Luopuuko Hollanti tosiaan tavaramerkkitaktiikastaan?:
Hollannin päävalmentaja Louis van Gaal yllätti kaikki vain muutamia viikkoja ennen MM-kisojen alkua ilmoittamalla joukkueen vaihtavan jo vuosien ajan käyttämänsä 4-3-3 taktiikan 5-3-2 ryhmitykseen.
Hollanti on lanseerannut viime vuosina 4-3-3 taktiikan joukkueensa tavaramerkiksi ja pelitapa on iskostunut pelaajien selkärankaan. van Gaal perusteli valintaansa esimerkiksi keskikentän tärkeän Kevin Strootmanin loukkaantumisella ja laadukkaiden laitapuolustajien puutteella.
Uuden taktiikan lanseeraamisessa on välittömät riskinsä, sillä pelaajat joutuvat käyttämään ylimääräistä energiaa liikkumisensa havainnointiin ja uuteen ryhmitykseen sopeutumiseen. Pelaajistosta löytyy toki laatua kummankin taktiikan soveltamiseen, mutta sijoittuminen ei tule enää selkärangasta.
Joka tapauksessa Hollannin on aina mahdollista palata vanhaan tuttuun pelimuodostelmaansa, mikäli peli ei toimi uuden taktiikan kautta.
Keltanokkapuolustus äärimmäisen kovassa paikassa:
Kuten edellä jo mainittiin, päävalmentaja van Gaal päätyi tekemään melko mullistavan taktisen ratkaisun eräältä osin keskuspuolustuksen keveyden seurauksena. Hollannin vahvimmat alueet ovat toki aina olleet hyökkäyspäässä, mutta viimeisissä arvokisoissa joukkueen puolustuksestakin on löytynyt huippuluokan nimiä.
Nyt Hollannin puolustuslinja koostuu pääasiassa vasta kotimaan sarjassa kyntensä osoittaneista nuorista lupauksista. Esimerkiksi Bruno Martins Indi, Stefan de Vrij ja Daryl Janmaat ovat varmasti tulevaisuuden pelaajia, mutteivät vielä kovinkaan kovissa liemissä keitettyjä.
Puolustuksen johtajaksi on kaavailtu Ron Vlaaria, joka on hieman kokeneempi ja pelaa seurajoukkuetasolla kovassa Valioliigassa. Vlaarinkin arvokisakokemus rajoittuu kuitenkin 2012 EM-turnaukseen, eikä hänen nimensä varmastikaan herätä suurta pelkoa esimerkiksi Espanjan leirissä.
Pelejä ei MM-kisoissakaan voiteta pelkillä nimillä, joten Hollannin nuorilla puolustajilla on nyt elämänsä tilaisuus singahtaa kertaheitolla maailman valioiden joukkoon vaikkapa pitämällä Espanjan tähdet nollilla.
Miten hyökkäyksen tähdet ryhmittyvät:
Hollanti on tavannut pelata 4-3-3 muodostelmalla, jossa joukkueen tähtinä loistavien Robin van Persien ja Arjen Robbenin pelipaikat ovat olleet kiveen hakattuja. van Persie on pelannut keskushyökkääjänä ja Robben oikealla laidalla. Vasemmalle laidalle riittää nuoria lahjakkuuksia, mutta vahvimmin aloituspaikassa kiinni olisi kyseisellä taktiikalla Jeremain Lens.
Mikäli päävalmentaja van Gaalin lausunnot eivät ole silkkaa bluffia, luopuu Hollanti kuitenkin laitahyökkääjien käytöstä peluuttaen kahta keskemmällä pelaavaa kärkeä.
Tuolloin avauksessa jatkavat van Persie ja Robben – van Persie hyökkäyksen kärkenä ja Robben hänen alapuolellaan vapaassa roolissa. Keskikentän ylimpänä pelaa Wesley Sneijder, jonka kautta hyökkäysten on tarkoitus kulkea.
Hollannin joukkueen suurin vahvuus on tälläkin kertaa hyökkäyksessä ja pelaajamateriaali mahdollistaa sen muodon varioinnin. Klaas-Jan Huntelaar on selkeä vaihtoehto van Persielle, mutta Dirk Kuyt, Lens, ja Memphis Depay sopeutuvat yhtä hyvin keskelle tai laidalle.