Vaiherikas ja hektinen viisuviikkoni Bakussa on ohitse. Myöskin
molemmat huomista finaalilauantaita edeltäneistä semifinaaleista on laulettu.
Nyt ovat siis kaikki 26 tämän vuoden viisufinalistia selvillä. Valitettavasti
Suomen Pernilla Karlsson ei lukeudu enää lauantaiseen kilpailijakatraaseen.
Laulujuhlat kuitenkin jatkuvat - hänen kohdallaankin. Hän katselee viisufinaalin
yhdessä riemukkaan laulukilpailuyleisön kanssa Baku Crystal Hallin salista
käsin. Heiluukohan Pernillan kädessä Suomen lippu?
Kotiuduin tänne
Kouvolaan keskiviikkoiltana hieman ennen iltayhdeksää. Viimeisestä unestani oli
aikaa jo miltei 37 tuntia. Pitkät ovat matkat maailmalle - se tuli Bakun
viisuviikon jäljiltä huomatuksi. Aikavyöhykekin vaikutti moneen seikkaan. Paikan
päällä kisalähetykset alkoivat vasta puoliltaöin, ja niiden päättyessä kello oli
jo yli kahden. Tällainen ajoissa yleensä nukkumaan käyvä vuorotyöläinen olisi
siis ollut arkisin kotona ollessaan jo pitkälti ennen lähetysten starttia
syvässä unessa. Lentokentällä meidän tuli olla keskiviikkoaamuna jo aamukuudelta
- 1. semifinaalin päättyessä paikallista aikaa siis yökahdelta. Siinä välissä ei
uni silmään ehtinyt. Eikä edes nukuttanut. Kotona sitten vasta.
Nyt,
pari päivää Suomessa oltuani, olen saanut hieman perspektiiviä Bakuun ja
ihmisiin siellä. Enää eivät liikenteen ja ihmisten äänetkään soi korvissa.
Pyörälle mennyt pää palailee ruotuunsa. Päällimmäisenä Bakun kilpailuista
mieleeni jäi kaupungin korea ulkokuori. Etenkin yöaikaan kaupungin valoloisto
häikäisi pikkukaupungin pojan. Liikenne lukuisine kaistoineen - ja
kielitaidottomine kuljettajineen - puolestaan sai saman pojan toisinaan
tuntemaan turvattomuutta. Löytääköhän tämä taksi hotellillemme? Aina kuitenkin
tie varakotiimme lopulta löytyi.
Kaupunki oli tehnyt parhaansa
näyttääkseen toimittajille ja kisaturisteille hienoimmat puolensa. Jossain
siellä kaiken loiston takana aisti kuitenkin kaupungin toisenkinlaisen puolen.
Se sai varovaiseksi. Mitään ei kuitenkaan onneksemme seurueellemme sattunut -
ellei Heidi-kuvaajamme nyrjähtänyttä jalkaa, ja allekirjoittaneen saamaa
viisuflunssaa lasketa sattumiksi. Toivottavasti henkinen rauha kaupungissa
säilyy vielä viisujen jälkeenkin. Itselleni ja tietysti äidilleni tuliaiseksi
ostamani azerilaistee on muuten todella hyvää, suorastaan 12 pisteen
teetä!
Lauantainen viisufinaali ratkaisee Eurovision
57. laulukilpailuiden voittajan. Oman ykkössuosikkini, Slovenian Eva Boton
pudottua finaalista, taidan siirtyä Serbian Zeljko Joksimovicin joukkoihin.
Rakkauden karikoistakin kertova hienovireinen draama "Nije ljubav svar" kuullaan
lauantaina numerolla 24. Italian Nina Zilli, ja hieman "Adele-tyylinen",
tyylikäs "L'amore é femmina (numero 10) saattaa myöskin kohota voittoon.
Etukäteen suurimpina ennakkosuosikkeina jo ennen kisaviikkoja lehdissä
paistatelleet Ruotsin Loreen (17) sekä Venäjän ilakoiva mummokuusikko (osuvasti
numerolla 6) kamppailevat varmasti myöskin kärkisijoista. Entä mitä
puhelinäänestäjät tuumaavat varttuneemmasta herrasmiehestä, Iso-Britannian
Engelbert Humperdinckistä (1)? Onko raatien mieleen puolestaan enemmän Albanian
kolmantena kuultava intiimi vuodatus? Romanian (14) ja Kyproksen (8) kesäisille
lauluille löytynee myöskin ystäviä - illasta tulee kovin
jännittävä!
Itse pakkailen jälleen laukkuja. Matkalaukku ja ns.
käsimatkatavara-kassi ovat kuitenkin vaihtuneet toisenlaisiin laukkuihin.
Viisuisa mökkiviikonvaihde saaren rauhassa kutsuu minua. Bakun liikenteen vilinä
ja hektinen meininki vaihtuu luonnon rauhaan ja järvimaisemaan. Sauna lämpiää
vaikka useammankin kerran päivässä, ja viisut soivat tarpeen mukaan.
Iltakymmeneltä lauantaina koittaa jännittävä hetki. Sitten vuoden 2001 en
olekaan suoraa lähetystä tv:n äärellä katsellut. Olen ollut joko paikan päällä
kisahallissa - tai Euroklubilla screenin äärellä kisakaupungissa. Osaakohan sitä
ollakaan? Veikkaan osaavani. Kunhan eurovisiotunnari kajahtaa soimaan, niin
musiikillinen matka 26 maahan voi alkaa. Ja minä nautin saunanpuhtaana
huippuviihteestä.
Jännittävää viisuiltaa sinullekin - missä sitten kilpailua
seuraatkin. Minun tämän keväinen valintani on saari. :)