Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa

Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän ja ilottomammin. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000. Alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa. Tutkittu tieto lukuhalujen katoamisesta on niukkaa ja repaleista. Ilmeisin syypää ei ehkä olekaan se lukutaidon pahin vihollinen.

Kotimaa
Kirjaa luetaan.
Yle

Suomalaiset ovat aina rehvastelleet lukutaidollaan, ja hyvästä syystä. Taitojen suhteen komeilemme edelleen kansainvälisessä kärkikastissa, mutta lukemisen ilo ja kiinnostus lukemiseen ovat katoavaa kansanperinnettä.

Neljäsluokkalaisista tytöistä enää runsas kolmannes ja pojista vain 15 prosenttia pitää lukemisesta paljon. Suomalaisten kymmenvuotiaiden lukemismotivaatio on kansainvälisessä vertailussa toiseksi kehnoin.

Synkemmäksi käy, kun ikää tulee. Yläkouluiässä – jolloin tytöt ovat lukutaidossa jo puolitoista vuotta poikia edellä – lukeminen lopahtaa monelta kokonaan. Parissakymmenessä vuodessa 10–14-vuotiaiden lukemiseen käyttämä aika on vähentynyt kymmenellä minuutilla päivässä. Pisa-tutkimuksen mukaan viisitoistavuotiaista pojista viidennes on heikkoja lukijoita.

Lukutaidon rapistuminen vaikuttaa kaikkeen oppimiseen.

Opiskelijat tekevät muistiinpanoja.
Jos lukutaito on kehno, ei koulussa jaksa keskittyä.Toni Pitkänen / Yle

Lukemattomuus tyhmentää

Lukemisen ja kirjallisuuden tutkijat, opettajat ja armeijakunnat muita huolestuneita aikuisia osaavat lennosta listata, mitä vähäisestä lukemisesta seuraa. Peruskoulunluokanvalvojat sanovat, että lapsesta näkee heti, onko hänelle luettu tai lukeeko lapsi itse. Jos ei ole tottunut keskittymään hiljaa kirjaan, ei hän osaa istua tunnillakaan rauhassa. Pinna on lyhyt, kirjoittaminen kehnoa, eikä lapsi osaa perustella näkemyksiään.

Tuntuu siltä, että lukemisen arvostus on ohutta, vaikka se antaa meille äidinkielen

Tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen

Tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen suree sitä, että nykyinen työelämä ja tekemisen tahti tukee huonosti lukemisen kulttuuria. Kolme neljästä pikkulapsen vanhemmasta lukee vielä iltasatuja lapsilleen, mutta lukeminen loppuu usein, kun lapsi oppii itse lukemaan. Hillitön kiire arjessa ei anna tilaa lukemiselle rauhoittumiseen, keskittyminen on aikuisillekin vaikeaa.

Helsinkiläisille päiväkodeille muutama vuosi sitten tehty kysely osoitti, että joissain päiväkodeissa kirjallisuuskasvatus on vahvaa, toisissa taas luetaan tuskin lainkaan.

– Hoitopäivän rytmi on liian kireä monessa paikassa, huokaa Heikkilä-Halttunen.

Päivi Heikkilä-Halttunen Lastenkirjainstituutin kirjastossa.
Päivi Heikkilä-Halttunen haluaa tietoa siitä, mikä kaikki menee lukemisen edelle.Yle

Jotta kirjat ja lukeminen olisivat osa lapsen arkea, pitäisi kirjastossa tottua käymään jo pienenä; rohkaista lasta selailemaan, auttaa löytämään mieleisiä tarinoita. Kritiikkiä kaivattaisiin Heikkilä-Halttusen myös mielestä lisää. Suomessa julkaistaan valtavasti lastenkirjoja vuosittain, mutta arvosteluja niistä näkee niukasti.

– Tukevatko aikuiset lukemisen kulttuuria? Tuntuu siltä, että lukemisen arvostus on ohutta, vaikka se antaa meille äidinkielen. Pitäisi saada tietoa siitä, mikä kaikki menee lukemisen edelle.

Loppu ruikutukselle ja netin syyttelylle

Vaikka tutkimustulokset ovat keskimääräisiä, ne paljastavat karun tosiasian: on paljon yksittäisiä nuoria, joiden lukutaito on kehno. Samalla yhteiskunta vaatii yhä ketterämpää osaamista erilaisten tekstien tulkinnassa ja tuottamisessa. Voivottelu on kuitenkin Jyväskylän yliopiston tutkijan Sari Sulkusen mielestä tuottamatonta puuhaa.

poika pelaa tietokonepeliä
Kaikki netissä ei ole roskaa.Remko De Waal / EPA

Siksi toisekseen moni nuori lukee, vaikka ei tajua lukevansa.

– Se, että lyödään leimoja vaikka poikiin, ei ole kovin hedelmällinen tie eteenpäin. Olen esimerkiksi jututtanut monia nuoria, jotka kysyttäessä sanovat, etteivät ikinä lue mitään. Sitten kun keskustelu jatkuu pidemmälle, selviää että he lukevat päivät pitkät netissä. Ei se kaikki roskaa ole, vaikka tutkitusti nuoret hakeutuvat lähinnä viihteellisen materiaalin pariin.

Kirjojen ja lehtien lukeminen ei tutkijan mielestä automaattisesti ole ylevämpää kuin sähköisten materiaalien. Erilaisia tekstejä ei pitäisi Sulkusen mukaan ajatella toistensa vihollisina.

Tutkija Sari Sulkunen
Sari Sulkusen mielestä netti ei ole ainakaan ainoa syypää lukutaidon rapautumiseen.Yle

– Myös painetusta materiaalista löytyy monenlaista. Kaikenlaisten tekstien kanssa pitää tulla toimeen, ne täydentävät toisiaan. Meillä on hyvin värikäs tekstimaailma tänä päivänä ja erilaisten tekstien lukutaito on tarpeen. En lähtisi kovin voimakkaisiin vastakkainasetteluihin. Ja jos kiinnostus kirjoihin on olemassa, se palaa kyllä murrosiän jälkeen.

Kaikilta ei perinteisten kirjojen lukeminen kerta kaikkiaan edes luonnistu. Heille uusi teknologia on korvaamattoman arvokasta. Nettiä ei pitäisi demonisoida, sanoo Sulkunen. Myöhäistä se olisikin.

– Se on tapahtunut tosiasia, että sähköinenteksti on korvannut painettua sanaa, sitä vastaan on turha pullikoida. Siinä on myös paljon hyviä puolia, että meillä on tämä mahtava teknologia, joka mahdollistaa hyvin erilaisten keinojen hyödyntämisen. Siitä hyötyvät myös ne, joille kirjoitetun tekstin lukeminen on vaikeaa.

Lapsi etsii kirjaston hyllystä luettavaa.
Jos into lukemiseen syttyy, se luultavasti säilyy.Yle / Jaana Polamo

Syvempää tutkimusta kaivataan

Jos netti ei ole syypää lukutaidon heikkenemiseen, niin mikä sitten on? Siitä on yllättävän huonosti tietoa. Kansainväliset tutkimukset, kuten neljäsluokkalaisten lukutaitoa selvittävä PIRLS ja 15-vuotiaiden koulutaitoja kartoittava PISA, kertovat vain tietystä ikäluokasta tietyllä hetkellä.

Sitä, miksi tietty lapsi ei opi lukemaan, ei tahdo lukea tai lakkaa lukemasta, ei tiedetä. Jos huono kehitys halutaan pysäyttää, pitää sen syyt selvittää. Se vaatii kattavaa seurantatutkimusta, jossa pureuduttaisiin myös laadullisiin kysymyksiin; siihenkin, mitä lapset ja nuoret esimerkiksi netissä lukevat, summaa tutkija Sulkunen.

Sähköinen teksti on korvannut painettua sanaa, sitä vastaan on turha pullikoida

Tutkija Sari Sulkunen

– Meillä on paljon sekä kansallista että kansainvälistä tutkimusta, joka antaa hyvää poikkileikkaustietoa eri ikäryhmistä ja edustavan kuvan suomalaisten lukutaidosta. Me tiedämme paljon lukemaan oppimisesta ja lukutaidon kehittymisestä yleisellä tasolla. Se, mikä puuttuu, on tieto siitä, miten lukeminen muuttuu elämänkaaren aikana.

Verkkolukeminen alkaa vasta nyt näkyä toden teolla nuorten lukutaidossa, mutta edellinen laaja seurantatutkimus on päättynyt vuosituhannen vaihteessa. Se oli aikaa, jolloin sähköiset tekstit eivät kulkeneet jokaisen teinin taskussa.

– Uusi seurantatutkimus antaisi arvokasta tietoa siitä, millaisissa rooleissa erilaiset tekstit ovat arjessa, siitä, mitä luetaan ja miksi luetaan.