Opettaja joka luopui oppitunneista – Vapautta ja vastuuta neljäsluokkalaisille

Voiko kymmenvuotias olla vastuussa omasta oppimisestaan? Vantaalaisen Veromäen koulun opettajan Markus Humalojan mielestä voi. Veromäellä neljäsluokkalaiset opiskelevat omaan tahtiinsa. He suunnittelevat itse viikkoaikataulunsa ja arvioivat osaamistaan. Ylen Koulukorjaamo-sarja seuraa kevään ajan, miten arki sujuu Veromäellä, kun käytössä ovat yksilöllisen oppimisen uudet menetelmät.

A-studio
Veromäen koulun 4A-luokka opettajansa Markus Humalojan kanssa.
Vantaalaisen Veromäen koulun 4A-luokkalaisia opettajansa Markus Humalojan kanssa.Kalevi Rytkölä / Yle

“Ope, ope, Markus, ope!” Opettajalla on kysyntää lähes jonoksi asti.

Opettaja Markus Humaloja neuvoo yksitellen jokaista – lyhyesti tai vähän pidempään. Hetken päästä kaikki lapset ovat pyrähtäneet pois, kuka minnekin.

Luokkahuonessa on vain kourallinen lapsia parissa pienessä ryhmässä. Kuuluu iloinen puheenpulputus. Yksi tytöistä istuu lattialla ja piirtää tietokoneohjelmalla.

Suuri osa lapsista on siirtynyt läppäreineen käytävälle. Muutama oppilas on valinnut “hiljaisuuden kammion”, pari poikaa istuu koneineen lasioven takana rappukäytävän portaalla.

Markus Humaloja on kehittänyt yksilöllisen oppimisen mallia luokanopetukseen sopivaksi parin vuoden ajan. Perinteisistä oppitunneista on luovuttu.

– Oppilaat työskentelevät viikon aikajanalla, ja heillä on lukujärjestys kuten muillakin, mutta heillä se lähinnä merkitsee, että milloin koulu alkaa ja milloin se päättyy.

Oppilaat saavat tietää viikkourakkansa maanantaiaamuna. He suunnittelevat aikataulunsa itse.

– Suurin juttuhan siinä on se, että kenenkään ei tarvitse odottaa toista tai toisaalta katsoa vierestä, kun muut ovat niin nopeita.

Kenenkään ei tarvitse odottaa toista tai katsoa vierestä, kun muut ovat niin nopeita

Markus Humaloja

Uudessa mallissa opettaja opettaa vain harvoin kaikille yhtä aikaa. Humalojan mukaan hänellä on sen vuoksi aiempaa enemmän aikaa ohjata niitä oppilaita, joille oman työn suunnittelu ja keskittyminen työskentelyyn tuottaa vaikeuksia.

– Ne jotka ovat aiemmin valmiita, voivat syventää tietojaan muissakin kuin siinä kyseisessä aineessa. He voivat tehdä käytännössä mitä tahansa itsestään kumpuavaa projektia, joka on jollakin tavoin järkevä ja luova, Markus Humaloja kertoo.

Humaloja korostaa opetuksessaan yhdessä tekemistä ja oppimista.

“Vastuu motivoi”

Humalojan mukaan uusi malli motivoi oppilaita.

– Tämä antaa vapautta mutta myös vastuuta. Vastuu motivoi. Luonnehtisin, että nämä oppilaat tekevät oppimisensa eteen enemmän työtä kuin perinteisessä opetuksessa tehtiin. Heidät pannaan usein itse etsimään tieto ja soveltamaan sitä.

Humaloja kannustaa luovuuteen. Hänen mielestään silloin ollaan jo pitkällä, jos oppilas keksii itse paremman tavan opiskella kuin opettajan tarjoama.

Itseohjautuvassa opiskelussa oppilaan on opittava arvioimaan osaamistaan itse.

– Koko ajan toitotamme sitä, että oppilaan pitää itse tietää, osaako asian ennen kuin voi mennä eteenpäin. Se pitää tunnustaa ja tunnistaa. Pitää osata pyytää apua opettajalta, jos osaaminen ei ole riittävää.

Neljäsluokkalaiset ovat opetelleet itsearviointia syksystä lähtien.

– Itsearviointi on elinehto tällä systeemille. Neljäsluokkalaiset ovat siinä näköjään todella hyviä, Humaloja kehuu.

Projektiluonteisissa ryhmätöissä ryhmät arvioivat omia ja muiden ryhmien töitä. Opettajan tehtävä on lähinnä tukea arviointia.

Aivan kokonaan perinteisestä opetuksesta ei ole luovuttu. Viikoittain järjestetään muutama opetustuokio, kun käsitellään uutta asiaa. Kokeitakin pidetään, toisin kun Pekka Peuran lukio-opetuksessa.

Kokeisiinkin liittyy omaa arviointia. Ennen koepaperin palauttamista oppilaat arvioivat, montako pistettä kustakin tehtävästä saivat ja laskevat pisteet yhteen. Humaloja kertoo esimerkin.

– Kävi niin, että 23 oppilaasta 17 arvioi kokeensa pisteen sisälle siitä, mitä minä sain tulokseksi korjauspaperin kanssa. Eli 17 oppilaalle olisin voinut lämäistä numeron suoraan heidän omien arvioidensa mukaisesti, ja se olisi ollut ihan oikein.

Irti oppimateriaalien kahleista

Humalojan mielestä yksi antoisimmista muutoksista perinteiseen opetukseen verrattuna on se, että työkirjan täyttämisen sijaan oppilaat pääsevät tuottamaan omaa materiaalia opituista asioista. He täyttävät oppimispäiväkirjoja ja sähköistä eVihkoa.

Tuotoksia tehdään muutenkin kuin kirjoittamalla. Videoiden, julisteiden, äänitteiden ja nettisivujen tekeminen on tullut jo tutuksi.

– Se voi olla vaikka Minecraft-maatila tai mitä ikinä he keksivätkään. Maatila oli ihan heidän itsensä keksimä, hän iloitsee.

– Tällä tavoin me pääsemme myös irti oppimateriaalien kahleista. Ne tuotokset ovat hyvin oppilaan näköisiä. Se on hienoa nähdä.

Tietotekniikan monipuolinen hyödyntäminen on tärkeä osa uudenlaista oppimista. Humalojan mukaan kuuluisa digiloikka on heillä jo otettu.

Opettaja Markus Humaloja.
Opettaja Markus Humaloja.Kalevi Rytkölä / Yle

Kaikilla oppilailla on henkilökohtainen kannettava tietokone.

– Me pystymme jakamaan kaiken mitä me haluamme sähköisesti, tai voimme antaa kynällä paperille työstettäväksi sen minkä haluamme. Oppilaat pystyvät sujuvasti käyttämään kumpaa vaan.

Yksilöllinen malli herättää keskustelua

– Olemme siirtyneet tänä lukuvuonna versioon 2.0, Humaloja kuvailee uuden oppimismallin kehittämistä.

Malli on herättänyt laajaa huomiota ja kiinnostusta. Vieraina ovat käyneet niin opetusministeri kuin valtiovarainministerikin. Netin keskustelupalstoilla käydään vilkasta keskustelua heti, kun Humaloja lausuu julkisuudessa jotakin opetusmenetelmistään.

Tammikuun lopulla kolme neljäsluokkalaista pääsi Humalojan kanssa esittelemään mallia Lontooseen asti opetusalan teknologiamessuille.

Opettaja on ylpeä oppilaistaan.

– Hienosti meni tytöillä! Jokainen oli opetellut oman osuutensa tosi hyvin, Humaloja kehuu.

Hyvät muistot kouluajoilta

Omilta kouluajoiltaan Humaloja muistelee erityisen lämpimästi vuosia, jolloin hän kävi viidettä ja kuudetta luokkaa.

– Opettaja vaihtui. Nuorehko miesopettaja siirtyi aiempaa vapaampaan työskentelyyn - vähän tällaiseen, jota mekin täällä harjoitamme.

– Pääsimme tekemään juttuja, jotka olivat lähtöisin meistä itsestämme. Saimme itse suunnitella. Kouluhommat tehtiin ensin nopeasti alta pois, ja sitten pääsimmekin tekemään paljon muita, omia juttuja. Se oli motivoivaa, Humaloja muistelee.

– Siitä jäi niin hyvä maku, että se kantoi niin kauan kun koulua kävin - ja kantaa edelleenkin.

Lisää aiheesta A-studiossa maanantaina 8. helmikuuta klo 21, TV1