Sain viime syyskuussa yhdessä esimieheni Ismo Silvon kanssa Helsingin käräjäoikeudessa sakkotuomion eräiden henkilöiden yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Oikeudenkäynti jatkuu, koska molemmat osapuolet ovat valittaneet hovioikeuteen.
Jutussa oli se erikoinen piirre, että käräjien istunto pidettiin suljetuin ovin ja tuomio julistettiin salaiseksi. Suomessa ei liene aiemmin pidetty sananvapausoikeudenkäyntiä, jonka sisällöstä on vaiettava. Yritän pitää kielen keskellä suuta.
Salailu voi olla paikallaan, eräiden henkilöiden suojelemiseksi kiusaamiselta. Keskeneräisen asian ruotiminen julkisuudessa ei ole hyvien tapojen mukaista, mutta käräjäoikeus julkaisi tuomioon liittyvän tiedotteen. Tuomiolla olleen ohjelman käsikirjoitus puolestaan löytyy MOT:n arkistosta.
Tiedotteessa on kohta, joka ei varsinaisesti liity juridiikkaan, mutta joka antaa aiheen kommenttiin. Käräjäoikeus, tarkemmin sanottuna käräjätuomari Liisa Paul, kirjoitti kunnianloukkaussyytteen hylätessään, että ”vaikka ohjelmassa on ollut joitakin asiavirheitä…”
Miten niin asiavirheitä? Kuinka paljon on ”joitakin”? Tätä ei kerrota tiedotteessa, mutta se selviää tuomiosta: käräjien matematiikalla joitakin = 2. Siis kaksi virhettä.
Toinen näistä kahdesta oli helppo osoittaa väärinkäsitykseksi, käräjätuomari Paulin omaksi virheeksi. Hän oli yksinkertaisesti päättänyt uskoa vastapuolen väitettä sen sijaan, että olisi ottanut selvää asiasta. Lisätietoa saatuaan hän myönsikin perustelleensa asian huonosti.
Jäljelle jäi yksi ”virhe”. Siinä oli kyseessä lause, jossa kerrottiin ohjelman toisen päähenkilön kokemuksista tuomioistuimessa. Hän oli kokenut, ettei saanut erääseen kysymykseen oikeudenkäynnissä mitään vastausta. Tämä oli Paulin mielestä virhe, ilmeisesti siksi ettei lauseessa jykevästi painotettu kyseessä olevan päähenkilön oma mielipide.
Paul edustaa journalismin opettajana sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokaiseen lauseeseen pitää liimata sanat ”X:n mukaan” tai ”Y:n mielestä” – ikään kuin mielipiteen esittäjä ei kävisi ilmi asiayhteydestä. Sitä paitsi selvitin tätä asiaa itsekin ja totesin, ettei mainittuun kysymykseen todellakaan löytynyt vastausta.
Mitä parista virheestä?
Ylen Ajankohtaisohjelmien olemassaolon oikeus perustuu luottamukseen: siihen että tiedot pitävät paikkaansa, ja jos ne ovat väärin, niin ne oikaistaan. Käräjien tiedotteessa mainittu ”joitakin virheitä” on tämän vuoksi erityisen ärsyttävä muotoilu; tavallaan vielä ikävämpi kuin usein kuultu väite siitä, että ”juttu oli täynnä virheitä”.
MOT:n kymmenvuotisen historian aikana oikaisu on jouduttu tekemään muistaakseni kolme kertaa. Tällä kertaa MOT:lle ei missään vaiheessa edes esitetty oikaisuvaatimusta, vaan täsmällinen luettelo väitetyistä asiavirheistä tuotiin esiin vasta oikeuden istunnossa. Epäreilua.
”Vad heter Kafka på finska?” kysyi eräässä aiemmassa MOT-ohjelmassa haastateltu ulkomaalainen mies, jolta Suomen oikeuslaitos riisti hänen lastensa huoltajuuden. Pidin tuolloin kysymystä hieman pateettisena, mutta nyt alan ymmärtää.