Artikkeli on yli 12 vuotta vanha

Historialliset rakennukset menevät pipariksi

Piparirakentaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta tiimityönä syntyy vaativiakin rakennelmia. Lahtelaisperhe tekee piparkakkuversioita kotikaupunkinsa historiallisista rakennuksista.

Piparkakkutalo.
Kuva: Raisa Autio / Yle
  • Raisa Autio

Ina ja Tuomas Ruokolaisen kodin pöydällä Lahdessa seisoo 80 senttiä pitkä pipariasema sekä Pikku-Vesijärven puisto lampineen ja joutsenineen. Toisin kuin esikuvaansa, Lahden satamassa sijaitsevaa Vesijärven asemaa, pipariasemaa kiertää pienoisjunarata.

Yksityiskohtaisesti koristeltu piparkakkuluomus syntyi koko perheen yhteistyönä.

– Tuomas oli arkkitehtimme. Yhdessä kokeilimme erilaisia muotteja ja muuta, sanoo Ruokolaisten miniä Taija Voutilainen.

Piparkakkuasemassa käytettiin leipuri-kondiittori Voutilaisen erikoiskikkoja. Näyttävät piparirakennelmat voivat syntyä myös ilman erityistä asiantuntemusta.

Ruokolaisilla on ennen pipariasemaa tehty piparkakusta Lahden kaupungintalo ja Vuorikadun koulu. Perheen lapset kävivät nyt jo lakkautettua koulua, ja ensimmäinen piparikoulu tehtiin joulumyyjäisten arpajaisten palkinnoksi.

– Se sai niin hurjan suosion, että se oli tehtävä joka joulu, kertaa Ina Ruokolainen perinnettä.

Ruokolaisten piparkakkurakentamisessa leipomiseen yhdistyvät kiinnostus omaan ympäristöön ja arkkitehtuuriin. Piparkakkuasemaa kiertävä rata muistuttaa Lahden historiasta ja junan kyydissä olevat tulitikut satamassa sijainneesta tulitikkutehtaasta.

Piparkakkutalo ja pienoisjunarata.
Kuva: Raisa Autio / Yle

Piparirakentaminen vaatii pitkää pinnaa

Vesijärven asemaa esittävän piparkakkutalon suunnittelu alkoi Ruokolaisten perheessä jo reilu vuosi sitten, jolloin Ina kävi kuvaamassa rakennuksen kaavojen tekoa varten.

Iso ja arkkitehtonisesti kunnianhimoinen piparirakennus ei synny hetkessä. Aluksi on tehtävä tarkat kaavat, sen jälkeen leivottava osat ja lopulta koottava ja koristeltava talo.

Piparikoulu sai niin hurjan suosion, että se oli tehtävä joka joulu.

Ina Ruokolainen

Vesijärven piparkakkuasemaa ei saatu vielä vuosi sitten tehtyä, sillä tarpeeksi vaaleaa piparkakkutaikinaa ei löytynyt. Rakentajien pikkutarkkuus näkyy myös esimerkiksi siinä, että jopa aseman ovikatosten takorautaiset kiehkurakoristeet on muotoiltu sokerista.

Ränneinä toimivia metrilakuja etsittiin jo syksyllä, jotta ne olisivat oikean värisiä. Isot piparkakkuprojektit vaativatkin kärsivällisyyttä.

Piparkakkurakentamisessa riskialttein vaihe on talon kokoaminen.

– Suosittelen käyttämään hanskoja, etteivät sormet pala. Meilläkin kaksi sai rakkoja käsiin, neuvoo Taija.