Lauri Rapala ryhtyi valmistamaan käsityönä uistimia Asikkalan Kalkkisissa vuonna 1936. Tuolloin uistinmateriaalina oli kaarna. Ensimmäinen työntekijä hänen yrityksessään lienee ollut hänen poikansa Ensio. 50-luvulle tultaessa heidän rinnallaan työskenteli mm. toinen Kalkkisissa asunut uistintentekijä Leo Gunnar Hacklin.
Jarmo Rapala jatkaa suomalaisten uistinmestareiden perinteitä
Lauri Rapala kantoi 15-vuotiaalle pojanpojalleen Jarmo Rapalalle laatikollisen uistimia työstettäväksi. Tämä koukutti pojan alalle.
Jarmo työskenteli Rapala-yhtiössä 25 vuotta, jona aikana Vääksyyn muuttanut Rapala kasvoi maailmanlaajuiseksi uistinyritykseksi. Tämä merkitsi Jarmolla jatkuvaa matkustelua ympäri maailman. Käsityöstä oli tullut suurta businesta.
Tämän uuden, uljaan ja ylikansallisessa omistuksessa olevan Rapala henki ei enää vastannut Lauri Rapalan alkuperäistä ajatusta Jarmo Rapalan mielessä.
Vuonna 2006 Jarmo Rapala perusti Vääksyyn LGH-Uistin nimisen yrityksen, jossa ryhtyi muutaman käsityöläisen kanssa valmistamaan vanhojen uistinmestareiden kehittämiä vaappuja lähes alkuperäisin työmenetelmin.
Leo Hacklinin kehittelemällä metallialustalla luodaan edelleen suomukuviot foliolle. Puukko, viila ja santapaperi kuuluvat yhä työkaluihin.
Suomessa tehdään parhaat uistimet
Yritys alkoi valmistaa Leo Gunnar Hacklinin ja Jouko Antero Niemivaaran luomia vaappuja. Heinäkuussa 2009 LGH sai luvan ryhtyä tekemään Erkki Virolaisen legendaarisia "keveitä" lusikkauistimia. Näin vaappuvaltainen yritys sai valikoimiinsa E.V.Trutta-lusikan.
Jarmo Rapalan mukaan Suomessa tehdään maailman parhaat vieheet, mutta Suomessa ovat myös maailman vaativimmat kalastajat.
Johtuen siitä, että kaikki vieheet valmistetaan alusta loppuun käsityönä, LGH-uistimia pystytään valmistamaan vuodessa vain muutamia tuhansia. Tämän vuoksi kalastajat joutuvat odottamaan jopa kuukausia saadakseen haluamansa vieheet.
Kalastajat tilaavat tarvitsemansa uistimet suoraan Jarmon yritykseltä, joka tarvittaessa myös neuvoo kalastajia oikeiden vieheiden valinnassa. Tämänkaltaista asiantuntemusta on turha markettien kalastusosastoilta etsiä.
Millaiseen kalastukseen nämä vaaput ja lusikat ovat?
Jarmo Rapalan mukaan järvitaimen on kalastajan suurin haaste, mutta yritys on muistanut myös sisäjärvien kuha- ja haukikalastajia sekä virtaavien vesien heittohalastajia ja vetouistelijoita.
Jarmo Rapalan mukaan kalastuksen perusperiaate on kaikkialla maailmassa sama; isot petokalat syövät pieniä kaloja. Saaliikseen ne valitsevat lauman heikoimmat. Tummassa vedessä käy tumma kuva, vaaleassa vaalea. Tärkeintä on, miten viehe ui. Uinti ei saa olla robottimaista, mekaanisesti toistuvaa, vaan epävarmaa. Kala tärkein aisti on kylkiviiva-aisti.
Toimittajalle heräsi epäilys, että tämä on yritys heittää selkeästi haaste "vanhan liiton" Professor- ja Kuusamo -lusikoijille, joihin kirjoittaja lukeutuu.
Kalastuksen syvä olemus
Jarmo Rapalalle kalastus on osa elämää. Aluksi oli tärkeintä saada kala. Sitten kalan koko tai kalamäärä tekivät kunnon kalamiehen. Nyt hänestä tuntuu hyvältä, kun joku toinen saa sen ison kalan, tai kun kalareissulla kohtaa luonnon kaikkine ilmiöineen. Se voi olla joutsen keväisessä virrassa tai selän takaa veteen ryntäävä hirvi.