Kun Helsingin metro otettiin käyttöön elokuussa 1982, siitä oli käyty vuosikymmeniä kestäneet riidat. Maailman pohjoisimman metron rakentaminen nosti esille myös poliittisen kähminnän ja lahjussyytteet.

Metron suunnittelu Helsinkiin aloitettiin jo 1950-luvun lopulla. Ensimmäisten suunnitelmien mukaan Helsinki kasvoi niin vauhdilla, että metroverkon pituudeksikin kaavailtiin 87 kilometriä.

Metroverkko olisi 1950-luvun suunnitelmien mukaan ulottunut pitkälle naapurikuntiin ja siinä oli määrä olla yhteensä 108 asemaa. ”Ilmarataa Helsinkiin ei rakenneta vaan maanalainen”, kertoi vuoden 1962 uutiskatsaus jo varmana ja päätettynä asiana.

Yhtenä metroaseman paikkana esitellään vuonna 1962 Pohjois-Haaga, joka silloin oli uusi asuntoalue. Itäisen radan päätepisteeksi arvellaan Puotilaa. Mallia Helsingin metrolle haettiin Moskovan ja Tukholman metroista.

Metron rakentamisesta saatiin päätös aikaiseksi vasta vuonna 1969. Vuonna 1971 valmistuneen tv-ohjelman mukaan metrolinjauksista käytiin kuitenkin kovaa taistelua.

Metrotoimikunta, konsultit, arkkitehdit ja kaupungin päättäjät riitelivät metrolinjojen sijainnista ja metrosuunnitelmien toteuttamisesta. Seurauksena oli myös syytteitä toimivaltuuksien ylityksistä ja lahjuksien ottamisesta.

Monien vaiheiden jälkeen metroliikenne alkoi elokuussa 1982 Hakaniemen ja Itäkeskuksen välillä. Sittemmin rataosuuksia on jatkettu. Vuonna 2012 Helsingin metrossa on 17 asemaa ja rataa noin 21 kilometriä.

Matkoja tehdään päivässä noin 200 000 ja vuodessa lähes 58 miljoonaa.

Metron rakentaminen jatkuu ns. Länsimetrolla, joka jatkaa metron Ruoholahdesta Lauttasaaren kautta Espoon Matinkylään. Valmistuttuaan Länsimetro kuljettaa yli 100 000 asukasta päivässä.

Teksti: Reijo Perälä