Feministisessä ajatushautomo Hatussa on pelkästään johtajia. Kun saa nimetä itse itsensä, miksi tyytyä vähempään, tuumii johtaja Rosa Meriläinen.
Muutenkin tarkoitus on ravistaa ja voimauttaa. Keskeinen konsti on huumori ja sitä piisaa hattulaisten feministisissä kiroiluiltamissa. Niissä mallia höyryämiselle näyttävät esikiroilijat, mutta tyyli on vapaa, samoin lava ja aiheet.
– Kiroiluiltamissa voi purkaa sukupuolittuneita paineita; kertoa, mikä ottaa alapäähän ja kiroilla. Se voimauttaa ja vapauttaa, kuvailee Meriläinen.
Parhaimmillaan kiroiluiltamissa on koettu huikeita stand up -hetkiä amatööreiltä, jotka ovat ensin kursailleet lavalle kapuamista ja sitten kuoriutuneet upeiksi esiintyjiksi. Huumori tekee vakavista aiheista helpommin lähestyttäviä, säestää Meriläisen johtajakollega Saara Särmä.
Kiroiluiltamissa voi purkaa sukupuolittuneita paineita; kertoa, mikä ottaa alapäähän ja kiroilla. Se voimauttaa ja vapauttaa.
Tähän asti höyryä on päästelty pienissä klubi-illoissa, mutta torstaina on tarkoitus vetää Tavastia täyteen. Feministisellä kiroilulla? Kuulostaa aika paksulle, mutta Meriläinen vakuuttaa, että haihattelusta ei ole kyse.
– Aiemmissa iltamissa ongelma on ollut se, että kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet sisälle, eli kyllä Tavastia alkaa olla meille oikeankokoinen paikka. Feministeillä on paljon sanottavaa ja kiroiluiltamassa jokainen saa sanomisen mahdollisuuden.
Aika kovenee, huumori paranee
Tavastialla päästelevät tärkeiksi kokemiaan törkeyksiä muun muassa kulttuurin ykköskaartiin kuuluvat Elina Knihtilä ja Katja Kettu, mutta heidän perässään mikkiin toivotaan tarttuvan kenen tahansa peruspirkon. Superesiintyjän taitoja ei tarvita. Jokainen palkitaan nauruilla, aplodeilla, toisinaan itkuillakin, kuvailee ajatushautomo Hatun johtaja Särmä.
– Me ollaan itse näytetty mallia siinä, ettei tarvitse olla millään lailla täydellinen. Voi katsoa, mitä sieltä tällä kertaa tulee; välillä paskaa, välillä timantteja.
Roisista menosta huolimatta kiroiluiltaman perusfilosofia on lämmin ja hyväksyvä. Edellisessä Helsingin kiroiluillassa lavalla kävi lähes 50 naista, joista osa purki rankkoja kokemuksia parisuhdeväkivallasta lähtien. Iltamissa ei tuomita, eikä iltamissa kuvata, jottei oma purkaus tule myöhemmin netissä vastaan. Kynnyksen pitää olla matala kaikille, kiroilun tuoda hyvää oloa, kuvailee Meriläinen.
– Moni on ihmetellyt, mitä radikaalia siinä on, että keski-ikäiset tamperelaisnaiset virkkaavat vaginoita ja kiroilevat lavalla, mutta koska se tuntuu ärsyttävän, olemme tehneet jotain oikein. Meille lempeys on radikaalia. Paheksunnan herättäminen on yksi mun leipälajeistani ammattikehtaajana.
Naisten mielestä perhe-etuuksia leikkaava hallitus on nostattanut feministiselle huumorille hyvän aallon, jolla ratsastaa.
Meille lempeys on radikaalia.
– Huumori paranee, kun ajat kovenee. Feminismille on kova tilaus tällä hetkellä, paukauttaa Särmä.
Stand upin äijämeininki unohtaa puolet yleisöstä
Suomalaiskanadalainen stand up -koomikko Jamie MacDonald on feministi, joka on itsekin päätynyt feministien hampaisiin. Ajatushautomo Hatun Saara Särmä ehti leimata MacDonaldin taannoin järjestämän tilaisuuden All male paneliksi. Särmä on niiittänyt maailmallakin mainetta blogillaan, johon hän laittaa kuvia paneeleista, joiden osallistujalistalla naisia ei näy. Kuvan päälle Särmä liittää virnuilevan David Hasselhoffin kuvan, eli Hoffsome-leiman, jolla onnitellaan miehisen vallan pönkittämisestä. Saaran kanssa oiottiin pari väärinkäsitystä, nauraa MacDonald.
– Olin silloin juuri sukupuolenkorjaukseni alkuvaiheessa, joten tavallaan se oli imartelevaa, että minut laskettiin jo mieheksi. Mutta osoittihan tämä hyvin, miten monisyinen koko sukupuolikysymys ylipäätään on.
Stand upin heterokeskeisyys on saanut MacDonaldin miettimään myös taiteenlajiaan toiselta kantilta. Hän isännöi lavahuumori-iltoja, joilla on rehellisen feministinen leima. Niissä pilkataan naisena ja miehenä olemista, mutta myös muita olettamia sukupuolista ja niiden rooleista.
Suomalainen stand up -kenttä kasvaa vauhdilla ja yleisöt ovat suurempia kuin aikoihin. Valtaosa koomikoista on perinteisesti ollut miehiä. MacDonaldin mielestä jo se sulkee ison osan katsojista pois hauskan piiristä.
– Moni nainen tai sukupuolivähemmistöön kuuluva on halunnut käydä katsomassa lavahuumoria, mutta se on tuntunut agressiiviselta tai seksistiseltä. On erityisen paha turn off, kun joku vitsailee masturboinnista ja kaikille on selvää, että miehen itsetyydytyksestä on kyse. Puolet yleisöstä ei todellakaan tiedä, miltä se tuntuu, ei heillä ole siitä kokemusta.
Vihainen ääni kuului pitkään kovimmin
Kun laajempi kirjo erilaisia ihmisiä tarttuu mikkiin ja tekee huumoria omista lähtökohdistaan, sävyt syvenevät ja vivahteet lisääntyvät. MacDonaldin mielestä keskeinen asia feministisen huumorin esiinmarssissa on internetillä, jossa kaikki äänet kuuluvat.
– Nyt on paljon nuorta porukkaa, joka kehittää ihan kaikenlaista feminismiä ääriradikaalista siihen, että he todella skarpisti paljastavat epäkohtia omasta arjestaan. Nämä tyypit ovat todella pelottomia kuvatessaan sitä, mikä heitä häiritsee.
Kun vitsaillaan miehen masturbaatiosta, niin puolet yleisöstä ei todellakaan tiedä, miltä se tuntuu.
Feminismin iloton, jopa vihainen maine ei ole MacDonaldin mielestä tuulesta temmattu.
– Tietysti vihaiset äänet kuuluvat aina kovimmin. Sitä paitsi stand upissa tehdään pilkkaa omasta itsestä ja ajat olivat kauan sellaiset, että ei siinä ollut itseironialle tilaa. Ajatus tasa-arvosta ja sukupuolivallankumouksesta oli niin vaikea, että feministien oli pakko taistella ja pakko olla vihaisia.
Ajat kuitenkin muuttuvat, kun niitä muutetaan, tuumii koomikko.
– Nyt voidaan vähitellen alkaa olettaa, että me kuulumme kaikki samaan maailmaan ja voimme puhua näistä väännöistä myös sellaisella tavalla, joka on hauska.
Feministinen kiroiluiltama Tavastialla 29.10.2015, Jamie MacDonald Manalassa Arctic Laughs -festivaalilla 29.10.2015, Feministinen stand up -ilta Suvilahden Tiivistämöllä 28.11.2015