Kansainväliselläkin tasolla menestystä saavuttaneet Jorma ja Marko Korhonen bongasivat judoharrastuksen poikasina lehti-ilmoituksesta. Aikaa tästä on kulunut vaivaiset 36 vuotta, kuten Jorma Korhonen asian ilmaisee.
Nuorempi veli Marko kertoo veljesten päätöksen olleen yksimielinen.
– Ei tarvinnut houkutella, vaan asia oli molemmille selvä. Puhuimme vanhemmille ja hekin innostuivat asiasta, hän muistelee.
Veljeksillä mahtuu vuosien varrelle monenlaisia muistoja judosta – harjoituksista ja kilpailuista.
– Kahdeksan vuotta harrastettuani sain mustan vyön 16-vuotiaana. Sen ohella osallistuminen olympialaisiin on jäänyt hyvin mieleen, vaikkei menestystä tullutkaan. Näiden lisäksi olen saanut olla mukana myös Suomen mestaruuskisoissa sekä Euroopan mestaruus- ja maailmanmestaruuskisoissa, Marko Korhonen kertoo.
Jorma Korhonen on saavuttanut mitalisuoran judon EM-kisoissa.71-kiloisten sarjassa Jorma paini mestariksi vuonna 1989, vuotta myöhemmin hän saavutti hopeaa ja vuonna 1993 pronssia.
Enemmän taitaa nyt jännittää kun ei itse ottele. Ei voi itse vaikuttaa kilpailuun vaan katsoo vain vierestä.
– Aikuisten tasolla olen kilpaillut kymmenet Euroopan mestaruuskisat, viidet maailmanmestaruuskisat ja yhdet olympialaiset.
Tätä nykyään varttuneet miehet kulkevat myös lastensa kisamatkoilla. Marko Korhosen mukaan näille matkoille lähdetään samalla tavalla kuin omillekin kisamatkoille, jännitys on vain kovempaa.
– Enemmän taitaa nyt jännittää kun ei itse ottele. Ei voi itse vaikuttaa kilpailuun vaan katsoo vain vierestä.
Jorma Korhonen jakaa saman tuntemuksen.
– Veikkaisin, että pulssi ennen Roopen keväistä ottelua Oulussa oli 120–130 luokkaa, vaikken tehnyt muuta kuin istuin.
Salilla mukana taaperosta asti
Korhosten perheestä judokilpailuissa ovat isiensä lisäksi menestyneet Aada, Sinimaria ja Roope Korhonen. He ovat olleet mukana Kajaanin Judokerhon toiminnassa jo pienestä pitäen.
– Otin Aadan mukaan salille jo vaippaikäisenä, ja siitä lähtien hän on melkein joka ilta lähtenyt mukaan. Meillä oli seurassa muksujudo hieman unohduksissa, mutta kun monelta muultakin löytyi jälkikasvua, alettiin myös tätä toimintaa elvyttää. Meidän lapsetkin lähtivät mukaan, ja siitä asti ovat harrastaneet ja kilpailleet, Marko Korhonen kertoo.
Myös Jorman lapset ovat kulkeneet salilla pitkään.
– Ei ole ollut juuri tarvetta miettiä hoitopaikkoja – jos on itse tullut salille, ovat lapset tulleet mukana.
Valmentajina Marko ja Jorma ovat joutuneet pohtimaan myös vanhemmuuden ja valmentamisen välimaastossa olemista.
– Toivoisin, että kilpailuinnostuksen lisääntyessä joku toinen toimisi omien lasten valmentajana, Jorma Korhonen toteaa.
Veljeksillä riittää tässäkin asiassa luottoa toisiinsa.
– Aadan valmennuksessa käännyn varmaan Jorman puoleen ja kysyin voisiko hän valmentaa, ettei sitten kotona tarvitsisi käydä läpi samoja asioita. Totta kai sitä on mukana ja tukena, mutta valmennuspuoli ja koti olisivat kuitenkin erillään, Marko Korhonen kertoo.
Miehet ovatkin sopineet että harjoituksissa ei omia lapsia neuvottaisi, vaan keskityttäisiin toisen jälkikasvuun. Välillä harrastus ja siitä puhuminen kantautuu Aada Korhosen mukaan kotiinkin.
– Kyllä siitä puhutaan aika paljon.
Roope Korhosen mukaan heillä tilanne on sama. Erityisesti kisoihin lähdön alla asioita käsitellään paljonkin.
Isien menestyksestä ei paineita
Kajaanin judokerhon kilpajudokoiden valmentajina Jorma ja Marko saavat nuorisolta vain hyvää palautetta, vaikka myöskin sukulaisuus nousee esille.
– On ne hyviä valmentajia, mutta välillä olisi hyvä, ettei oman isän tarvitsisi valmentaa, Sinimaria Korhonen toteaa.
Nuoriso-osaston vanhin, Roope Korhonen on ehtinyt kisaamaan Suomen lisäksi myös ulkomailla. Vastustajien taso riittää kuitenkin myös Suomessa.
Isien menestys ei ole juuri nuoria judokoita ole paineistanut. Vanhemmat näkevät jälkikasvussa paljon potentiaalia.
– Kyllä kaikissa kolmessa on potentiaalia. Roopen kohdalla kisat kovenevat, mutta Sinimarian ja Aadan kohdalla annetaan mennä vielä omalla painollaan heidän oman mielenkiinnon mukaan. Mihinkään ei pakoteta, Marko Korhonen kertoo.
Suomalaisen judon tasoa Marko luonnehtii korkeaksi.
– SM-mitalia ei saa kukaan harjoittelematta ja tällä hetkellä naisjudo on se, mikä Suomesta maailmalla näkyy. Miestenkin puolella on kovia sarjoja, mitään ei saa ilmaiseksi.
Monissa harrastuksissa mukana
Pelkkää judoa ei Korhosten nuorten arki kuitenkaan ole, ja myös vanhemmat ovat aikanaan kokeilleet useampia lajeja.
– Nuorena tuli harrastettua muun muassa jalkapalloa, jääkiekkoa ja uintia. Montaa eri lajia tuli kokeiltua, mutta aika nuorelta iältä keskityimme judoon. Judon ohella on tullut harrastettua muuan muassa voimistelua, Marko Korhonen kertoo.
Myös Jorma Korhonen ehti kokeilla monen moista ennen kuin judo vei voiton.
– Ei siinä lajivalinnassa hyvin pitkään mennyt, kun jo tiesi, että tämä on oma juttu.
Sinimaria ja Aada ovat molemmat ehtineet harrastamaan judon ohella myös tanssia, telinevoimistelua ja taitoluistelua. Marko Korhosen mukaan lajeista on hyötyä judonkin parissa.
– Junioireiden kohdalla olemme painottaneet monipuolista harrastamista, ettei sitten pääse kyllästymään yhteen lajiin. Kokeilee ja etsii sen oman lajin jossa on kivaa ja pärjää parhaiten.
Kysyttäessä mitä muuta Korhoset voisivat harrastaa judon tilalla, keskittyvät vastaukset pitkälti muihin kamppailulajeihin. Poikkeuksiakin on.
– Varmaan pesäpalloa, Aada Korhonen toteaa.
– Veikkaan että voimistelukin voisi olla, meillä kuuluu ketteryysliikkeet ja voltit judoon, joten sinnekin päin voisi kääntyä, Marko Korhonen arvelee.