Kehitysvammaisen aikuisen tyttären isä: Elämän pitää olla muutakin kuin säilytystä

Espoolaisen kehitysvammaisten nuorten aikuisten asumisyksikön Villa Huvin toiminta on kriisiytynyt. Yksikön vetäjä on vuoden sisällä vaihtunut viisi kertaa.

Vammaispalvelut
Hoitajat työntävät liikuntavammaisia pyörätuoleissa.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Espoossa on syntynyt poikkeuksellinen tilanne kehitysvammaisten nuorten aikuisten asumisyksikössä.

Palvelun tuottaja, Rinnekoti-Säätiö sai torstaina aluehallintovirastolta vakavan huomautuksen asumisyksikön työntekijöihin kohdistuvasta fyysisestä ja psykososiaalisesta kuormituksesta. Viraston mukaan työolot säätiön Villa Huvi -ryhmäkodissa eivät täytä työsuojelulain vaatimuksia.

Nyt säätiö on päättänyt purkaa sopimuksen Espoon kaupungin vammaispalvelujen kanssa palvelun tuottamisesta turvatakseen työntekijöiden tilanteen.

Yksikössä on reilun vuoden ajan toiminut 15 vaikeavammaisen, täysi-ikäisen nuoren asuntojen ryhmä. Yksikön nuorten omaiset ovat alusta asti olleet mukana suunnittelemassa sen toimintaa.

Osa omaisista on kuitenkin ollut tyytymättömiä toimintaan. Palvelun tuottajan, Rinnekoti-Säätiön ja nyt myös AVI:n mukaan omaisten epäasiallinen käytös on vaikeuttanut kehitysvammaisten asumisyksikön toimintaa ja heikentänyt työntekijöiden oloja.

Rinnekoti-Säätiön toimitusjohtajan Anu Kallion mukaan muutaman omaisen tyytymättömyys on liittynyt ryhmäkodin toimintatapaan. Osa omaisista on alusta lähtien ollut tyytymättömiä Villa Huvin ryhmämuotoiseen asumispalveluun. Viranomaiset eivät Kallion mukaan ole löytäneet toiminnasta huomautettavaa.

– Viranomaiset ovat toistuvasti todenneet palvelumme hyväksi, ja olemme tehneet kaikkemme vastataksemme omaisten toiveisiin.

Rinnekoti-Säätiön henkilökunta pyrkii työskentelemään tasapuolisesti kaikkien asukkaiden kanssa. Joidenkin omaisten mielestä asukkaita varten pitäisi perustaa omat hoitotiimit.

– Tästä syystä tyytymättömät omaiset eivät ole antaneet henkilökunnalle työrauhaa, Kallio sanoo.

Espoo: Olemme vakavasti huolissamme

Aluehallintovirasto teki kuukausi sitten oma-aloitteisen tarkastuskäynnin yksikköön ja havaitsi henkilökunnan tilanteen kestämättömäksi.

Tilanne on 90 vuotta kehitysvamma-alalla Suomessa toimineen Rinnekoti-Säätiön historiassakin poikkeuksellinen.

Rinnekoti-Säätiön toiminta yksikössä päättyy tammikuun lopussa, ellei tilannetta saada ratkaistua.

Palvelun järjestämisestä vastaa Espoon kaupunki. Vammaispalvelujen päällikkö Nina Hiltunen Espoon kaupungilta kertoo, että tilannetta on kuluneen vuoden aikana yritetty ratkoa omaisten kanssa monin tavoin, mutta palvelut eivät edelleenkään tyydytä kaikkia omaisia.

– Tilanne on aivan poikkeuksellinen, ja olemme siitä vakavasti huolissamme, Hiltunen sanoo.

Hän vakuuttaa, että kaupunki pyrkii tekemään kaikkensa, jotta asumisyksikön asukkaat pystyvät jatkamaan asumista nykyisissä kodeissaan.

– Villa Huvi on nuorille asukkailleen hyvä koti ja sen palvelut ovat juuri heitä varten. On nuorten etu, että pystymme jatkamaan Villa Huvin toimintaa Rinnekoti-Säätiön kanssa.

Kehitysvammapalveluissa on käynnissä kulttuurin muutos

Kiistellyn asumisyksikön asukkaan, lähes kolmikymppisen kehitysvammaisen tyttären isä ja omaisyhdistys Villa Huvin ystävät ry:n puheenjohtaja Jorma Syväjärvi kertoo omaisten näkemyksen tilanteesta.

– Tässä nyt lähtökohtaisesti viedään asia sivuun oikeasta ongelmasta, jota ei ole meidän kanssamme haluttu käsitellä. Rinnekoti-Säätiö on sitoutunut palvelun tuottamiseen Espoon kaupungille liian pienellä budjetilla, jota on matkan varrella nostettu. Keväällä oltiin menossa kohti valoa, jolloin lisäresurssit olisivat mahdollistaneet henkilöstön jaksamisen ja toimivammat ja turvalliset palvelut. Kun resurssi vedettiin kesällä alas, niin nyt on syksyä kohti menty epävarmoihin tilanteisiin. Hoitovirheiltäkään ei ole vältytty. Asuminen on liian monen osalta säilytystä, Syväjärvi toteaa.

Yksikön hankintasopimuksen hinta oli aluksi 1,7 miljoonaa euroa. Kesällä on myönnetty 400 000 lisää. Tämän pitäisi myös omaisten laskelmien mukaan riittää.

– Koko tilanne on Rinnekoti-Säätiön ja Espoon kaupungin omaa tulkintaa. Omaiset ovat väsyneitä. Asumisen järjestäminen on kestänyt kahdeksan vuotta. Monella on 30 vuoden vaikeavammaisen hoitoputki takana oman leipätyön ja muun perhe-elämän ohella. Jatkuvaa häirintää emme katso aiheuttaneemme.

Syväjärven asumisyksikössä asuva oma tytär on yksi aktiivisimpia. Hän on asukkaista ainoa, joka pystyy kävelemään ja jolla on paljon omia harrastuksia.

– Siellä on koko ajan suuri epävarmuus ja notkahtelua tapahtuu. Asukkaat oireilevat. On itsetuhoista käytöstä. Kun tulee henkilökuntavajausta, otetaan keikkalaisia, joita ei ole perehdytetty. Työnantajan toiminta on pelolla johtamista, jonka olemme omissa valituksissamme ilmoittaneet AVI:in.

Suomessa on kehitysvammasektorillakin käynnissä kulttuurin muutos, Syväjärvi muistuttaa. Laitoksia puretaan. Myös Villa Huvi on osa muutosta ja erityisryhmien asumiseen suunnatuilla määrärahoilla rakennettu.

– Saadaksemme ihmisarvoisen elämän nuorille aikuisillemme, totesimme, että meidän täytyy toteuttaa itse tämä hanke. Olemme juosseet sen kasaan hyvässä yhteistyössä Espoon, ARA:n ja ASPA:n kanssa. Kun nämä palvelut tulivat, näistä tuli meidän mielestämme turha kiistakapula.