Itäisen Hämeenlinnan helmi, Katuman kaupunginosa on saanut osansa yleisönosastoissa. Paikkoja rikotaan, unta häiritään, koirankakat jäävät tienposkeen. Lehtien palstoilta jäävät puuttumaan naapurien auttaminen, Katumajärven kauneus, yhteiset illanistujaiset ja oven takana odottava lenkkiseura.
Lähikaupan, kantakapakan ja lähiökeskuksen kulmilla notkuu seurue, joista vanhin on asunut Katumalla 1960-luvulta asti.
- En muuttaisi täältä ikinä pois; aina löytyy apua tarvitsevalle. Jos ei ilmesty ikinuorten kudontapiiriin niin puhelin soi, ja heti kysytään missä oikein olen, kertoo Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Hilkka Severinkangas.
Talkkarit takaisin!
Muutama vuosi sitten Katumalta lakkautettiin koulu, jota toivotaan takaisin. Pankkiautomaatillekin olisi kysyntää. Ja vanhat kunnon talonmiehet pitäisi saada ehdottomasti takaisin.
- Aikoinaan täällä oli varsinainen persoona talonmiehenä. Kerrankin kun poikajoukko oli villiintynyt, oli talonmies tulossa verkoilta. Pojat pantiin kuriin isolla hauenroikaleella, josta jäi kurituksen jälkeen jäljelle vain pää ja ruoto. Mutta pidetty mies hän silti oli, kertoo katumalainen toriparlamentti.
Katumalaisilla toteutuu suomalaisen asujan unelma; asunto järven rannalla lähellä keskustaa, luonnon rauhassa.
- Suvaitsevaisuudella ja yhdessä tekemisellä pääsemme jo pitkälle. Hyvän huomenen sanominen ei maksa mitään kenellekään meistä. Tervetuloa Katumalle!, toivottavat Seppo Ahonen, Hilkka Severinkangas, Erja Mononen, Mirja Tunturi ja Tarja Kurvinen.
Tiesitkö, että...
Vahvin selitys Katumajärven nimelle on se, että kristinuskoon väkisin kastetut hämäläiset kävivät järvessä pesemässä annetuun kasteen pois. Pakanat pelkäsivät nimittäin omien vanhojen jumaliensa kostoa.