Kataisen-Stubbin hallituksen sote-esitys kaatui keväällä 2015 perustuslakivaliokuntaan. Nyt merkittävä perustuslaillinen kysymys on, katoaako järjestäjän ja tuottajan erottamisella valta tuottajaorganisaatiolle ja sitä kautta pois maakunnalta ja äänestäjiltä.
Katoaako perustuslain edellyttämä kansanvaltaisuus liian kauas?
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä pois kunnilta. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa maakunta.
Nykymallissa kunta järjestää ja usein myös käytännössä tuottaa palvelut. Tulevaisuudessa maakunta ei enää tuottaisi palveluja, se olisi vain järjestäjä. Kun lääkärit ja hoitajat työskentelevät nyt kunnan terveyskeskuksessa ja palkanmaksaja on kunta, tulevaisuudessa työpaikka olisi maakunnan tuotannosta vastaava palvelulaitos, sen tytäryhtiö tai yksityinen palvelun tuottaja.
Uudessa mallissa voi käydä niin, että äänestäjien valitseman maakunnan valta lipuu – sille annetusta muodollisesta vallasta huolimatta – ammattijohtajien pyörittämälle palvelulaitokselle. Näin palvelulaitos käyttäisi merkittäviltä osin maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluvaa päätösvaltaa ja laitokseen siirtyisi myös järjestämisvastuun käytännön osaaminen. Jos näin käy ja kansanvaltaisuus ei toteudu, käsissä voi olla perustuslaillinen ongelma.
Ylen tietojen mukaan sote-lausunnolle lähtevissä papereissa sanotaan suoraan, ettei ole olemassa käytännön näyttöä siitä, että järjestäjän ja tuottajan erottamisella välttämättä päästäisiin haluttuihin tavoitteisiin. Kansanvallan karkaaminen pois kansalaisten käsistä huolestuttaa myös sote-valmistelun sisäpiiriläisiä.
Hallituksen kaavailemasta mallista ei ole erityisen hyviä kokemuksia. Niin sanottua tilaaja-tuottajamallia on kokeiltu esimerkiksi Tampereella ja Rovaniemellä. Kaupungeissa tuotanto erotettiin erilliseksi toiminnoksi. Nyt kaikki mallia kokeilleet kunnat ovat siitä luopuneet, koska järjestäjän ja tuottajan rooleja ei ole voitu selkiyttää riittävästi eikä varmistaa järjestäjän osaamista. Mallin koettiin myös aiheuttavan lisäkustannuksia. Sitä paitsi hallitus menee järjestäjän ja tuottajan erottamisessa vielä pidemmälle siitä, mitä kunnissa tehtiin. Kunnissa erottaminen tapahtui saman organisaation sisällä, nyt hallitus haluaa erottaa nämä toiminnot kahteen erilliseen organisaatioon.
Pitäisikö järjestäjän ja tuottajan erottamisesta luopua? Olisiko poliittisesti peruutusaskeleita mahdollista ottaa? Järjestäjän ja tuottajan erottamisesta riideltiin kuukausikaupalla jo edellisen hallituksen parlamentaarisessa ohjausryhmässä. Sopisiko peruutusaskelien ottaminen kokoomukselle ja järjestäjän ja tuottajan erottamista vaatineille yksityisille palveluntuottajille?
Vai testataanko järjestäjän ja tuottajan erottaminen perustuslakivaliokunnassa? Kataisen-Stubbin hallituksen sote-esitys kaatui keväällä 2015 perustuslakivaliokunnassa. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus jäi Sipilän hallituksen tehtäväksi. Jo Kataisen hallitus sai sote-uudistuksen tekemisen perinnöksi edeltäneeltä halllitukselta.
Muitakin perustuslakiongelmia voi olla näköpiirissä
Perustuslain kannalta joudutaan myös arvioimaan, ovatko erikokoisten maakuntien asukkaat jatkossa yhdenvertaisia perustuslain edessä ja voidaanko julkisia hallintotehtäviä antaa muille kuin viranomaisille.
Olisiko poliittisesti peruutusaskeleita mahdollista ottaa?
Lähtökohtaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen ovat julkisia hallintotehtäviä. Esimerkiksi kun ihmiselle tehdään palvelutarpeen arviointi – siis selvitetään, millaista hoitoa tai apua ihminen tarvitsee – kyseessä on julkinen hallintotehtävä, julkisen vallan käyttö.
Maakunnan palvelulaitoksella ongelmaa ei ole. Laitos on viranomainen, joka voi hoitaa julkista hallintotehtävää ja käyttää julkista valtaa. Kun valinnanvapauslainsäädäntö tuo myös yksityiset palveluntarjoajat tuottajiksi, missä määrin julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa niille, siis muille kuin viranomaisille?
Syksystä ei sotea puutu
Vaikea on kuvitella, että hallitus voisi enää ottaa riskejä perustuslaillisten ongelmien kanssa. Jos perustuslakivaliokunta joutuisi jälleen ensi keväänä hylkäämään hallituksen esitykset, romuttaisi hylkäys välillä nytkin horjuvaa uskoa poliittiseen järjestelmään ja sen kykyyn uudistaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa kestävällä tavalla. Miten kävisi koko sote-uudistuksen?
Aikaa on vähän ja työtä jäljellä valtava määrä. Sote-syksystä tulee vähintäänkin mielenkiintoinen ellei myrskyisä.