Pariisissa maailman valtioiden edustajat saivat aikaan historiallisen sopimusluonnoksen, jonka tarkoituksena on saada kuriin maailmaa uhkaava ilmaston lämpeneminen. Monia kuitenkin on ihmetyttänyt, kuinka maat voivat solmia laillisesti velvoittavan sopimuksen, jonka rikkomisesta ei koidu rangaistuksia.
Tämä on kansainvälisessä toiminnassa aivan tavanomaista, sanovat Yleisradion haastattelemat asiantuntijat. Samanlaisia valtiosopimuksia maailmalla on valtavasti, lähtien vaikkapa YK:n peruskirjasta.
Valtiosopimusten laatu määritellään ns. Wienin yleissopimuksessa. Kun maa hyväksyy sopimuksen, sen voidaan olettaa myös noudattavan sitä, sanoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tuomas Kuokkanen.
Pariisin ilmastosopimusta ei käytännössä vielä ole hyväksytty. Se on nyt jokaisen prosessiin osallistuneen valtion omassa käsittelyssä. Jos ne hyväksyvät sopimuksen, ne ratifioivat sen.
Sopimukseen on kirjattu ehto, että 55 prosenttia maailman maista on ratifioitava se, ja ratifioivien maiden on lisäksi katettava vähintään 55 prosenttia maapallon ilmastopäästöistä. Aikaa on vuoteen 2020 saakka.
Kuokkanen muistuttaa, että jo vuoden 1992 Rion ilmastosopimus, samoin kuin vuoden 1997 Kioton sopimus olivat laillisesti sitovia. Erona oli, että ne olivat selvästi Pariisin sopimusta suppeampia.
Suomi toteuttaa osana EU:ta
Jokaisen maan on erikseen hyväksyttävä sopimus, mutta EU tekee sen myös unionina.
EU:ssa on jäsenmaita, jotka suhtautuvat vähemmän innokkaasti ilmastopäästöjen vähentämiseen. Tiedossa ei kuitenkaan ole EU-maita tai muitakaan merkittäviä maita, jotka aikovat jättäytyä Pariisin sopimuksen ulkopuolelle, kertoo Itä-Suomen yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi.
Sopimus velvoittaa maat laatimaan omat kansalliset tavoitteensa ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Nämä sitoumukset olivat suurelta osin tiedossa jo ennen Pariisin kokousta. Venezuela esitteli omansa vasta kokouksessa. Sitoumukset on yhteensä 187 maalta.
Kun maat olivat jo esitelleet omat ehdotuksensa, neuvottelijat tiesivät, mihin ilmastonmuutoksen torjunnassa voidaan päästä. Tavoitteet voitiin määritellä niiden mukaan. Siten ei ole oletettavaa, että maita alkaisi irtautua sopimuksesta.
– On myös tärkeää, ettei velvoitteita annettu ylhäältäpäin, vaan maat olivat aidosti vapaaehtoisesti tekemässä ilmastotyötä, Kuokkanen painottaa.
Jatkossa mailla on myös velvollisuus raportoida, miten ne etenevät tavoitteidensa saavuttamisessa sekä toimissaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kehittyneillä mailla on lisäksi velvollisuus raportoida, kuinka paljon ne antavat ilmastoapua kehittyville maille.
Kaikilla mailla on velvollisuus ainakin toteuttaa itse itselleen antamansa tavoitteet. Lisäksi tavoitteita tarkastellaan viiden vuoden välein ja tuolloin niitä pyritään myös kiristämään.
Hyvin merkittävä asia sopimuksessa on, että maat sitoutuvat estämään globaalin ilmastonmuutoksen kiihtymisen. Rajaksi on asetettu, ettei lämpötila saa nousta yli kaksi asetetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Lisäksi tavoitteena on pysäyttää lämpeneminen jo aikaisemmin, mahdollisimman lähellä 1,5 astetta.
– Nämä tavoitteet ovat siis lailisesti sitovia, Kulovesi toteaa.
Yhdysvaltain erikoispiirre
Pariisin ilmastosopimus on laadittu siten, että kaikilla osallistujilla on mahdollisuus hyväksyä se omista taustaongelmistaan huolimatta.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa tärkeät talousasiat on vietävä kongressiin käsittelyyn. Koska Yhdysvaltain nykyisen kongressin enemmistö karsastaa ilmastonsuojelua, sopimusluonnos on laadittu siten, että raha-asiat on varsinaisessa sopimuspaperissa käsitelty hyvin yleisluontoisesti. Näin presidentti voi hyväksyä sen oman toimivaltansa puitteissa.
Samoin EU:n tapa hyväksyä tämänkaltaiset sopimukset on otettu huomioon, Kuokkanen kertoo.
Lainsäädäntöä uudistettava
Suomen suojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho muistuttaa, että jos ja kun Pariisin ilmastosopimus ratifioidaan, merkitsee se tarvetta uusia niin EU:n kuin Suomenkin lainsäädäntöä.
EU:n ilmastopolitiikka on lähtenyt siitä, että ilmastopäästöjä vähennetään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite on nyt menossa uusiksi, joten lainsäädäntöäkin on muutettava.
Komissio tekee ensi vuoden aikana uuden ehdotuksen ns. jäsenmaiden taakanjaosta eli siitä, kuinka paljion niiden on vähennettävä päästöjään. Odotettavissa on tiukkoja neuvotteluja.
EU on myös parhaillaan laatimassa mm. uutta energiastrategiaa, jonka valmistelussa onkin odoteltu Pariisin kokouksen tulosta.
Pariisin lopputulos kaksiosainen paperi
Pariisissa syntyi itse asiassa kaksi sopimuspaperia. Varsinainen ilmastosopimus viedään ratifioitavaksi.
Toinen osa lopputulosta on nimeltään osapuolikokouspäätös, jota ei ole tarkoitus ratifioida. Se sisältää varsinaiseen ilmastosopimukseen liittyviä tarkennuksia.
Osapuolikokouspäätöstä myös tarkennetaan vuosittain pidettävässä kokouksessa, joka järjestetään seuraavan kerran vuoden kuluttua Marokossa.
– Kun Pariisin ilmastosopimus vuonna 2020 näillä näkymin astuu voimaan, muodostuu itse sopimuksesta ja osapuolikokousten päätöksistä sopimuskokonaisuus, täsmentää neuvotteleva virkamies Tuomas Kuokkanen.