Hyppää pääsisältöön

Elektronimusiikki alkoi surista Ylessä jo 1950-luvulla

Äänitarkkailija Bengt Johanssonin kädet radiostudion äänipöydän ohjaimilla.
Äänitarkkailija Bengt Johanssonin kädet radiostudion äänipöydän ohjaimilla. Kuva: Yle kuvanauha elävä arkisto,kuvakaappaus,studio,äänipöytä

Suomalaiset radiokuuntelijat pääsivät jo varhain hämmästelemään sähkömusiikin futuristisia piippauksia ja kokeilevia hälykonserttoja. 1960-luvun myötä Yleisradiosta tuli elektronisen äänitaiteen tärkeä tukija ja työpaja, vaikka pioneerityötä tehtiinkin usein alkeellisissa oloissa.

Äänitaiteilija ja musiikkihistorioitsija Petri Kuljuntausta selvitti kotimaisen elektroakustisen musiikin vaiheita uraauurtavassa kirjassaan On/Off vuonna 2002. Seuraavassa esitellään Kuljuntaustan kirjassaan esille nostamia, Yleen liittyviä historiallisia merkkipaaluja.

1950-luvulla Yleisradio seurasi nykymusiikin virtauksia muun muassa radioyhtiöiden nauhavaihdon avulla.

Studiotekniikan parissa työskenteleviä houkuttivat uusien laitteiden tarjoamat mahdollisuudet äänenmuokkaukseen. Vuosikymmenen lopulla tehtiin ohjelmia esimerkiksi avaruuden äänistä ja äänitystekniikan taikatempuista.

Uuden musiikin asiaa edisti radion musiikkipäällikköjen suopea suhtautuminen. Virkaa vuonna 1958 hoitanut Kai Maasalo järjestikin aiheesta ensimmäisen radiokeskustelun, johon osallistui joukko eturivin säveltäjiä.

Maasalon ohjelmassa kuultiin näytteitä mm. Karlheinz Stockhausenin ja Luciano Berion teoksista. Lisäksi radion musiikkitarkkailijana toiminut säveltäjä Bengt Johansson esitteli sähkömusiikin ääniä ja sointeja.

Tämä musiikki on kuin filmiltä matkasta Marsiin.― Joonas Kokkonen 1958

Keskustelijoita pohditutti eniten, hyljeksikö elektroninen taide tunnetta. Johansson puolusti modernia musiikkia vankimmin, mutta monet muutkin pitivät kosmisilta kuulostavia soundeja vähintään mielenkiintoisina, ellei suorastaan "fantastisina".

Suomalaisen sähkötaiteen sarastus

Vuonna 1958 syntyi myös Suomen ensimmäinen sähköteos, kun eurooppalaisesta nykymusiikista innostunut lehtijournalisti Martti Vuorenjuuri toteutti radiosovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma.

Vuorenjuuren "akustisessa kompositiossa" oli erikoista, ettei siinä käytetty lainkaan elektronisesti synnytettyä musiikkia. Kaikki äänet – helikopteria ja ambulanssia myöten – muokattiin näyttelijöiden puheesta nopeuksia muuttamalla, kaiu'uttamalla, nauhalenkeillä, päällekkäisellä kopioinnilla ym.

Uljasta uutta maailmaa työstettiin uudessa kuunnelmastudio Iirossa yhteensä 2,5 kuukautta, mutta kooste voitiin lopulta esittää vain studioon kootuille kutsuvieraille.

Tekijänoikeusongelmien tähden ohjelman radiointi viivästyi aina vuoteen 1966, jolloin lähetettiin myös Vuorenjuuren oheinen esittely työstään.

Pioneerit studiossa ja portaikossa

Ensimmäinen kotimainen musiikkiteos, joka pohjautui puhtaasti elektronisesti tuotettuihin ääniin, kuultiin vuonna 1960, kun sähkömusiikkia jo radio-ohjelmissaan tunnetuksi tehnyt Bengt Johansson valmisti Kolme elektronista etydiään.

Ylellä ei tähän aikaan ollut mitään erillistä elektronisen musiikin yksikköä, ja Johansson pystyttikin työtään varten tilapäisen "studion" kokoamalla eri tarkkaamoista joukon äänigeneraattoreita, useita nauhureita sekä viisikanavaisen mikserin.

Työläästi syntyneet harjoitelmat merkitsivät kuitenkin suomalaisen sähkömusiikin lähtölaukausta, vaikka ne tyylillisesti olivatkin sidoksissa perinteisempään musiikkiin.

Draama oli erityisen kiitollinen alue uusille jännittäville soinneille. Sähköisen äänitaiteen kolmas merkittävä pioneerityö olikin Usko Meriläisen musiikki Eeva-Liisa Mannerin näytelmään Eros ja Psykhe. Orkesteriosuuksien lisäksi esityksessä käytettiin konkreettisiin ääniin perustuvaa nauhamusiikkia.

Huhuilin itse portaikossa tekstin taustaksi.― Usko Meriläinen kirjassa On/Off 2002

Meriläinen työsti musiikkinsa vielä primitiivisemmissä olosuhteissa kuin Johansson: omalla vaatimattomalla itäsaksalaisella magnetofonillaan, jonka nauhoja hän leikkeli keittiösaksilla.

Materiaalina oli radiovastaanottimen häiriöääniä, kerrostalon rappukäytävässä nauhoitettua ääntelyä ja lasten laulua, koiran haukuntaa jne. Teos ensiesitettiin kuunnelmana toukokuussa 1963.

Elektronitaidetta arki- ja tilaustöinä

Tähän aikaan elettiin muutenkin suomalaisen elektroakustisen musiikin virkeintä kautta. Lajin merkittäviksi tekijöiksi nousivat muun muassa "Suomen radikaaleimmaksi säveltäjäksi" tituleerattu Otto Donner, visionäärinen soitinrakentaja Erkki Kurenniemi sekä säveltäjä ja arvostelija Erkki Salmenhaara. Kaikki tekivät myös yhteistyötä Ylen kanssa.

Vuonna 1963 julkisti ensimmäiset sähkösävellyksensä niin ikään Reijo Jyrkiäinen, joka siviilissä toimi Ylen äänitarkkailijana. Arkityö tarjosi ihanteelliset mahdollisuudet teknisten laitteiden ja tehostearkiston käyttöön.

Jyrkiäinen oli tärkeä radiofonian kehittäjä, teki ohjelmia elektroakustisesta musiikista ja avusti muitakin säveltäjiä Ylen tekniikan käytössä.

Julkisuudessa puhuttiin jopa Jyrkiäisen Ylessä pyörittämästä "elektronisen musiikin studiosta", mutta todellisuudessa hänkin joutui nauhasävellyksiään varten haalimaan tarvittavat laitteet talon eri tarkkaamoista.

Jyrkiäisen elektronisista siniäänistä ja kohinoista koostama tilausteos Idiopostic I kuultiin Radion nykymusiikin päivillä lokakuussa 1963.

Idiopostic on hienoimpia saavutuksia suomalaisen sähkömusiikin alkutaipaleella.― Petri Kuljuntausta: On/Off 2002

Yle oli aloittanut konserttisarjan vuotta aiemmin ja toi modernia musiikkia esiin myös Musica Nova -tapahtumissaan. Vuonna 1967 Yle järjesti Jyrkiäisen johdolla erityiset tietokonemusiikin päivät.

Jyrkiäisen tavoin Erkki Salmenhaara esitteli nykymusiikin suuntauksia lukuisissa radio-ohjelmissaan 1960-luvun alkuvuosista alkaen.

Elektroniakustisen musiikin isoin aalto laantui vuosikymmenen puoliväliin tultaessa, mutta Salmenhaara teki laajahkoja sähkötöitä tämän jälkeenkin. Lajin harrastukselle Suomessa olivat olennaisia Ylen tilaustyöt, kuten esimerkiksi vuonna 1970 lähetetty tv-ohjelma Maan aurinko.

Ekologia-aiheinen Maan aurinko tuotettiin yhteistyössä Unescon kanssa. Puolituntinen ohjelma on miltei läpisävelletty. Musiikki koostuu runsaasta kahdestakymmenestä, yleensä alle minuutin mittaisesta elektronimusiikkikatkelmasta.

Soundeja asiaan ja viihteeseen

Radio viljeli outoja ääniä huomattavasti televisiota ahkerammin. Etenkin 1960-luvun lopulla niillä ryyditettiin kuunnelmien lisäksi monia puheohjelmiakin.

Muun muassa Kari Rydman, joka oli kuulunut 1960-luvun alun radikaaliin säveltäjäpolveen, opasti radiolaisia uudenlaisten äänimaailmojen rakentamisessa.

Radion kokeilut olivat joskus hilpeitäkin. Muuan niistä oli Vuokko Jarvan valoa ja aurinkoa käsitellyt asiaohjelma, johon Rydman valmisti varsin avantgardistisen musiikkitaustan.

Ohjelmassa luettiin muinaisesta mytologiasta kertovia tekstejä sähköisesti muokattujen äänien säestyksellä. Yksi lukijoista oli tuolloinen Ylen toimittaja Paavo Väyrynen.


1960-luvun alun johtava nimi Otto Donner valmisti vuosikymmenen puolivälin jälkeen sähkömusiikkia lähinnä elokuvien ja monien kuunnelmien tarpeisiin. Hänen elektronisin teoksensa sitten 1960-luvun kiihkeimpien vuosien oli radiofoninen dramatisointi Vihreä eläin.

Luonnonsuojeluaiheiseen Marja Vesterisen tekstiin perustuva ohjelma voitti kokeellisten viihdeohjelmien Prix Jean Antoine -palkinnon Monacossa vuonna 1971. Donner hyödynsi musiikissaan Erkki Kurenniemen Sähkökvartetti- ja DIMI-soittimia.

Kokeellisuus järjestäytyy

Kokeellinen toiminta Ylessä perustui 1960-luvulla paljolti yksittäisten asianharrastajien intoon, jos kohta myös yhtiön oma luonne kulttuurilaitoksena mahdollisti verrattain kummallisetkin kokeilut sen suojissa.

1960-luvun lopulla elektronimusiikista kiinnostuneille järjestettiin muutamina vuosina seminaareja. Vuonna 1970 Yle organisoi Elektrotapahtuman, jossa soi uusin uusi surina- ja piipitystaiteen saralta. Erkki Kurenniemi esitteli tilaisuudessa vastavalmistunutta DIMI-instrumenttiaan.

Vuosikymmenen taitteessa radion musiikkiosaston alaisuuteen perustettiin erityinen kokeellisen musiikin ryhmä, ja vuonna 1973 aloitti virallisesti toimintansa Ylen kokeilustudio.

Päätös kokeilustudiosta oli merkittävä, ja studio tuottikin seuraavien vuosikymmenten mittaan melkoisen osan suomalaisesta sähkömusiikista ja radiofonisista teoksista.

Toiminnan moottoreina olivat muun muassa Antero Honkanen, Jarmo Sermilä, Åke Andersson ja Pekka Sirén.

Antero Honkasen vuonna 1976 tekemä ohjelma Äänten äärillä oli eräänlainen yhteenveto äänitaiteen mahdollisuuksista ja työkentästä.

Sävellyksessä Ikuisuuden planeetta kaikki äänet on muokattu puheesta.Äänten äärillä 1976

Ohjelma kertoo äänimaailman erikoisuuksista, kuuntelutottumuksista, kokeellisesta kuunnelmatuotannosta ja äänten muokkaamisesta. "Radion mahtitekijä on äänellinen kuvittelumaailma", Honkanen toteaa.

Äänten äärillä kertasi myös eräitä radion erikoisimpia musiikki- ja draamakokeiluja vuosikymmenien varrelta – vuoden 1958 Uljaasta uudesta maailmasta 1970-luvun sukkapuikkokonserttoon.

Artikkelin lähteinä on käytetty Petri Kuljuntaustan kirjoja On/Off (Like 2002) ja First Wave (Like 2008), Jukka Ruohomäen artikkelia Pioneers And Explorers (Finnish Music Quarterly 3/1998) sekä Musiikin suunta -lehden teemanumeroa 3/2013. Viimemainittuun sisältyy mm. Pekka Sirénin artikkeli Kokeellisesta toiminnasta YLE:ssä.

Kommentit

Oikeastaan elektroakustinen musiikki on se yleiskäsite, jota esim. suomalainen asiasanasto Finto nykyään suosittelee elektronimusiikin, elektronisen musiikin, konkreettisen musiikin, nauhamusiikin jne. sijaan. Toisaalta Kielitoimiston sanakirjakin tunnustaa vielä elektronimusiikin = elektroninen musiikki. Elektronimusiikista näkee puhuttavan myös suomalaisessa melko tuoreessakin alan kirjallisuudessa. Niinpä sanaa on tässäkin tohdittu välillä käyttää, kun on haluttu lyhyempää ilmaisua (kuten otsikossa), vaikka se kieltämättä vähän puhekielinen onkin.

Lähettänyt käyttäjä

Aivan loistava artikkeli! Todella mielenkiintoista luettavaa ja kuunneltavaa.
On erittäin mukava päästä lukemaan ja kuuntelemaan, mistä Suomalainen elektronimusiikki on saanut alkunsa. Mistä koko genre saanut alunperin alkunsa.
Mahtavaa, suurkiitokset Ylelle! Lisää tämän ja "Paperimiesten salaisuudet julki"-artikkelin kaltaisia historiapläjäyksiä!

Lähettänyt käyttäjä

Veikkaan että jossain nauhoilla ja ties missä on vaikka mitä levyttämättömiä suomituotoksia joista harva on tietoinen.

Tässä nyt muutama vähän jo tunnetumpi kun noita 80 luvun juttuja ei tahdo mistään löytyä - tiedän vain että niitäkin on kun silloin oli jo mahdollisuus kotona tuottaa ilman studiota. Minulla on jotain mutten ala toisten teoksia nettiin laittamaan (minun mielikuvituksessa kaikki youtube uppaajat ovat linnassa kun eivät kysyneet lupia).

youtube
watch?v=fejzkPpoWIk
watch?v=zlOxf9a2Eik
watch?v=eclMFa0mD1c (tämä kuulostaa kyllä kovin katkeralta soundilta omiin korviin** - inspiroi tuon alla olevan vuodatuksen josta en ole kellekkään kertonut edes sen hetken kun olin terapiassa kauan sitten)
watch?v=thnXzUFJnfQ

Kuulostavat tietenkin hieman raakileilta vrt tyypillinen levytys miksauksen puolesta kun modeissa oli aikanaan hieman rajoitteita mutta muutama tunti kultakorva miksaajan säädettävänä saisi kuulostamaan levytysmateriaalilta.

*Halusin DJ:ksi tai valo-ohjaajaksi joskus mutta alkoi uusien levyjen taso laskea niin että ei jaksanut enää kahlata levyjä läpi. Ehkä syynä on että kaikenlaista tusinatuottajaa tuli alalle (itseäkin kiinnosti mutta koska tajusin kuinka paljon työtä on tuottaa yksi hyvä biisi ja kuinka helppo se on kopioida nettiin niin ei enää huvittanut alkaa lähteä tuottamaan biisejä) ja seulakin (radio) alkoi vuotaa laadun suhteen.

**Koulutuksessa tulisikin panostaa profilointiin että geneettiset spesiaalitapaukset voi jo ekalla luokalla päättää haluavatko jatkaa normaalikoulussa vai ohjataanko jonnekin eliitti-mentorointi ohjelmaan jossa on aikaa itsenäiseen opiskeluun ja resursseja aivan eri tavalla sekä alan huiput tavoitettavissa jos on jotain kysyttävää.

Meillä muutamalla % joilla on nämä geenit menee kaikki luento-tuputus automaattisesti yhdestä korvasta sisään toisesta ulos. Olen katkera kun piti koulussa haaskata parhaat vuodet oppimatta yhtään mitään ja kohdata väkivaltaa josta jäi pysyviä haittoja fyysisesti että henkisesti ym. Harmi etten tajunnut jättäytyä tulematta kouluun ennen kuin tuo tapahtui, olihan se odotettavissa kun mielestäni tavallisen koulun luokalla oli porukkaa jotka olisi tarvinneet hoitoa. Päädyin sitten huostaanotettujen kouluun jossa yksi oppilaista ihan tuli esittelemään aidon oloista pistoolia. Vaikutti kuitenkin melko ok-tyypiltä, olikohan esittelyn tarkoitus vain osottaa että voi olla itsesuojeluun tarve, tai sitten näytin pelottavalta kun lopetin kaiken heikkouden ja tunteiden näyttämisen noiden kiusaamisten jälkeen - tosin tulin silti vielä taas pahoinpidellyksi ihan keskellä päivää stokkan edessä. Taitaa olla vaan naamassa jotain vikaa joillakin kun tuollaista sattuu joillekin useasti - idea - ehkäpä kaltaiseni erikoistapaukset tunnistaa jotenkin jo pärstästä? jonkinlainen sinisilmäisyys/heikkous joka houkuttelee niitä jotka olisi pitänyt jo abortoida kun oli mahdollisuus. Ehkäpä tuohon päästään vielä että päästään tai muuten vialla olevat eivät pääse syntymään. Teknisesti tämänlainen seulonta on jo tehtävissä mutta laajempaa halua ei taida vielä olla.

  • Suomalaisia sotavankeja Viipurissa (1944).

    Palkittu dokumentti kokosi suomalaisten ja venäläisten sotavankien kohtalot

    Reijo Nikkilän dokumentti vuodelta 2000

    Reijo Nikkilän vuonna 2000 valmistunut kaksiosainen dokumentti esitti ensimmäisen kerran kokonaiskuvan viime sodissamme puolin ja toisin otettujen vankien kohtaloista. Ensimmäisessä osassa Suomalaiset sotavankileirien saaristossa suomalaisvangit kertovat ankarista oloistaan neuvostoleireillä. Ohjelman toisessa osassa Ryssä perkele – sotavankina Suomessa venäläisvangit muistelevat aikaansa Suomessa ja syitä eloonjäämiseensä. Joka kolmas jatkosodassa vangittu mies kuoli vieraassa maassa.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Kevyen musiikin ohjelmaklassikko Iltatähti palasi pitkän tauon jälkeen ruutuun vuoden 1980 lopussa. Viimeisinä vuosinaan se tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm.

  • Ortodoksisen kirkon kupoli

    Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

    Sadarmohiin on haudattu Stalinin uhreja

    Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

Lue lisää:

Minna Canth – realisti ja naisasianainen

Minna Canth oli aikansa tärkeimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Canthin elämäntyö on vaikuttanut Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi.

  • J. Karjalainen Mansikkapaikan vieraana 2011.

    J. Karjalaisen laulut syntyvät hyvistä tarinoista ja ajattomista ihanteista

    j. Karjalainen Mansikkapaikka-ohjelman vieraana 2011

    Mansikkapaikka-ohjelmassa vuodelta 2011 käydään läpi hittinikkarin uraa sekä kuullaan hänen näkemyksiään säveltämisestä ja laulumiehen ammatista. Lisäksi haastattelussa valotetaan, kuinka mies tutustui blues-musiikkiin ja mikä on tarina amerikkalais-suomalaisia kansanlauluja julkaisseen Lännen-Jukan takana. Amerikansuomalaisten folklevyjen jälkeen muusikko palasi takaisin suomirockin pariin.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Viimeisinä vuosinaan Iltatähti tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm. mörköilevät Sliipparit, Kimmo Kuusniemen tulikitara, popin SM-kandidaatit Yö ja 22-Pistepirkko, uusiaaltoileva Taiska, funkblondiini Kaija Koo ja uraansa aloitteleva J. Karjalainen.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1978 esiintyjistä.

    Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, ja koko Iltatähtikin himmeni – joskin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-keikat.

  • Juontaja Sinikka Hein ja Iltatähti-sarjan grafiikkaa ja artisteja.

    Iltatähti 1977: Punk tuli, Alatalo meni

    Sinikka Hein seurasi Mikko Alataloa juontajana.

    Mikko Alatalo jätti Iltatähdelle jäähyväiset ja teki tilaa Sinikka Heinille. Katsojat saivat tutustua kummalliseen erikoisuuteen nimeltä punk-rock. Vuoden 1977 harvinaisuuksiin kuuluvat mm. Jukka Tolosen, Hectorin ja H.E.C.-yhtyeen, Wasama-kvartetin, Jimi Sumén & Dreamsin ja Madame Georgen livetaltiot.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1976 artisteista.

    Proge ja fuusiomusa tahdittivat Iltatähden ennätysvuotta 1976

    Suosikkisarja tarjosi vastapainoa "kauppamiesten tavaralle".

    Tiheimpänä lähetysvuonnaan Iltatähti nosti esiin kunnianhimoisia kokeiluja vastapainoksi "kauppamiesten tavaralle". Vuoden 1976 arkistoaarteita ovat mm. Sorvali–Hurmerinta Band, Nono Söderberg, Royals, Piirpauke, Steeleye Span, Chicago Overcoat ja Kontravirtanen.

  • Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1975.

    Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle

    Harvinaisuuksia vuoden 1975 Iltatähtien työnauhoilta.

    Vuonna 1975 folk ja country raikasivat runsaasti, ja Suomen eri kolkkien rock-elämää esiteltiin. Jäljelle jääneiden nauhojen herkkuja ovat mm. Hurriganes, Wigwam, Maarit, Vanha Isäntä, Virtanen, Dr. Feelgood, Loudon Wainwright III, Professor Longhair.

  • Kai Lehtinen ja Pertti Koivula auton takapenkillä.

    Siivoton juttu

    Matka leipäjonosta Mersun takapenkille on pitkä.

    Matka Pelastusarmeijan leipäjonosta Mersun takapenkille on pitkä. Kaverukset Rane ja Kokki päättävät kuitenkin yrittää.

  • Johan Lind (Heikki Silvennoinen) esittelee suklaamonninsa (Timo Kahilainen).

    Johan Lindin suklaamonni sai silmätulehduksen

    Sketsi nähtiin kautta aikain ensimmäisessä Kummelissa 1991.

    Suomen nuhaisin eläinharrastaja Johan Lind kertoo aloittaneensa akvaariokalojen hoitamisen jo 1960-luvun loppupuolella. Akvaarioharrastus sai täyttymyksensä, kun Olkiluodon tietämillä verkkoon tarttui suklaamonni. Sketsi nähtiin maailmanhistorian ensimmäisessä onnistuneessa Kummeli-lähetyksessä vuoden 1991 kesäkuussa.

  • Esko Mörkö (Timo Kahilainen) lukee vanhoja Jalluja.

    Esko Mörkö luki radiossa Jalluja ja palkkasi säämiehen

    Monitoimimies ehti moneen sketsiin mukaan.

    Erotiikka on jännittävä, mutta luonteva osa lähes kaikkien ihmisten elämää. Vallankumouksellisesti tätä herkkua tarjoiltiin vuonna 1994 myös radioaalloilla. Vuorossa Kummelin Radio Yömyöhä. Äänessä monitoimimies Esko Mörkö.

  • Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957,

    Ensimmäiset tv-ohjelmat tehtiin pioneerihengessä

    Yle aloitti koelähetykset 1957.

    Kun Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957, oli käytössä vain kaksi kameraa ja 15 neliön studiokoppero. Vaatimattoman alun jälkeen kehitys oli ripeää.

  • Television virityskuvia

    Aikakautensa katsotuinta ohjelmaa.

    Testikuva eli television virityskuva sai kunnian olla Suomen ensimmäisen virallisen televisiolähetyksen ensimmäinen kuva. Vuosien varrella virityskuva on muuttunut, mutta sen perusperiaate on pysynyt samana.

  • Kuvia Ylen vuosikymmeniltä.

    Yhteinen taival – Ylen vuosikymmenet

    Yle on on kulkenut mukana suomalaisten elämässä jo 90 vuotta

    Yle on kulkenut suomalaisten mukana arjessa ja juhlassa jo 90 vuotta. Lähde kanssamme matkalle halki vuosikymmenten.

  • Vankilan vartiotorni

    Teeman Elävä arkisto: Rikosten musta maailma

    Huolestuttavinta on rikosten raaistuminen

    Vakavat rikokset yhtä aikaa kiehtovat ja kauhistuttavat meitä. Ohjelmapaketissa tartutaan Suomen kansaa järkyttäneisiin rikoksiin Onni Happosen ja Inga Myllärin julmien kohtaloiden kautta. Lisäksi pirkän linjan rikostoimittaja Hannes Markkula pohtii tuoreessa haastattelussa rikosten muuttumista.

  • Åke Lindman juontaa Ei vanhene koskaan -sarjaa

    Ei vanhene koskaan -sarjassa esiteltiin kansakuntaa vavisuttavia rikoksia

    Åke Lindmanin juontama sarja vuodelta 1997.

    Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sen juonsi Åke Lindman. Artikkelissa on kuvia, jotka saattavat järkyttää.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Anni Polva veneessä

    Anni Polva kertoo Tiina-kirjoista

    Kirjailija Anni Polva

    "Mä kirjotan vallattomista tytöistä, koska olen valitettavasti ollu niin mahrottoman vallaton", kertoo Tiina-kirjojen äiti Anni Polva.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Pekka Valkeejärvi ja Minttu Mustakallio tv-draamassa Pesärikko (2000).

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.