Hallitusohjelmassa keväällä 2015 puolueet sopivat sote-uudistuksen etenevän kolmen portaan mallilla, kuten kuvassa näkyy.
Marraskuussa päätettiin kuitenkin toisin. Kokoomus saikin tahtomansa valinnanvapauden liikkeelle jo hallituskriisiin öinä. Hallitusohjelman mukaan se olisi ollut vasta uudistuksen viimeinen vaihe julkisten sote-palveluiden rakenneuudistuksen ja yksikanavaiseen rahoitukseen siirtymisen jälkeen.
Valinnanvapaus oli hinta, jolla keskusta osti kokoomuksen 18 maakunnan ja 15 sote-alueen ratkaisuun, mikä sekin romutetaan nyt.
Kokoomuksen toivoma valinnanvapaus tuo markkinat ja kilpailun aivan uudella tavalla sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Yksityiset ja julkiset palveluntarjoajat ovat aivan uudella tavalla samalla viivalla. Yhtiöittämisvelvoite tulee olemaan valtava muutos julkiselle terveydenhuollolle.
Säästöjä tuskin nähdään ainakaan äkkipäätä, lisäkustannuksia kyllä. Toivottavasti nyt tehdyt päätökset lopettavat päällekkäisen tekemisen ja yritysten mahdollisuuden noukkia rusinoita pullasta, esimerkiksi maksattaa yksityisesti tehdyn leikkauksen komplikaatiot julkisessa terveydenhuollossa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon mannerlaatat järkkyvät
Toteutuessaan hallituksen linjaukset tarkoittavat vallankumousta. Olemme tottuneet siihen, että sosiaali- ja terveyspalveluja haetaan ja saadaan pääosin julkiselta tuottajalta eli kunnalta. Tämä muuttuu valinnanvapauden myötä järisyttävällä tavalla. Julkinen tuottaja ei ole enää kunta vaan maakunta. Perustasolla palveluita voi hakea kriteerit täyttävältä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajalta. Erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissakin valinnanvapaus toteutuu osin.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikkien palvelujen tuottajien on muutettava toimintaansa, ovatpa ne sitten julkisia, yksityisiä yrityksiä tai järjestöjä. On tiedettävä mitä tekee, millä hinnalla ja miten se onnistuu. Jos leikkaa tekoniveliä tai kuntouttaa aivoinfarktin saaneita, on pystyttävä kertomaan, millä rahalla saa minkälaisia tuloksia. Toteutuessaan tällainen läpinäkyvyys ja vaikuttavuus hyödyttää myös palveluja tarvitsevaa ihmistä.
Myös palveluiden järjestäjillä eli maakunnilla on oltava määriteltynä mittarit, joilla ne arvioivat palveluntuottajia. Maakunnan on pystyttävä mittaamaan ja vertailemaan tuottajien laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Sen tehtävä on yhdistää palvelut niin, että ihmisen hoitoketju toimii vaikkapa leikkauksesta kuntoutuksen kautta kotiin.
Tällä hetkellä eri palveluntarjoajien tuotanto ei ole läpinäkyvää eikä vertailtavissa. Vertailtavia mittareita ei ole sen enempää tuottajille kuin maakunnille. Ohjaus- ja valvontavälineitä ei myöskään ole valtiolla, vaikka sille on tulossa merkittävä ohjausvastuu. Tietojärjestelmät ovat puutteelliset, eivätkä ne keskustele keskenään.
Suomessa on vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen puhuttu informaatiolla ohjaamisesta. Tosiasiassa tiedolla ei ole ohjattu, koska sitä ei juurikaan ole.
Nyt on pakko panna toimeksi, muuten tästä uudistuksesta ei tule mitään. Tietoa on koottava tavalla, joka tekee siitä päätöksenteon välineen. Kuka nämä kaikki tekee, millä ajalla ja paljonko se maksaa? Apua!
Toteutuessaan hallituksen linjaukset tarkoittavat vallankumousta.
Paljon hoetusta integraatiosta vastaa maakunta
Miten uudessa järjestelmässä estetään potilaan tippuminen eri hoitojen väliin? Viime hallitus yritti korjata tätä ongelmaa sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelut kootaan pääosin yhteen organisaatioon saman johdon alaisuuteen.
Nyt tehdyillä ratkaisuilla monet maakunnat kokoavat useiden palveluntuottajien palveluista sopivat hoitoketjut. Maakunta vastaa siitä, että asiakkaan palveluketju on sujuva.
Miten kaikki tämä tapahtuu? Keinoja ja osaamista ei juuri vielä ole. Uhka ihmisen hoitoketjun pirstoutumisesta on todellinen alueilla, joissa palveluntuottajia on paljon. Pirstoutuminen tarkoittaisi yhden sote-uudistuksen keskeisen tavoitteen eli yhtenäisten hoitoketjujen rakentamisen epäonnistumista. Lisäksi jäisi kustannussäästöjä saamatta. Uudelta maakunnan sote-järjestämisjohtajalta vaaditaan valtavaa ammattitaitoa ja kykyä johtaa uutta rakennelmaa.
Kuka nämä kaikki tekee, millä ajalla ja paljonko se maksaa? Apua!
Kuurupiilon jälkeen alueiden määrä on 18
Keskusta sai 18 maakunnan Suomensa. Marraskuun neuvotteluissa viime metreillä keksitystä 15 sote-alueesta luovutaan nyt virallisesti. Keskustan oman edun tavoittelu syrjäytti paljon puhutun kustannusten hillintä -tavoitteen. Nykytilanteessa 12 alueen malli olisi ollut tuottavuudeltaan, vaikuttavuudeltaan ja kustannusten hillinnän kannalta parempi. Mihin unohtui puhe kestävyysvajeesta?
Ratkaisulla luodaan turhaa hallintoa ja byrokratiaa. Veronmaksajien rahaa, virkamiesten aikaa sekä kahvia ja pullaa kuluu, kun erityisesti kuutta heikompaa aluetta ja niiden kanssa yhteistyötä tekeviä maakuntia on vahdittava ja ohjattava. Poliitikkojen olisi pitänyt pitää kirkkaammin mielessä tavoite paremmista ja yhdenvertaisemmista palveluista. Ennen pitkää alueiden yhdentymisiä tapahtuu joka tapauksessa ja sen olisi voinut tehdä nyt.
Onnistuuko kaiken tekeminen yhtä aikaa?
Näin suuria muutoksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon ei ole koskaan tehty samanaikaisesti. Maakunnat, valinnanvapaus, rahoituksen uudistaminen ja julkisessa tuotannossa tehtävä yhtiöittäminen muuttavat sosiaali- ja terveydenhuoltoa ennen näkemättömällä tavalla.
Kuka nämä kaikki tekee, millä ajalla ja paljonko se maksaa? Apua!
Moni asiantuntija olisi mieluummin tehnyt hallituksen alun perin kaavaileman vaiheittaisen uudistuksen. Valinnanvapaus olisi siinä uudistettu vasta myöhemmin. Nyt pelkona on, että palaset eivät pysy kenenkään käsissä varsinkaan, kun niiden käytännön seurauksia ei ole kunnolla mietitty.
Ratkaisut ovat ylätasolla ja paperin makuisia. Vuosikausien prosessi on ollut taitamaton ja sillä on tuhlattu käsittämättömiä summia veronmaksajien rahaa. Toisenlaisella valmistelulla voitaisiin olla paljon pidemmällä ja lähempänä arkista tekemistä.
Piru piilee yksityiskohdissa. Se piilee pykälissä, joita näiden linjausten jälkeen kirjoitetaan. Se piileskelee myös arjessa sitten, jos ja kun käytännön ratkaisuja tehdään. Miten käy toimeenpanon? Varmaa on, että siitä tulee hidasta ja vaikeaa.
Sote-historia on opettanut, että monet poliitikkojen yölliset innovaatiot ovat osoittautuneet järjettömiksi. Tänään julkaistut päätökset on tehty päiväsaikaan, eikös?