– Vauhtia, vauhtia, paikallinen oppaamme sanoo hoputtaen meitä sisälle Bagdadin länsilaidalla Khadran lähiössä sijaitsevaan taloon.
Olemme onnistuneet livahtamaan Khadraan, sunnimuslimien alueelle, armeijan tarkastuspisteen kautta. Matkalla meidät tosin pysäytettiin jo kerran, ilman sen tarkempia selityksiä.
Välillä ehdimme jo eksyä matalien tiilitalojen välissä. Näillä kaduilla ei oppaamme mielestä pidä herättää turhaa huomiota, mutta hän ei murehdi vain meistä. Ennen kaikkea häntä huolestuttaa haastateltaviemme turvallisuus.
Metalliportaat kolisevat, kun nousemme nopeasti kaksikerroksisen talon yläkertaan, josta meidät ohjataan pieneen olohuoneeseen. Huoneen nurkassa on televisio. Uutiskanava on auki, mutta äänettömällä. Istahdamme sohvalle, ja kuten Irakissa on tapana, saamme eteemme teetä.
Yhden perheen tarina
Täällä asuu keskiluokkainen sunniperhe. 13-vuotias koululainen Ibrahim, hänen insinööri-isänsä ja kotona oleva äiti. Perheellä on tarina. Sellainen, jonka vuoksi vanhemmat eivät halua paljastaa nimiään.
Vuokra-asunnossa asuvan perheen elämä hajosi pirstaleiksi puolitoista vuotta sitten. Tuolloin perheessä oli vielä neljäskin jäsen, 21-vuotias Mamduh. Mamduh, perheen vanhin poika katosi 17. syyskuuta vuonna 2014. Katoamista seurasi kaksi kauhuntäyteistä vuorokautta. Niiden jälkeen tuli tyhjyys.
Kun Mamduh katosi, perhe asui al-Jihadin kaupunginosassa. Bagdadilaislähiössä, jonka kehitys kuvaa hyvin sitä, mitä kaupungissa on viime vuosina tapahtunut.
Keskiluokkaisessa al-Jihadisssa asui alun perin sekä shiia- että sunnimuslimeja, ilman sen suurempia riitoja. Kun Yhdysvallat marssi Irakiin vuonna 2003, al-Jihadista tuli aseellisten shiia- ja sunniryhmien taistelutanner. Shiiat voittivat lopulta kamppailun.
Puhelimeen vastasi tuntematon mies
Syyskuun 17. päivänä Mamduh oli yksin kotona. Kun muut perheenjäsenet tulivat illalla kotiin, hän oli kadonnut.
– Soitimme jatkuvasti hänen puhelimeensa, Mamduhin äiti kertaa syksyn 2014 kauhua.
– Lopulta joku vastasi minulle – puhelimessa oli tuntematon miesääni, joka sanoi, että poikamme on siepattu.
Mamduhin puhelimeen vastannut mies kertoi edustavansa aseellista shiiaryhmää, Kata’ib Hizbollahia, Hizbollahin pataljoonia. Kyseessä on yksi Irakin lukuisista shiiaryhmistä, jotka tällä hetkellä taistelevat ääri-islamilaista Isis-liikettä vastaan.
Ryhmiä syytetään myös siviilien sieppauksista ja murhista. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan juuri Hizbollahin pataljoonien taistelijat tuhosivat keväällä 2015 siviilien koteja Tikritin kaupungin taistelujen yhteydessä. Tuolloin miliisijoukot myös ottivat kiinni noin kaksisataa miestä ja lasta. Osa kiinniotetuista on yhä kateissa.
Poika takaisin rahalla
Mamduhin sieppaajilla oli vaatimus. Esikoinen pääsisi takaisin kotiin, kunhan perhe maksaisi lunnaat.
Summaksi sovittiin keskustelujen jälkeen 15 000 dollaria, eli vajaat 14 000 euroa, mikä vastaa insinöörin vuosipalkkaa yksityisellä sektorilla. Mamduhin insinööri-isä työskentelee voimalaitoksessa ja perheellä oli jonkin verran säästöjä. Loput lunnasrahat kerättiin ystäviltä.
– Vein rahat sovittuun paikkaan sieppauksen jälkeisen päivän iltana. Jätin rahakuoren kadulle tietyn talon portin eteen, Mamduhin isä kertoo.
Isä soitti ennalta sovittuun puhelinnumeroon. Ääni puhelimessa vakuutti, että poika vapautetaan pian.
Kaksi päivää aiemmin kadonnut 21-vuotias Mamduh oli teloitettu niskalaukauksella.
– Sain myös puhua poikani kanssa, ja kaikki tuntui olevan kunnossa.
Illan ja yön aikana ei tapahtunut mitään. Seuraavana päivänä perhe sai puhelun poliisilta. Oli syyskuun 19. päivä.
Rakennustyömaalta perheen silloisesta kotikaupunginosasta al-Jihadista oli löytynyt ruumis. Kaksi päivää aiemmin kadonnut 21-vuotias Mamduh oli teloitettu niskalaukauksella.
Mustaan kaapuun pukeutunut Mamduhin äiti seuraa keskustelua pitkään sivusta, itkien välillä hiljaa itsekseen. Siinä vaiheessa kun kysyn, voiko tekijöille koskaan antaa anteeksi, äiti puuttuu uudestaan keskusteluun.
– Nämä ihmiset ovat yhteiskuntamme saastaa, hän huokaa.
– Minä rukoilin heitä vapauttamaan poikani. He vain huutelivat solvauksia minulle. Mitä tällaisista ihmisistä voi ajatella?
Sunnit sijaiskärsijöinä
Äidin mukaan shiia- ja sunnimuslimien välit kiristyivät ensimmäisen kerran vuoden 2006 jälkeen, kun aseelliset sunni- ja shiiaryhmät alkoivat hyökätä toisiaan vastaan.
Vuosina 2008-2009, kun Yhdysvaltain joukot olivat vielä läsnä Irakissa, tilanne saatiin rauhoitettua. Yhdysvallat lähetti alueelle lisää joukkoja ja paikalliset sunniheimot tukivat nekin turvallisuusjoukkoja.
Viattomat sunnimuslimit ovat joutuneet vaikeuksiin, koska heitä pidetään vähintäänkin epäilyttävinä Isisin tukijoina.
Ääri-islamilaisen Isis-liikkeen esiinmarssi vuonna 2014 kuitenkin johti väestöryhmien välien kiristymiseen uudestaan. Isis on iskenyt rajusti shiiamuslimeja vastaan.
Ryhmä taistelee oman jyrkän tulkintansa mukaisen oikeaoppisen sunni-islamin nimissä. Sen mukaan shiiamuslimit ovat vääräuskoisia, joiden surmaaminen on oikeutettua. Viattomat sunnimuslimit ovat joutuneet vaikeuksiin, koska heitä pidetään vähintäänkin epäilyttävinä Isisin tukijoina ja hyväksyttävinä koston kohteina.
Mamduhilla oli pitkään paljon ystäviä shiiamuslimien parissa, mutta kiihtyvän väkivallan myötä uskontoryhmien välit kiristyivät.
– Tässä näemme lopputuloksen, Mamduhin äiti sanoo hiljaisella äänellä, kyynelet silmissä.
Isän mukaan Irakissa on totuttu piinaan.
– Lapsen kuolema on menetyksistä suurin, mutta sekin on tullut meille tutuksi, Mamduhin isä kuvailee tämän päivän Irakia.
Mamduhin vanhemmat vannovat, etteivät he anna koskaan anteeksi poikansa murhaajille. Viha tosin kohdistuu kasvottomiin miehiin. Murhaajista ei ole tarkempaa tietoa, koska tapahtumia ei koskaan ole tutkittu kunnolla.
Kasvoton ja nimetön asianajaja
Juomme perheen kanssa vielä toiset teet ja katsomme yhdessä kuvia Mamduhista. Sitten on aika jatkaa matkaa. Kun kättelemme, Mamduhin isä ihmettelee, miksi me yleensä vaivaudumme Irakin kaltaiseen paikkaan. Hän jää vielä ikkunan viereen katsomaan kadulle, kun lähdemme.
Vilkutan hyvästiksi, mutta Mamduhin isä tuntuu olevan muissa maailmoissa.
Seuraavaksi ajamme tapaamaan perhettä auttanutta asianajajaa. Pääsemme käymään hänen toimistossaan, mutta emme saa paljastaa hänen nimeään emmekä näyttää hänen kasvojaan. Asianajaja sanoo olevansa hengenvaarassa työnsä takia. Viime vuonna hänellä oli 80 Mamduhin sieppaustapauksen kaltaista tapausta.
– Pystyin auttamaan runsaassa 10 tapauksessa. Minulla on tuttujen kautta kontakteja joihinkin aseellisiin shiiaryhmiin, asianajaja kertoo.
Hänen mukaansa turvallisuusjoukot eivät auta sieppaustapauksissa, joista epäillään shiiojen aseellisia ryhmiä.
Aseellisten ryhmien koskemattomuus iso ongelma
Asianajan mukaan aseelliset ryhmät ovat soluttautuneet joka paikkaan.
– Turvallisuusjoukot jopa auttavat näitä miliisijoukkoja tunkeutumaan ihmisten koteihin ja sieppaamaan perheiden poikia.
Suomeenkin on tullut Irakista sunnimuslimeja, jotka hakevat turvapaikkaa kokemansa vainon perusteella. Mamduhin perhe mietti syksyllä 2014 lähtöä maasta, mutta Mamduhin 13-vuotias pikkuveli ja perheen isä vastustivat ajatusta.
Perhe päätti lopulta muuttaa toiselle asuinalueelle, jossa asuu vain sunnimuslimeja. Irakissa haetaan turvaa omien joukosta. Täysin turvallisia alueita on kuitenkin harvassa.
– Pelkään teidän ulkomaalaistenkin puolesta. Asejoukot saattavat siepata teidät, kuten ovat tehneet aiemmin, Mamduhin perheen asianajaja sanoo tapaamisemme päätteeksi.
Kun laskeudumme toimistorakennuksesta kadulle, kurkistelemme hetken, näkyykö missään epäilyttäviä ajoneuvoja.
Talon portti kolahtaa lukkoon takanamme.
Niin kuin Bagdadissa usein, ovat sähköt nytkin poikki ja generaattorit pauhaavat. Katu on pimeä, mutta mitään hälyttävää ei näy. Kukaan ei odota meitä pysäköidyissä autoissa, ja kadulla liikkuu vain muutama ihminen. Pienessä ruokakaupassa on pari asiakasta. Kaikki on rauhallista.
Meihin kohdistuva vaara loppuu viimeistään lentokentällä, kun kotimatka alkaa. Haastattelemamme asianajaja ja lukuisat Mamduhin perheen kaltaiset perheet jäävät Bagdadiin.