Blogi |

Jyrki Kasvi: Tuntijaon alma mater

Perusopetuksen tuntijaon uudistaminen on osoittautunut haastavaksi urakaksi. Edellinen yritys kaatui kiistaan draama-oppiaineesta, ja tällä kertaa on väitelty uskonnon tuntimäärästä.

Jyrki Kasvi
Jyrki Kasvi. Kuva: Lassi Seppälä / Yle

Perusopetuksen tuntijako paljastaa yhteiskunnan arvot. Mitä asioita me pidämme niin tärkeinä, että jokaisen suomalaisen on ne osattava? Esimerkiksi uskonto on vanhan tuntijaon mukaan tärkeämpää kuin historia ja yhteiskuntaoppi yhteensä. Lapset istuvat uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunneilla yhteensä 418 tuntia siinä missä historian ja yhteiskuntaopin tunneilla 380 tuntia.

Kaikkein eniten Suomessa arvostetaan kuitenkin taito- ja taideaineita, joiden parissa peruskoululainen viettää yhteensä 2128 tuntia juosten pallon perässä, virkaten patalappuja, laulaen nuotin vierestä, nikkaroiden avaintelineitä ja piirtäen äitienpäiväkortteja. Toiseksi eniten tunteja, 1 596, saa äidinkieli ja kirjallisuus.

Otsikoista päätellen uuden tuntijaon radikaalein muutos tapahtuu uskonnon opetuksessa. Ja tosiaan, vuodesta 2016 alkaen uskontoa tai elämänkatsomustietoa opetetaan peruskoulussa enää 380 tuntia.

Tästä uskonnonopetuksen alasajossa ja kristillisten arvojen romuttamisessa siis on kyse: Lapsille opetetaan jatkossa 38 tuntia vähemmän uskontoa kuin nyt.

Miksei kukaan revi ihokastaan historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärän lisäyksestä?

Mutta miksei kukaan revi ihokastaan historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärän lisäyksestä? Uuden tuntijaon mukaan historiaa ja yhteiskuntaoppia opetetaan viidennes enemmän kuin nyt. Erityisesti painotetaan yhteiskuntaoppia, esimerkiksi taloustietoa ja yhteiskunnallista vaikuttamista.

Paljon yhteiskuntaoppia enemmän on hehkutettu taide- ja taitoaineiden opetuksen lisäämistä, ja nopeasti katsoen tunteja todella näyttäisi tulevan lisää. Vaikutelma on kuitenkin osaksi harhaa, sillä kotitalouden tunnit on uudessa tuntijaossa ympätty taitoaineisiin. Kotitalous mukaan lukien taide- ja taitoaineiden kokonaistuntimäärä kasvaa "vain" 2 242:sta 2 356:een.

Sen sijaan äidinkielen, matematiikan, ympäristö- ja luonnontietoaineiden tai pakollisten kielten tuntimäärissä ei tapahdu muutoksia.

Ensi vuosikymmenellä peruskoulusta valmistuvat suomalaiset eivät siis enää muista Sepeteuksen poikien nimiä, mutta osaavat laskea pikavippiensä korot ja ovat aiempaa parempia pesäpalloilijoita, laulajia, piirtäjiä, ompelijoita ja löylykauhan niittaajia.

Hyviä valintoja, jos haluamme 2030-luvulla viihdyttää aasialaisia turisteja ja nikkaroida heille matkamuistoja.

Mihin unohtuivat juhlapuheet Suomen kilpailukyvyn perustumisesta innovaatioille ja tieteellistekniselle osaamiselle?

Eikö suomalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksiin kuten medialuku- ja kirjoitustaitoon pitänyt kiinnittää erityistä huomiota?

Mihin jäivät puheviestintä- ja esiintymistaidot, joita yritettiin parantaa draaman avulla?

Koulutuspolitiikassa poliitikon alma mater on vähintään yhtä tärkeä kuin puolue. Ja vain kolmella hallituksen ministerillä on luonnontieteellinen tausta (maatalous- ja metsätieteiden maisteri, lääketieteen lisensiaatti ja bioanalyytikko).

Onneksi Suomen hallitus ei ole koulutukseltaan sentään yhtä yksipuolinen kuin Kiinan kansantasavallan ylin johto, joka koostuu presidenttiä ja pääministeriä myöten pelkistä insinööreistä. Esimerkiksi kaikki Kiinan kommunistisen puolueen politbyroon pysyväiskomitean yhdeksän jäsentä ovat koulutukseltaan diplomi-insinöörejä.

Jostain kumman syystä kiinalaiset teknilliset yliopistot ovat viime vuosina nopeasti parantaneet sijoitustaan kansainvälisissä vertailuissa samaan aikaan kun kiinalaiset teknologia-alan yritykset ovat vallanneet merkkinoita eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta kilpailijoiltaan.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja

Kommentoi aihetta

(19 kommenttia)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

maikka

Ilmoita asiattomasta kommentista

Olisipa tullut pakollista tietotekniikkaa edes sen verran, että kaikilla peruskoulun päättävilla olisi tietokoneen ajokortti suoritettuna. Nyt tulee amikseen ja lukioonkin opiskelijoita, joilla ei ole edes tekstinkäsittelyn perustaidot hanskassa muista hyötyohjelmista nyt puhumattakaan. Kaikki pelit ja hupimestat internetistä kyllä löydetään, mutta edes rivivälin asetuksia ei osata tehdä, eikä osta myöskään lähettää asiakirjaa sähköpostin liitteenä.

PEPPI

Ilmoita asiattomasta kommentista

Ehkä se kertoo siitä, että Suomi on jossain asioissa hyvin kehittymätön. Täällä on vielä viimeisiä valtion kirkkoja ja jopa koulussa pakotettaan oppimaan tiettyä uskontoa eikä täällä osata arvostaa historiaa tai yhteiskuntaoppia. Euroopassa yleisesti valtio ja kirkko erotettin satoja vuosia sitten.

Huiko

Ilmoita asiattomasta kommentista

Olen käynyt suomalaisen koulujärjestelmän portailla sujuvasti jo toistakymmentä vuotta, elikkäs ensi vuosi on viimeinen. Minun mielestäni yleissivistyksestä ja kulttuurituntemuksesta puhuttaessa uskontoa parempaa ainetta ei ole. Mikään muu oppiaine ei käsittele samalla tavalla muiden uskontojen ja etnisten ryhmien tapoja, uskomuksia ja riittejä. Tämän takia suomalaisia yleisesti arvostetaan esim. muslimimaissa, suomalaiset kun osaavat välttää loukkaamasta paikallisia perinteitä. Tekstissä mainittu Sepeteuksen poikien nimien opettelu sekä yhden uskonnon pakollinen opetus jää ala-asteen puolelle. Toivottavasti tulevilla uskonnontunneilla edelleen painotetaan ulkolaisia kulttuureja ja niiden ymmärtämisen tärkeyttä, eikä tunteja leikata siitä päästä.

Kieltenopettaja

Ilmoita asiattomasta kommentista

Suomalaisessa koulussa opetetaan jo nyt oppilaille lyhyessä ajassa (9 vuotta, vrt. useimmat muut länsimaat 12 v.) enemmän tietopohjaisia aineita kuin missään muussa maassa. Sen huomaa oppilaista: Koulunkäynti on raskasta koska oppilaiden pitää omaksua lyhyessä ajassa todella paljon tietoa. Seurauksena kouluviihtyvyys (ja motivaatio) ovat kansainvälisten tutkimusten mukaan todella matalalla. Jyrkin halveksumat taide- ja taitoaineet eivät ehkä suoraan vaikuta bruttokansantuotteeseen, mutta välillisesti kyllä: Taide- ja taitoaineet tarjoavat "keitaan" jonka suojissa oppilaiden aivot saavat levätä tietopommitukselta, ja lisäävät kouluviihtymistä. Lisäksi nämä nk. pehmeät oppiaineet antavat myös ei-akateemisesti suuntautuneille oppilaille mahdollisuuden löytää oman alansa, mikä taas vähentää syrjäytymistä.

On hyvä muistaa, että lapset eivät ole robotteja, eikä kaikilla ole halua, kiinnostusta tai lahjoja ryhtyä insinööriksi, vaikka valtiovalta niin haluaisikin.

allu

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kieltenopettaja kirjoitti:

"Taide- ja taitoaineet tarjoavat "keitaan" jonka suojissa oppilaiden aivot saavat levätä tietopommitukselta, ja lisäävät kouluviihtymistä. Lisäksi nämä nk. pehmeät oppiaineet antavat myös ei-akateemisesti suuntautuneille oppilaille mahdollisuuden löytää oman alansa, mikä taas vähentää syrjäytymistä."

Mikä tekee musiikista "pehmeän" oppiaineen ja esimerkiksi matematiikasta "kovan" oppiaineen? Tätä jakoa olen aina ihmetellyt. Käsittääkseni molemmat oppiaineet ovat samalla tavalla osa ihmiskunnan pitkää sivistysperintöä.

Kieltenopettajan mainitsemassa syrjäytymisessä on huomattu olevan selkeä yhteys perusmatematiikan (prosentit, murtoluvut) osaamattomuuteen. Ilman näitä valmiuksia myös ammattikouluopinnot jäävät helposti kesken.

Lopuksi: miksi yhteiskunta sallii lahjakkaille muusikkonuorille ohjattua ja vakavaa harjoittelua mutta teini-ikäiset matemaatikot eivät saa yhteiskunnalta mitään vastaavaa?

Kieltenopettaja

Ilmoita asiattomasta kommentista

Ei hajuakaan miksi ja milloin tuo jako "koviin" ja "pehmeisiin" oppiaineisiin on tehty, sitä käytetään yleisesti koulumaailmassa. Ja musiikki, samoin kuin kuvataiteet kuuluvat ehdottomasti yleissivistykseen, mutta valitettavasti taideaineita tunnutaan pitävän yhdentekevänä puuhasteluna, ainakin kun katsoo tuntijakoa.

"Kieltenopettajan mainitsemassa syrjäytymisessä on huomattu olevan selkeä yhteys perusmatematiikan (prosentit, murtoluvut) osaamattomuuteen." Syrjäytymisen ja osaamattomuuden yhteys näkyy käytännön tasolla kaikissa "kovissa" aineissa, ei pelkästään matematiikassa.

Lahjakkaille matemaatikoille on toki tarjolla LuMa-luokkia, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien lahjakkaiden oppilaiden tulisi saada lahjojensa mukaista opetusta. Nykyinen koulutuspolitiikka ja isot opetusryhmät eivät vain anna mahdollisuuksia tähän. Toisin sanoen, poliittista tahtoa puuttuu.

Raindog

Ilmoita asiattomasta kommentista

Ihan sama, kunhan opiskelevat ruotsin tunneilla.

Asiallisesti ajateltuna, olisikohan muuten aivan tuulesta temmattu ajatus lisätä valinnaisuutta jo peruskoulussa siten, että oppilas vanhempineen voisi valita vaikka kolmesta eri opintokokonaisuudesta. Yhdessä painotettaisiin luonnontieteitä, yhdessä kieliä ja taitoaineita ja yhdessä yhteiskunnallisia aineita ja elämänkatsomustietoa. Kaikki kuitenkin opiskelisivat perusteet kaikista aineista. Koulutus vahvistaisi jokaisen lapsen omia vahvuuksia, mutta ei kuitenkaan olisi luokaton lukio, joka ainakin omalla kohdallani oli yksinäistä ja tehotonta opiskelua.

Wicksell

Ilmoita asiattomasta kommentista

Itse asiassa valinnaisuutta ei nimenomaan tulisi olla juuri lainkaan ennen toista astetta. Valinnaisuus ainoastaan takaa sen, että heikommista taustoista tulevat oppilaat valitsevat pois juuri ne aineet, jotka olisi heille kaikista hyödyllisempiä. Ei alle 15-vuotias voi vielä mitenkään tietää mitä hänen olisi hyvä oppia, eikä asiaa paranna yhtään valintamahdollisuuden antaminen vanhemmille, jotka luultavasti antavat vain omien ennakkoluulojensa ("taideaineet on turhia", "puutyö on ainoa tie ammattiin") ohjata valintoja.

Nykymaailmassa on kaikista tärkeintä antaa kaikille laaja pohja, jonka perusteella sitten 20-25 vuotiaana voi tehdä päätöksen mitä tekisi elämässään. Ja moni tulee myöhemminkin täysin vaihtamaan alaa/suuntausta. Ne ammatit, joihin nykyinen peruskoululainen suuntautuu eivät suurimmaksi osaksi tule olemaan enää olemassa kun hän jää eläkkeelle.

äiti ja ope

Ilmoita asiattomasta kommentista

Pakkoruotsin aikaistus oli turha - nyt joudutaan kaikille alaluokille palkkaamaan tai täydennyskouluttamaan ruotsinopettaja. Isolla osalla oppilaista on ongelmia muutenkin oppimisen kanssa, uusi kieli kuudennella, vielä sellainen, jossa ei vapautuksia tipu, ei ole koko ikäluokan juttu.

Ahvenanmaalla poistettiin pakkosuomi jo viitisen vuotta sitten. Perusteluna oli, että pakollinen suomi söi nuorten muun kielitaidon. Nyt suomi on valinnainen kieli saksan, ranskan, espanjan ja venäjän rinnalla. Vapaa kielivalinta toimii siellä kuten Ruotsissakin ja suurimmassa osassa Eurooppaa.

Itse asiassa missään maailmailmassa ei näytä olevan pakkoruotsiamme vastaavaa pientä pakollista vähemmistökieltä, joka ei myöskään ole ollut enemmistön esivanhempien puhuma kieli.

Miksei miellä saada kielivapautta? Ei kai seuraava askel ole palauttaa pakollinen ruotsi ylioppilaskirjoituksiin - Ahtisaaripaperihan vaatii kolmea pakollista kielikoetta.

Matti

Ilmoita asiattomasta kommentista

Hiukan täydennystä väitteellesi.

Ranskaa puhuu äidinkielenään 20% kanadalaisista. Ruotsia puhuu äidinkielenään vajaa 5% suomalaisista. 10% kanadalaisista puhuu muuta kieltä kuin englantia tai ranskaa.

Wikipedia kertoo:

Kanadassa koulujen opintosuunnitelmista päätetään provinssikohtaisesti. Kanada on liittovaltion tasolla täysin kaksikielinen. Liittovaltion palvelut on saatavissa molemmilla virallisilla kielillä.

Provinsseista New Brunswick on ainoa kaksikielinen provinssi, jossa opetusta tarjotaan molemmilla virallisilla kielillä kaikissa kouluissa. Manitoban julkishallinnon ja viranomaisten palvelut on saatavilla molemmilla kielillä ja ranskankielistä opetusta on laajasti tarjolla. Ontariossa ranskankielen opiskelu on pakollista toisena kielenä vain vuosiluokilla 4.–8. Québecissa ainoa virallinen kieli on ranska. Muissa provinsseissa ja territorioissa ranskankielistä opetusta on tarjolla vaihtelevasti [eli ranska on pakollinen kieli vain tietyissä osissa Kanadaa].

mossi

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kunhan säilyttävät välitunnit. Tuntuu, että on tullut hirveä paine pitää tunteja putkeen ja kuitenkin tuo yhtäjatkoinen istuminen on se mitä pitäisi välttää.

Ehkäpä joku haluaisi ehdottaa välituntien määrän lisäämistä?

ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ

Ilmoita asiattomasta kommentista

Ei elämä ole tietoyhteiskunta! Eikä se ole kyllä markkinatalousdiletanttilakaan: siitäkin alkaa olla näyttöä. Elinikäinen oppiminen, kokemus, ymmärrys ja vastuu: mitenkähän se koostettaisiin pikkuruisessa Suomessa? Ole hyvä Jyrki J.J. Kasvi kerro mulle kuin Simsalabim.

Tuoreimmat aiheesta: Blogi

Uutisten kuukauden luetuimmat

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä