Samaan aikaan, kun Venäjä rajoittaa homoseksuaalien oikeuksia ja Itä-Euroopasta kantautuu muutenkin tietoja homojen vastaisten asenteiden kovenemisesta, toisaalla Euroopassa homojen oikeuksia on parannettu.
Ranska ja Britannia laillistivat tänä vuonna homoparien avioliitot ja Itävalta hyväksyi perheen sisäisen adoption.
Suhtautuminen homojen oikeuksiin eroaakin selvästi läntisessä ja itäisessä Euroopassa, mutta lännessäkään kuva ei ole yhtenäinen. Idässä Venäjä ei ui yksin vastavirtaan, vaan homoseksuaalisuudesta puhumista julkisesti on pyritty rajoittamaan muuallakin.
Euroopassa on jopa yksi alue, jossa miesten homoseksuaaliset suhteet on kielletty - Pohjois-Kypros. Kiellon kumoaminen on tosin vireillä, ja tähän turkkilaisaluetta painostavat sekä EU että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa nostettu kanne. Koko maailmassa homoseksuaaliset suhteet kieltäviä maita on peräti noin 80.
Vertailun vuoksi Ranskassa homoseksuaalisuus poistui rikoslaista jo vuoden 1791 vallankumouksen myötä, Turkissa vuonna 1858 ja Italiassa vuonna 1889.
Useimmat muut maat tulivat perässä 1900-luvulla, esimerkiksi Ruotsi vuonna 1944 ja Suomi vuonna 1971. Armeniassa, Azerbaidzhanissa ja Georgiassa homosuhteet tulivat laillisiksi vasta 2000-luvun alussa.
Homoparien avioliiton sallii jo kymmenen Euroopan maata
Homojen oikeus laillistaa parisuhteensa vaihtelee Euroopassa laidasta laitaan. Kymmenen maata hyväksyy homoparien avioliiton, mutta EU:n ulkopuolisessa Itä-Euroopassa homopareilla ei ole edes oikeutta rekisteröityyn parisuhteeseen.
Ensimmäisenä maailmassa homoavioliitot hyväksyi Hollanti vuonna 2001, ja perässä ovat Euroopan maista seuranneet Belgia, Espanja, Norja, Ruotsi, Portugali, Islanti, Tanska, Ranska ja tuoreimpana Britanniasta Englanti ja Wales.
Homojen avioliitto-oikeus on ottanut tänä vuonna maailmassa aimo harppauksen eteenpäin, sillä homoavioliitot hyväksyvien maiden määrä on kasvanut viidellä eli 16:een. Lisäksi ne hyväksytään osassa Yhdysvaltoja ja Meksikoa. Euroopassa tämän vuoden tulokkaat ovat Ranska ja Britannia, muualla Brasilia, Uruguay ja Uusi-Seelanti.
Monessa muussa maassa homoavioliittojen hyväksymisestä keskustellaan, kun taas toisessa ääripäässä ovat Unkari, Puola, Romania, Valko-Venäjä, Ukraina, Latvia, Liettua, Bulgaria, Moldova, Montenegro ja Serbia. Niiden perustuslaeissa homoavioliitot kielletään tai avioliitto määritellään naisen ja miehen väliseksi.
Vaikka avioliitto-oikeuden myöntäminen homopareille on vielä harvinaista, homoseksuaalien oikeudesta virallistaa parisuhteensa on tullut läntisessä Euroopassa jo enemmän normi kuin poikkeus. Rekisteröidyn parisuhteen hyväksyi ensimmäisenä Tanska vuonna 1989, ja perässä ovat seuranneet enemmistö EU-maista sekä Sveitsi, Liechtenstein, Andorra ja homoavioliitotkin jo hyväksyvät Norja ja Islanti. Suomessa rekisteröity parisuhde hyväksyttiin vuonna 2002.
28 EU-maasta 12 ei kuitenkaan salli homopareille edes rekisteröityä parisuhdetta. Ne ovat Bulgaria, Kypros, Kroatia, Kreikka, Italia, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia ja Viro. Kroatiassa vähintään kolme vuotta yhdessä eläneet tunnustetaan avopuolisoiksi, ja heille myönnetään rajoitettuja oikeuksia ja vastuita.
Sama on tilanne EU:n ulkopuolisessa Itä-Euroopassa, Balkanilla ja Turkissa. Homopareilla ei ole oikeutta rekisteröidä parisuhdettaan, saati solmia avioliittoa.
Adoptio-oikeutta rajoitetaan
Vaikka homopareille olisikin taattu oikeus laillistaa parisuhteensa, useimmissa Euroopan maissa heidän oikeuttaan adoptoida lapsia rajoitetaan tai se on kielletty kokonaan.
Homoavioliitot hyväksyvissä maissa adoptio-oikeudet ovat tasavertaiset Portugalia lukuunottamatta. Portugali hyväksyi homoavioliitot vuonna 2010, mutta vasta viime keväänä parlamentissa meni läpi laki, joka sallii homopareille perheen sisäisen adoption, ei kuitenkaan täysiä adoptio-oikeuksia.
Rekisteröidyn parisuhteen, mutta ei homoparien avioliittoa hyväksyvissä maissa homopareilla ei tasavertaisia adoptio-oikeuksia ole. Saksassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Suomessa rekisteröidyille pareille sallitaan perheen sisäinen adoptio.
Joissakin muissa maissa homot voivat kyllä heterojen tavoin adoptoida lapsen yksin, mutta eivät pariskuntana, ja joissakin maissa vain avioparit voivat adoptoida lapsen - eivätkä homoparit saa solmia avioliittoa.
Venäjä ei ui yksin vastavirtaan
EU-maiden lainsäädännössä kielletään yleisesti ottaen homoseksuaalien syrjintä, mutta viharikoksia ja -puhetta koskevassa lainsäädännössä on niistäkin monen kohdalla vielä parantamisen varaa. Tässäkin suhteessa tilanne on erilainen EU:n ulkopuolisessa Itä-Euroopassa ja Balkanilla.
Niistä monissa puuttuu vastaava lainsäädäntö. Kuitenkin esimerkiksi Albaniassa sukupuolisen suuntauksen perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltävä lainsäädäntö on, vaikka homoille ei ole myönnetty avioliitto- ja adoptio-oikeuksia.
Venäjä nostatti heinäkuussa kohun hyväksymällä lain, joka kieltää homoseksuaalisuutta koskevan tiedon levittämisen lapsille, mutta se ei ole ainoana joukossa. Moldova sääti kesällä vastaavan lain, ja sellainen on myös Liettuassa. Ukrainassa vastaavasta laista on keskusteltu.
Vastaavansuuntaisia rajoituksia oli aiemmin muissakin maissa, esimerkiksi Suomessa vuoteen 1999 asti. Kun homoseksuaaliset teot poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971, samalla säädettiin rangaistavaksi julkinen kehottaminen homoseksuaalisiin suhteisiin.
YK:n ihmisoikeuskomission edustaja Claude Cahn varoitti elokuussa, että useat itäisen Euroopan maat pyrkivät rajoittamaan julkista keskustelua homoseksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä.
Homoseksuaalisuutta kosevan tiedon levittämisen kielto vaikuttaa vähintäänkin siihen, miten homoseksuaalisuudesta kirjoitetaan tiedotusvälineissä sekä rajoittaa asiallista kertomista seksuaalisuudesta. Pahimmillaan kieltojen pelätään johtavan kaikkien julkisten homoseksuaalisten tapahtumien estämiseen, homojen ahdistelemiseen, edistävän suvaitsemattomuutta ja synnyttävän pelkoa homojen oikeuksia puolustavien keskuudessa.
Syrjintä arkipäivää
Viime vuosina monissa itäisen Euroopan maissa on kielletty homoseksuaalien marsseja, tai ne ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin. Kuitenkin esimerkiksi Ukrainassa homot järjestivät tuomioistuimen kiellosta huolimatta toukokuussa ensimmäisen pride-marssinsa, ja myös Moldovassa marssittiin ensimmäistä kertaa.
Syrjintä on muutoinkin homoseksuaalien arkipäivää useissa Itä-Euroopan maissa. Esimerkiksi City University Londonin elokuun alussa julkistaman European Social Survey -tutkimuksen mukaan suvaitsemattomuus homoja kohtaan on lisääntynyt viime vuosina monessa Itä-Euroopan maissa – eikä lähtötasokaan ole ollut korkea.
Vaikka EU-maissa homojen oikeuksien takaamisessa ollaan selvästi edellä, täälläkään homot eivät välty syrjinnältä. EU:n perusoikeusviraston FRA:n toukokuussa julkistamasta tutkimuksesta ilmeni, että lähes puolet EU-maiden homoista ja transsukupuolisista kokee syrjintää tai vainoa suuntautumisensa vuoksi. Lähes neljännes vastanneista kertoi, että heidän kimppuunsa oli hyökätty tai heitä oli uhattu väkivallalla viiden viime vuoden aikana.
Kumppaniaan uskaltaa pitää kädestä julkisella paikalla vain neljännes homo- ja bimiehistä, lesboilla luku on jonkin verran korkeampi.
Eurooppalaisen asenneilmaston ristiriidoista kertovat myös vaikeudet homoseksuaalien oikeuksia parantavien lakien hyväksymisessä. Esimerkiksi Puolassa rekisteröidyt parisuhteet hyväksyvää lakia on kyllä esitetty, mutta se ei ole mennyt läpi parlamentissa. Ranskassa puolestaan tasavertainen avioliittolaki hyväksyttiin huhtikuussa, mutta se jakoi voimakkaasti kansaa ja johti vastustajien laajoihin protesteihin.
Britannia ykkösenä, Venäjä peränpitäjä
Toukokuussa julkistetun tutkimuksen mukaan seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat Euroopassa huonoiten Venäjällä ja parhaiten Britanniassa.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavan Seta-järjestön kattojärjestön ILGA-Euroopan tutkimuksessa Venäjä sai vain seitsemän prosenttia pisteistä, jotka kuvaavat homoseksuaalien ja transsukupuolisten oikeuksia ja niiden toteutumista käytännössä.
Venäjän rinnalla peränpitäjinä olivat Armenia ja Azerbaidzhan, jotka saivat kahdeksan prosenttia pisteistä.
Ykkösmaan Britannian ILGA-Eurooppa puolestaan katsoo olevan 77-prosenttisesti tasa-arvoinen. Suomen sijoitus oli 49 maan joukossa 14. ja tasa-arvoisuutta kuvaava prosenttiluku 47.
EU-maista heikoimmin sijoittuivat Bulgaria ja Italia 18 ja 19 prosentilla. Niitä korkeammalla EU:n ulkopuolella ovat muun muassa Albania 38 prosentilla ja Montenegro 27 prosentilla.
ILGA:n raportissa on otettu huomioon sekä tasa-arvolainsäädäntö että sen toteutuminen, muun muassa se, puututaanko syrjintään ja vihapuheisiin.