Pohjois-Norjassa ja Suomessa 2000-luvun alkuvuosina alkanut tunturimittarin ja hallamittarin massaesiintymä ja sen seurauksena syntyneet tuhot ovat yhä selvästi nähtävissä Tenojoen laaksossa. Kuolleet koivunrangat ja lehdettömät koivikkoalueet reunustavat Tenoa kymmenien kilometrien matkalta Alakönkäältä alkaen kohti Tenovuonoa.
Suomessa tuhoalue on noin 400 neliökilometrin suuruinen ja tuhot aiheutti pääasiassa hallamittari vuosien 2005-2007 aikana. Nuorgamin ja Polmakjärven välisellä tunturiylängöllä koivikot ovat muutamia lehtitupsuja lukuun ottamatta edelleen täysin mustia.
Turun yliopisto on tutkinut yhdessä norjalaisten sekä muiden yliopistojen kanssa tuhojen vaikutusta ympäristöön ja sitä kuinka tuhot korjaantuvat vuosien varrella. Kevon tutkimusaseman hoitajan Otso Suominen on tiiviisti mukana tutkimuksissa. Suomisen mukaan tuhokesien jälkeen koivikoiden tuhovaikutusta lisäsi myös kesän 2008 poikkeuksellinen sää.
-Niillä alueilla joilla koivikot syötiin kahteen kertaan ovat hyvin pahoin vaurioituneet. Ja tässä on yksi semmoinen vaikuttava tekijä, että vuonna 2008 jolloin nämä tuhot oli huipussaan oli kylmin kesä mitä Kevon asemalla on esimerkiksi mitattu viimeiseen yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ja se tiedetään näistä vanhoista tuhoista, että se kylmä kesä vaikuttaa koivujen toipumiseen.
Elämä muuttui kuolleilla alueilla
Lehtien loputtua koivikoista hallamittarit söivät myös kaiken aluskasvillisuuden. Otso Suomisen mukaan vaikutus ympäristöön kasvoi sen myötä suuremmaksi.
- Heti tän tuhon jälkeen näillä useamman vuoden tuhoalueilla ei ollut marjoja lainkaan, ei ainuttakaan variksenmarjaa, puolukkaa tai mustikkaa. Viime vuonna niitä oli joitakin yksittäisiä marjoja ja nyt kun me katottiin kukintoja, näyttäis ainakin mustikka toipuneen. Nyt ehkä ensimmäisen kerran saa mustikkasatoa näiltä tuhoalueilta.
Toisaalta ihan kaikki elämä ei tuhoalueilla taantunut. Otso Suomisen mukaan oli yllättävää, että suurin osa jyrsijöistä suosi tuhoalueita.
- Esimerkiksi nyt kun oli tämä sopulihuippu niin siinä huipun alkuvaiheissa sopuleita oli paljon enemmän näillä tuhoalueilla. Lapin myyrä on oikeastaan vain niillä kun on tunturissa, koska se on heinittyneet. Se on heinittyneiden alueiden myyrä. Siellä oli moninkertainen jyrsijämäärä. Tämä taas vaikuttaa kaikkiin petoihin, jotka käyttävät jyrsijöitä hyväkseen.
Sienet katosivat
Turun yliopiston lisäksi mittariperhosten toukkien aiheuttamia tuhoja ovat tutkineet myös Norjalaiset ja Oulun yliopiston Biologian laitos. Oululaisten tutkimushanketta rahoittaa Suomen Akatemia.
Oulun yliopisto tutkimushankkeessa selvitetään kuinka isäntäkasvien hiiliresurssit vaikuttavat sieniyhteisöihin. Tässä tapauksessa tutkitaan sitä kuinka tuhoutuneilla tunturikoivikoilla sienet pärjäävät.
Tutkimusryhmässä on mukana myös kittiläläinen filosofian tohtori ja tutkija Piippa Wäli.
- Useamman vuoden paljaaksisyönti vähensi hyvin voimakkaasti näiden isojen lakkisienten eli haperoiden, rouskujen, tattien ja seitikkien lukumääriä ja tietenkin myös biomassoja. Varsinkin niillä alueilla missä koivut kuoli, ne hävis ihan kokonaan.
Sienet ovat poroille hyvin tärkeä osa syksyn ravinnosta.
Palautuminen kestää
Piippa Wälin mukaan tunturikoivikko kestää yhden tuhon.
- Niillä alueilla joissa lehdet syötiin vain kerran, kuoli lähes puolet koivuista. Siellä saattaa olla sellaisia koivuja, joissa on vain yksi oksa vihreänä, mutta ne ovat hengissä ja alkavat kasvamaan. Samoin varvikko on kerran syödyillä alueilla hyvässä kasvussa ja palautuu hiljalleen entiselleen.
Piippa Wälin mukaan täysin kuolleiden koivikoiden ja varvikoiden palautuminen entiselleen vie vielä vuosikausia jos silloinkaan.
- 60-luvun tuhojen perusteella voi sanoa, että varvikon palautuminen kestää noin 15 vuotta, että se näyttää tunturikankaan varvikolta. Myös se tiedetään, että 60-luvun tuhon jäljiltä on alueita, jotka eivät ole toipuneet ollenkaan.
Uusia tuhojakin voi tulla, koska tunturimittarin arvioitu 10 vuoden esiintymishuippu on pian taas käsillä. Kevolla toivotaan kuitenkin parasta. Tutkimusteknikko Tommi Andersson arvelee, että viime talvi kuitenkin saattoi vaikuttaa tunturimittareiden määrään.
- Saattaa olla, että viime talven kovat pakkaset tappoivat sen verran munia että tuo nousu katkesi eikä välttämättä vuonna 2014 ole mitään valtavan suurta esiintymää odotettavissa.