Verohallinto sai 2008 tietoja suomalaisten sijoituksista Liechtensteinin ruhtinassuvun omistamassa LGT-pankissa. Asiakirjoissa oli mm. tiliotteita ja tilinavaamisasiakirjoja. Ne paljastivat kymmeniä miljoonia euroja suomalaisten varoja, joita ei ollut ilmoitettu verottajalle.
Siitä alkoi Suomen suurimmaksi yksityishenkilöiden veronkiertojutuksi kuvailtu tutkimus. Tosin tutkinta alkoi vasta maaliskuun lopulla 2010, kun verohallinnon silloinen pääjohtaja Mirjami Laitinen asetti ryhmän tutkimaan asiaa.
Verohallinnossa aloitettiin verotarkastukset. Tehtiin pankkitiedusteluja ja tutkittiin, onko tuloja jätetty ilmoittamatta. Sen jälkeen tuloista ja ilmoittamatta jätetystä varallisuudesta määrättiin verot ja veronkorotukset niiltä vuosilta, joilta verot eivät olleet vielä vanhentuneet.
Ainakin osa verotarkastuksista valmistui vuoden 2011 lopulla, jolloin vuoden 2004 ja sitä aiempien vuosien verot olivat jo vanhentuneet. Tietoja verottajalla oli vuodelta 2001 alkaen.
Puolentoista vuoden viivytystä tutkinnan aloittamisessa apulaisoikeusasiamies moitti etenkin kun se johti verosaatavien vanhenemiseen.
– Kysymys oli merkittävästä yksityishenkilöiden harjoittamasta tulojen salaamisesta, jonka asianmukainen tutkinta ilman aiheetonta viivytystä olisi ollut Verohallinnon velvollisuus, päätöksessä kirjoitetaan.
Rikosilmoituksia ei tehty
Yhtäkään veropetossyytettä ei ole LGT-jutussa nostettu. Yhden tutkintapyynnön Keskusrikospoliisi jätti tutkimatta vuonna 2011, eikä uusia ole tehty sen koomin.
Verohallinto perusteli rikosilmoitusten tekemättä jättämistä alun perin sillä, ettei ollut varmuutta saisiko liechtensteinilaisesta pankista varastettuja, ja sittemmin viranomaisille päätyneitä tilitietoja käyttää todisteena.
Helmikuussa 2012 verottaja päätti virallisesti odottaa. Veronkorotuksista oli tehty valituksia, joissa vaadittiin veronkorotuksia kumottavaksi sillä perusteella, että LGT-pankin työntekijän varastamia ja Saksan viranomaisille myymiä tietoja ei olisi saanut käyttää verotuksessa. Verottaja halusi hallinto-oikeuden näkemyksen asiaan ennen kuin se päättäisi rikosilmoitusten tekemisestä.
Korkein oikeus muuttaa tilanteen
Verottaja oli yhä odottamassa hallinto-oikeuden ratkaisuja, kun kesällä 2013 korkein oikeus linjasi, että mikäli jostakin teosta on määrätty veronkorotuksia, ei samaa asiaa voida enää edes tutkia rikoksena. Aiemmin linjana oli ollut, että verotusprosessi ja rikosprosessi saattoivat edetä rinta rinnan, kunnes lopuksi katsottaisiin, tulisiko veronkierrosta nostaa syyte vai tyytyä veronkorotuksiin.
Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen verottaja ei enää voinut tehdä rikosilmoituksia niistä vuosista, joilta veronkorotuksia oli määrätty. Tietoja oli kuitenkin vuodesta 2001 alkaen, ja verot vanhenevat viidessä vuodessa. Näin verottajan hallussa on ollut tietoja veronkierrosta myös vuosilta, joilta korotuksia ei ole määrätty.
Pienet korotukset paljastuvat
Saman vuoden syksynä 2013 hallinto-oikeus päätti, että tietoja sai käyttää, ja piti määrätyt veronkorotukset voimassa. Hallinto-oikeuden ratkaisuista tuli myös ensi kertaa julki, millaisia korotuksia LGT-jutun miljoonapimityksistä oli määrätty.
Veronkorotukset olivat hyvin pieniä verrattuna Verohallinnon omiin ohjeisiin. Apulaisoikeusasiamies piti epäoikeudenmukaisena, että Verohallinnon LGT-pankin asiakkaille määrämäät korotukset olivat "lähes poikkeuksetta tavanomaista lievempiä".
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan asian olisi pitänyt olla pikemminkin päin vastoin.
– Mielestäni juuri nämä tapausten poikkeukselliset piirteet, kuten verotus- ja yritysjärjestelyjen pitkäjänteinen hyödyntäminen verotuksen välttämisen tarkoituksessa, olisivat pikemminkin olleet erityisiä perusteita, joiden vuoksi verokorotusten määräämiselle tavanomaista lievempää tulkintalinjaa noudattaen ei ole ollut perusteita, Sakslin kirjoittaa ratkaisussaan.
Vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas arvioi aiemmin Yle Uutisille, että veronkorotusten pienuudelle täytyy olla olemassa jokin erityinen syy, joita ei vain vielä oltu kerrottu. Näin ei näytä olleen, vaan Sakslin toteaa ratkaisussaan, että "Verohallinnon selvityksestä ja lausunnosta ei ilmene asiallisia ja hyväksyttäviä perusteita sen noudattamalle menettelylle".
Verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo ei osaa selittää, miksi näissä tapauksissa on päädytty juuri sellaisiin korotuksiin kuin on päädytty. Sen hän myöntää, että korotuslinja on ollut kevyt verrattuna ohjeisiin.
– Ratkaisun perusteella pitänee korostaa yhtenäistämisohjeiden merkitystä jatkossa, sanoo Merisalo.
Merisalo sanoo myös, että yleisellä tasolla veronkorotusten tasoon on voinut vaikuttaa mm. verovelvollisten antamat selvitykset.
Rikokset pääosin vanhenneet
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Ulla-Maija Lindström ei halua ottaa kantaa siihen, tulisiko Verohallinnon nyt tehdä rikosilmoitukset niistä verovuosista, joista syyteoikeus olisi vielä voimassa. Nähtävästi kyseeseen tosin tulisi ainoastaan verovuosi 2004.
Tämä johtuu siitä, että myöhemmiltä rikostutkinnan estävät määrätyt veronkorotukset, joita on julkitulleissa tapauksissa määrätty vuodelta 2005 alkaen. Vanhempien vuosien osalta mahdollinen törkeäkin veropetos on jo vanhentunut. Lokakuun lopussa vanhenivat vuoden 2003 teot, kun kyseisen vuoden verotuksen valmistumisesta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta.
Lindström sanoo kuitenkin heidän kantansa olevan, että lähtökohtaisesti olisi tuomioistuimen asia selvittää, onko rikos tapahtunut ja voidaanko Verohallinnon tähän asti itsellään pitämiä tietoja käyttää todisteena rikoksista.
Verohallinnon johtava lakimies Merisalo sanoo, ettei hänellä ole tarkkaa tietoa siitä, millaista näyttöä vuoden 2004 mahdollisista verorikoksista verottajalla on. Hänen mukaansa mitään virallista päätöstä ei ole tehty siitä, että rikosilmoituksia ei vieläkään tehdä.
– Itse kuitenkin suhtaudun aika varauksellisesti tutkintapyyntöjen tekemiseen, kun kyse on kuitenkin vanhoista asioista, Merisalo sanoo.
Verohallinnolla on ollut tietoja vuodesta 2008 lähtien. Mahdollisuus saada rikostuomioistuimen näkemys niistä umpeutuu suurella todennäköisyydellä lopullisesti vajaan vuoden päästä, kun törkeän veropetoksen syyteoikeus vanhenee myös vuoden 2004 verorikosten osalta. Verohallinto ei ole kertonut, onko vuodelta 2005 enää tietoja verorikoksista, joissa syyteoikeus olisi auki.