Mittavan sote-paketin varjoon on jäänyt hallituksen kaavailut ulkoistaa valtaosa työllisyys- ja yrityspalveluista. Eduskunta saa kesällä käsiteltäväkseen niin sanotun kasvupalvelulain, jonka myötä julkiset TE-toimistojen ja ELY-keskusten palvelut kilpailutettaisiin maakunnissa yksityisille yrityksille tai kolmannen sektorin toimijoille.
Kyseessä on mittava uudistus, joka herättää sekä kansainvälisten vertailujen perusteella että kuntatasolta katsottuna epäilyksiä. Uudistuksen myötä Suomi eroaisi selvästi muista Pohjoismaista. Toisaalta kuntatasolla pelätään pitkäaikaistyöttömien joutuvan maksumiehiksi.
”Kyllä palvelu jää hakematta”
Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi on ollut erilaisissa työllisyyspalvelutehtävissä parikymmentä vuotta sekä valtiolla että kunnassa. Leppäniemi vastaa Sastamalan kaupungin työllisyyspalveluista, joka tarjoaa sosiaalista kuntoutusta, työtoimintaa, uravalmennusta ja etsivää nuorisotyötä kunnallisena palveluna.
Leppäniemi uskoo, että työnvälityspalvelujen siirtyminen yksityisille palveluntuottajille toimii niiden osalta, joilla valmiudet työhön ovat kunnossa. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset se uhkaa sulkea lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.
– Tässä nykyjärjestelmässäkään asiakas ei tunnu löytävän omaa polkuaan vaan tarvitsee todella paljon ohjausta, puhumattakaan sitten, kun hänen pitäisi mennä palveluntuottajan pakeille. Kyllä minusta tuntuu, että palvelu jää hakematta.
Leppäniemi näkee suurena vaarana, että työllisyyspalveluihin tulee kermankuorijoita, joiden liiketoiminta syntyy veronmaksajien kustannuksella. Yksityisiltä tilataan jo nyt runsaasti erilaisia tukipalveluja, usein Leppäniemen arvion mukaan "minusta tuntuu -periaatteella". Asiakkaiden tarpeita ei ole selvitetty kunnolla.
– Aika paljon markkinoilla on sellaisia palveluntuottajia, jotka eivät välttämättä ihan tarkkaan tiedä, mitä he ovat tarjonneet.
Leppäniemi arvioi, että työmarkkinat ovat muuttuneet jo niin paljon, että monelle pitkäaikaistyöttömälle sieltä ei työtä löydy. Se ei Leppäniemen mukaan ole työttömän oma vika, työmarkkinoilla ei vain ole valmiuksia ottaa heitä vastaan.
– Pitäisi huomioida myös nämä lukemattomat ihmiset, jotka ovat jo lapsuudessa saaneet jonkun diagnoosin: autismin kirjon, aspergerin tai adhd:n. Näitten ihmisten työkyvystä 50 prosenttia tulee siitä työympäristöstä.
Yksi isoimmista ongelmista on Leppäniemen mukaan myös se, että työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet elävät ihan eri maailmassa kuin työttömät.
– Niillä ei ole mitään käsitystä, mitä ovat esittämässä.
”Kuka työtön vaihtaa korvauksen opintotukeen”
Leppäniemi harmittelee, että viranomaisten välinen toimiva yhteistyö katosi jo edellisen TE-toimistojen organisaatiouudistuksen myötä.
– Ennen meillä oli täällä Sastamalassa oikein hyvä malli, missä koulutuskuntayhtymä, julkinen työnvälitys, kunta, Kela ja sosiaalitoimi hakivat yksilöllisiä ratkaisuja. Nyt yhteinen tekeminen on kadonnut.
Leppäniemen mukaan jäljelle on jäänyt enää lakisääteinen TYP-toiminta eli TE-toimiston, kunnan ja Kelan yhteinen toimintamalli, joka palvelee pidempään työttömänä olleita työnhakijoita.
Työttömien tukeminen on Leppäniemen mukaan tarpeen senkin vuoksi, että useimmille pitkäaikaistyöttömille verkkopalvelujen käyttäminen on mahdotonta.
– Kahdeksankymmentä prosenttia pitkäaikaistyöttömistä ei pysty käyttämään verkkopalveluja.
Toinen keino olisi helpottaa koulutukseen pääsyä. Nyt Leppäniemen mukaan moni työtön karttaa omaehtoiseen koulutukseen lähtöä, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista. Työttömyyden vaihtoehtona pitäisi aina olla mahdollisuus oman osaamisen kehittämiseen.
– Tämä etuuspolitiikka aiheuttaa sen, että kuka työtön vaihtaa sen 500-600 euron työttömyyskorvauksen 200 euron opintotukeen? Aika harva pystyy siihen taloudellisesti.
Hän kannattaa myös professori Heikki Hiilamon työryhmän esitystä, jossa työmarkkinatuella oleva työtön voidaan velvoittaa osallistumaan yhteisön toimintaan.
”Hollanti epäonnistui täydellisesti”
Työvoimapolitiikan asiantuntija Robert Arnkil arvioi Suomen irtaantuvan selvästi muista Pohjoismaista, jos yksityistäminen toteutuu suunnitellussa laajuudessa.
Arnkil on seurannut vuosikymmeniä eri maiden tapaa järjestää työllisyyspalvelunsa.
– Näin laajasti työvoimapalveluita yksityistäneitä ei ole kuin Australia.
Arnkilin mukaan Britanniassakin yksityistäminen koskee vain heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia.
Tanskassa työllisyyspalvelut hoitaa kunta. Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja vielä nykyisin Suomessa on kumppanuusmalli, jossa on mukana sekä julkinen että yksityinen sektori.
Arknil muistuttaa Saksan ja Hollannin kokemuksista. Saksassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että julkinen malli on vaikuttavampi.
– Kannattaa myös muistaa, että vuonna 2000 Hollanti yritti yksityistää vaikeimmassa asemassa olevien palvelut ja epäonnistui täydellisesti.
Arnkil arvioi, että yksityiset palveluntuottajat ovat monissa tapauksissa onnistuneet hyvin, mutta kokonaisuutena hän pitää parempana kumppanuusmallia. Siinä yksityiset täydentävät julkista palvelua.
– Vähemmän riskialttiilta vaikuttaisi, että Suomessa lähdettäisiin kumppanuuden pohjalta, jossa myös yksityisen palvelun lisäämiselle olisi mahdollisuuksia.
Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi kannattaa samanlaista sekamallia.
– Julkinen ottaisivat vastuun niistä henkilöistä, joilla on muitakin palveluntarpeita kuin pelkkä työnvälitys. Yksityiset on ihan jees, ne voi hoitaa työnvälitystä kun ei tarvita muuta tukea.