Esa-Pekka Salosen mukaan anti-intellektuaalinen, anti-korkeakulturaalinen asenne kertoo siitä, että historiaa ei tunneta tarpeeksi hyvin.

- Vasemmistoliiton ja nimenomaan meidän nykyisen kulttuuriministerimme linjauksissa, tällaisissa selkeissä eleissä, jotka kohdistuvat korkeakulttuuria vastaan, nähdään tietämättömyyttä siitä, mikä suomalaisen työväenliikkeen historia on. Suomalaisen työväenliikkeen yksi suuri aksiooma, perusoletus, oli se, että työläisille pitää saada oikeus samaan korkeakulttuuriin kuin mitä yläluokilla oli. Hyvänä esimerkkinä tästä on räätäli Halme Pohjantähdestä.

- Jostakin syystä tämä tavoite on muuttunut retoriikan tasolla vääräksi elitistiseksi toiminnaksi. Ja tässä suomalainen työväenliike eroaa ruotsalaisesta työväenliikkeestä, jonka lähtökohta oli täysin toisenlainen. Korkeakulttuuria tuotiin yläluokan taholta, eli yläluokka ikään kuin tällaisena filantropiana, ihmisystävällisyyttään, antoi työväenluokalle tällaisia murusia, kun taas suomalainen työväenluokka näki sen taistelun arvoisena asiana.

Pelottavaa ja murheellista

- Minusta on todella sääli, että tällainen perustavaa laatua oleva historiallinen ajatus unohdetaan tai sitten siitä ei olla enää tietoisia vasemmallakaan. Nyt meillä on sekä vasemmalla että oikealla (korkeakulttuurinvastaisia) ryhmiä, mikä on Suomen poliittisessa historiassa ainutlaatuinen tilanne. Se on sääli, se on pelottavaa ja murheellista.

Salonen vertaa kulttuuria elävään organismiin, puuhun.

- Minun mielestäni kulttuuri tulisi nähdä puuna, jossa on juuret, oksia ja erilaisia lehtiä ja ne oksat kasvavat eri suuntiin. Jos jossakin vaiheessa juurten yhteys oksiin katkeaa, niin silloinhan se puu tietenkin kuolee. Siitä seuraa tällainen digitaaliajan fragmentaatio, jossa jokaiselle kuppikunnalle on oma kanava, ja meidän maailmammehan on koko ajan menossa tällaiseen suuntaan.

Suomeen Esa-Pekka Salonen kaipaa yhteisiä kokemuksia

- Suomen kaltaiselle maalle ainoa mahdollisuus tässä maailmassa pärjätä on se, että meillä on jonkinlainen käsitys yhteisyydestä, mikä meidän identiteettimme on ja mistä on todella kysymys. Nyt me olemme nähneet, että ei se mikään Nokia ollut, Nokiahan on siirtynyt Microsoftin leipiin, se ei ollutkaan se suomalainen projekti. Mikä se sitten saattaisi olla? Mielestäni se on juuri se puu, jota kuvailin, ja siitä pitää pitää huolta, siitä pitää olla huolissaan.

Uusia haasteita

Salosen mukaan uusi Taideyliopisto on tuonut uusia haasteita.

- Se luo mahdollisuuksia, mutta myös haasteita siitä, millä tavalla pystytään reagoimaan kunkin taiteenlajin huippukoulutuksen erityisvaatimuksiin. Mitä isompi yksikkö, sitä enemmän byrokratiaa, joka yrittää tasapäistää kokonaisuutta ihan käytännön syistä. Tämä on se haaste koulujen hallinnolle ja resursseille, että ne jaetaan järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Salonen oli itse aikoinaan lobbaamassa Musiikkitaloa, mutta mitä hän ajattelee siitä, että talon taiteellisesta johtajasta päätettiin luopua?

- On tietysti harmi, että niin pian tavattoman onnistuneiden avajaisten jälkeen, musiikkielämä ja yleisöhän olivat aivan ekstaasissa, tuli tällainen kylmä suihku, joka todisti sitä, että kulissien takana asiat eivät olleetkaan niin hyvin kuin me kaikki luulimme. Harmittavaa, mutta tässä tilanteessa pitää katsoa eteenpäin ja varmistaa, että Musiikkitalolla tulee olemaan edellytykset toimia sillä tasolla kuin sen pitääkin toimia. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa Suomen historiassa konserttitalo, joka on melkein yhtä hyvä ellei parempikin kuin Euroopan ja muun maailman konserttisalit. Tässä mielessä ei ole enää minkäänlaista estettä sille, että Suomen musiikkielämä nousee sille tasolle kuin sillä on potentiaalia.

Guggenheimilla huono pr

Esa-Pekka Salosen mielestä Guggenheim-hankkeen kaatuminen oli ikävä asia.

- Se oli sääli. Siinä asetettiin Guggenheim ikään kuin tällaiseksi jenkkihirviöksi, joka tulee tänne maailmalta ja korruptoi ja turmelee meidän taidekenttämme. Sille asetettiin vastapainoksi tällainen kotimainen projekti, ja en näe mitään syytä sille, mikseivät molemmat voisi olla olemassa yhtä aikaa. Eihän tuollainen ulkomainen kokoelma sinänsä uhkaa kotimaista taidekenttää.

- Mutta kun seurasin sitä Guggenheim-debattia ulkoapäin, niin mielestäni se Guggenheimin pr oli hoidettu todella huonosti. Tavallisten ihmisten ja myös kunnallispoliitikkojen oli vaikeaa ymmärtää mistä oli kysymys. Koko tilanne oli epämääräisesti esitetty. Pohjimmiltaan se oli ehkä pr-ongelma.

- Ja jos Suomessa joku uhka taiteelle yleensä on, se on se, että istutaan pirtissä ja tuijotetaan omaa napaa, joka on meille hyvin ominaista toimintaa, ja puhun tässä kyllä ihan itsestäni kuin muistakin suomalaisista. Meidän kulttuurissamme on tällainen sisäänpäinlämpiävä trendi, joka on ollut siinä aina historiallisista, ei geneettisistä syistä.