Fitnessurheilun vaikutuksista urheilijoiden terveyteen saadaan viimein tieteellisesti tutkittua tietoa. Tutkimustuloksia on luvassa viimeistään syksyllä.
Tutkimuksessa selvitetään kilpailemisen vaikutuksia fitnessurheilijan kehonkoostumukseen, fyysiseen suorituskykyyn ja fysiologisiin tekijöihin. Tutkimusta varten on seurattu ja tutkittu fitnessiä tosissaan harrastavia ja lajissa kilpailevia naisia.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa ovat mukana myös esimerkiksi Helsingin yliopisto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Yksi tutkimuksen tekijöistä, myös Suomen Fitnessurheilun valmennuspäällikkönä toimiva Ville Isola kertoo, että vaikka fitnessiin liitetään monenlaisia terveysväittämiä, niiden todenperäisyyttä ei ole juuri tutkittu.
Yleinen käsitys on, että esimerkiksi kilpailudieetti aiheuttaa fitnessurheilijalle kilpirauhasen vajaatoimintaa, sekoittaa kuukautiskiertoa, heikentää unenlaatua ja aiheuttaa masennusta.
Herättää myös kansainvälisesti erittäin kovaa kiinnostusta, kunhan saamme tuloksia julki.
– Kaikki tieto fitnesslajien terveellisyydestä on spekulointia, koska mitään tutkittua näyttöä ei ole.
Isolan mukaan tekeillä oleva suomalaistutkimus on maailman ensimmäinen ja laajin aineisto aihepiiristä.
– Tämä herättää myös kansainvälisesti erittäin kovaa kiinnostusta, kunhan saamme tuloksia julki, hän sanoo.
Fitnessyhdistys: Osalla harrastajista täysin väärä mielikuva lajista
Suomen Fitnessurheilu ry:n lääkäri Vilho Ahola sanoo, että urheilijoiden terveysongelmat ovat yhdistyksen tiedossa, ja niitä yritetään karsia.
Ahola on vastaanotoillaan havainnut, että fitnessurheilijoiden vaivat liittyvät usein palautumiseen ja ylirasitustiloihin. Syömisen ja nukkumisenkin kanssa voi olla pulmia.
Ei ehkä hahmoteta, että kyseessä ei ole laihdutuskilpailu, johon voi katsoa ohjeet telkkarista.
Vastaavia ongelmia on myös muissa fyysisesti vaativissa lajeissa kuten crossfitissä, maratonissa ja triathlonissa, Vilho huomauttaa.
– Fitness on vaativa laji. Viime vuosina on tullut hirveästi uusia harrastajia. Osa on alkanut harrastaa sillä ajatuksella, että he haluavat näyttää kivalta, koska se on se, mitä lajista näkyy päälle. Ei ymmärretä, miten kovaa työtä, harjoittelua ja palautumista laji vaatii. Se johtaa ongelmiin.
– Lavaesiintyminen ei näytä rankalta urheilulta, joten ei ehkä hahmoteta, että kyseessä ei ole laihdutuskilpailu, johon voi katsoa ohjeet telkkarista. Pitää ymmärtää aineenvaihdunnasta, kehonkoostumuksesta ja urheilusta, hän täsmentää.
Vilhon mukaan tavallinen kuntourheilija harrastaa nykyään sata lasissa, vaikka paukkuja pitäisi jäädä myös muuhun elämään, perheeseen ja töihin.
– Se on vaarallinen yhdistelmä. Ongelmia tulee, jos elämäntilanne on muutenkin vaativa.
Tieteestä työkaluja hallita riskejä?
Yhdistyksen mukaan ongelmia pyritään ehkäisemään jatkossa muun muassa sertifioimalla lajin valmentajat. Kilpailevien urheilijoiden valmentajana voi toimia ainoastaan koulutuksen läpäissyt henkilö.
Kilpaurheilu ei koskaan pyöri täysin terveyden ehdoilla, vaan siinä haetaan inhimillisen suorituskyvyn rajoja.
Vilhon mukaan valmentajien osaaminen on ollut lajin alkuvuosina Suomessa vaihtelevaa. Osa urheilijoista on myös treenannut omin päin, ilman valmentajaa.
– Valmentajat eivät välttämättä ole tunnistaneet ongelmia. Jos esimerkiksi naisurheilijan kuukautiset ovat pitkään poissa, hälytyskellojen pitäisi soida. Vastaanotollani on käynyt monien eri lajien urheilijoita, joilla ei ole ollut kuukautisia vuoteen, mutta valmentaja ei ole pitänyt sitä kummallisena. Se kertoo, että valmennustasolla ei ole riittävästi tietoa.
Suomen Fitnessurheilun Ahola pitää arvokkaana Jyväskylän yliopiston pian valmistuvaa tutkimusta, sillä tieteellistä tietoa tarvitaan valmennukseen.
– On tärkeää, että osaamme viedä lajia eteenpäin. Minkään urheilun ei ole tarkoitus vaarantaa kenenkään terveyttä. Toki kilpaurheilu ei koskaan pyöri täysin terveyden ehdoilla, vaan siinä haetaan inhimillisen suorituskyvyn rajoja. Tutkimus ja tiede tuovat keinoja hallita riskejä.