosikymmenet Kansanrunousarkiston ”Kaikkein pyhimmässä”

Vuosikymmenten ajan noita ”seksirunoja” säilytettiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran takahuoneessa, paikassa, jota kutsutaan ”Kaikkein pyhimmäksi”. Folkloristit ja muut tutkijat tiesivät näistä runoista ja pääsivät niihin tutustumaan, mutta niistä ei ole koskaan julkaistu kattavaa kokonaisteosta.

Kalevalasta jätettiin siveellisyyssyistä paljon esimerkiksi seksiin viittaavia osia pois. Joskus runoja on julkaistu kuitenkin sensuroituina kirjoittamalla osa sanoista lyhennettynä, kuten p---u tai k---ä.

- Tämä on ollut hyvin luonnollista ja spontaania kulttuuriperinnettä, josta osa on erilaisista vaihtelevista moraalisista syistä on jätetty julkaisematta. Ihan eri asia on ”hihittelykulttuuri”, joka näihin on myös liittynyt. Ehkä tämäkin on ihan luonnollista – heijastaahan se moraalia ja sen rikkomisen jännittävyyttä ja suorastaan mielihyvää. Mikään inhimillinen ei ole perinteentutkijalle kuitenkaan vierasta, kuten ei perinteiselle kulttuurillekaan, kertoo arkistonjohtaja Lauri Harvilahti Suomalaisen kirjallisuuden seurasta.

Runoja pystyy hakemaan SKVR-tietokannasta (Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa) käyttäen haluamiaan hakusanoja, kuten ”lempi”.

Paavo Häikiö
Twitter: @paavohaikio

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Näistä runoista koostuva Halurako-lausuntaesitys saa ensi-iltansa Kemijärvellä 8.11. Tarkempaa tietoa löytyy tuotannon joukkorahoituskampanjan sivulta mesenaatti.me/halurako.

Lähettänyt käyttäjä

"Hänen tavoitteenaan oli --- edistää Suomen kieltä."

No, siellä toimituksessa ei ole pitkälle edistytty, jos kirjoitatte kielen nimen isolla alkukirjaimella. Alakoulun virhe.

Lähettänyt käyttäjä

Arvoisa "huoh"

Taisit kompastua omaan näppäryyteesi, Suomalaisen kirjallisuuden seura on erisnimi joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella

mUkAvAa SyKsYä!

Lähettänyt käyttäjä

Kysehän oli suomalaisen identiteetin tietoisesta luomisesta ja silloisen eliitin ihanne oli jotain muuta kuin mitä kansa oikeasti oli. Siten kansanrunous ja kansanlaulut sivistettiin päämäärän mukaiseksi. Lönnrothan ei ollut sinänsä alan pioneeri vaan autonomian aikana se oli Carl Axel Gottlund. Hän ei todellakaan harrastanut sensurointia keruumatkoillaan vaan vielä laittoi oman luovuutensakin niiden päälle. Gottlundin suomi oli ehtaa Savon murretta Juvalta ja hänen retkensä savolaisten jälkeläisten luo Värmlantiin olivat tavallaan ainutlaatuisia (hän mm. tallensi sammaksen tarinan jonka Lönnrot myöhemmin kuvasi sammon tarinana).

Lähettänyt käyttäjä

"silloisen eliitin ihanne oli jotain muuta kuin mitä kansa oikeasti oli."
No niinhän se nykyäänkin on. Kuinkahan monta kiellettyä sanaa nytkin on mutta joita silti käytetään. Jollei tule mitään mieleen, niin esimerkiksi jotkin kansanryhmien nimet.

Lähettänyt käyttäjä

Sen verran on Jallun ja Kallen novelleja tullut luettua aikoinaan, että kyrpä- ja pillurunouden lukeminen on äärimmäisen rasittavaa touhua. Varmaan pikkuhiprakassa oleville kahdeksankymppisille tädeille se saattaa olla makean sherryn kanssa kivaa hihiteltävää tai sitten siideripissiksille ja peräkammarin persupojille.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.