Käpylän peruskoulussa Helsingissä seitsemäsluokkalaiset tapailevat englanninkieltä kesän ja alkusyksyn tauon jälkeen. Kieltenopettaja Katri Lönnberg kyselee oppilailta: "When did you last use English?" Käsiä nousee ilmaan innokkaasti ja oppilaat kertovat sujuvalla englannilla kokemuksistaan.
- Tämä on aika tyypillistä, että oppilaat yllättävät suullisella kielitaidolla. Monesti saattaa käydä niin, että kysyvät jotain sanaa ja joudun melkein tarkistamaan sanakirjasta, Lönnberg kertoo.
Käpylässä kielten asema onkin varsin vahva. Valikoima on laaja, valinnaisten kielten joukkoon saksan ja ranskan rinnalle tuli tänä syksynä myös espanja. Toistaiseksi kielistä kiinnostuneita oppilaitakin on ollut riittävästi ryhmien perustamiseksi.
Kielivalinnat ovat romahtaneet
Yhtä auvoinen ei kieltenopiskelun tila ole kaikkiaan Suomessa. Vieraiden kielten opiskelu on noin vuosikymmenen kuluessa romahtanut. Parhaimmillaan yleensä neljänneltä luokalta aloitettavan vapaaehtoisen A-kielen on valinnut 40 prosenttia oppilaista, nyt aloittajia on 25 prosenttia oppilaista. Kahdeksannella luokalla alkavaa valinnaista lyhyttä kieltä opiskeli vielä vuonna 1994 samoin 40 prosenttia oppilaista, nyt osuus on pudonnut 13 prosenttiin.
- Esimerkiksi saksan suosion alamäki on ollut aika huima, toivoisimmekin, että se lähtisi uudestaan nousuun. Ranska on ollut tasaisempaa, mutta siinäkin olisi parantamisen varaa. Venäjässä on krooninen parantamisen vara. Siitä on ihan tiedossa että työnantajat toivovat parempaa venäjän taitoa kuin tällä hetkellä on, kertoo opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Opetushallituksesta.
Monissa kunnissa kielivalikoimaa kyllä olisi, mutta ei välttämättä lähikoulussa, mikä nostaa kynnystä aloittaa jonkun tietyn kielen opiskelun. Toisaalta kieliryhmiä saatetaan yrittää saada kasaan, mutta oppilaita ei vaan ryhmiin riitä opintojen aloittamiseksi.
Käpylän peruskoulussa kielenopetukseen on panostettu siten, että opiskelu on aloitettu pienillä, esimerkiksi 12 oppilaan ryhmilläkin.
- Meillä mainostetaan kieliä, innostetaan kieliin, yritetään löytää kaikkea semmoista, että kieli on myös väline, painottaa kieltenopettaja Katri Lönnberg.
Kieliporkkana ei ole laajemmin kelvannut
Päättäjätkin ovat tajunneet sen, että kielitaito kapenee uhkaavaa tahtia. Valtiolta on tänä vuonna ollut 3 miljoonaa euroa perusopetuksen parannusrahaa tarjolla kielenopetuksen kehittämiseen, mutta sitä on haettu melko nihkeästi. Yhteensä 85 kuntaa on hakenut rahaa, eli liki miljoona jää jakamatta. Rahat on tarkoitettu esimerkiksi verkko-opetusprojekteihin, kielikerhoihin ja muihin kielenopiskeluun innostavaan toimintaan, ei kuitenkaan opetuksen järjestämiseen.
- Jos tämä toiminta on menestyksellistä ja saadaan oppilaita opiskelemaan muitakin kieliä, pitää opetusta järjestää ja opetushan maksaa, arvioi opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta syytä siihen, etteivät kunnat ole avustuksesta tämän laajemmin innostuneet.
Elinkeinoelämä murehtii kehitystä
Kun kielivalinnat ja -tarjonta yksipuolistuvat, hupenevat suomalaisten käsistä laajan kielitaidon valttikortit kansainvälistyvillä työmarkkinoilla.
- Me olemme kantaneet jo pitkään huolta siitä, että samaan aikaan, kun meillä elineinoelämässä kanssakäyminen on yhä kansainvälisempää ja monipuolisempaa, koulujen kielitarjonta supistuu. Tässä on valtava ristiriita tällä hetkellä, toteaa koulutusjohtaja Markku Koponen Elinkeinoelämän keskusliitosta.
Esimerkiksi Etelä-Amerikan ja Aasian merkitys markkina-alueena on kasvanut, minkä vuoksi näiden alueiden kielten taitajia tarvitaan jo nyt.
- Meidän selvityksissä voimakkaimmin korostuvat englanti ja ruotsi, mutta heti niiden jälkeen tulevat hiukan osa-alueesta riippuen saksa tai venäjä, ranska, mutta myös espanja, italia, portugali ja kiina, luettelee Koponen.
Koponen toivoisikin nyt kunnilta ja kouluilta kekseliäisyyttä ja yhteistyötä, kun etsitään keinoja kielikapeikon laventamiseksi. Edulliset uudet opetusmuodot, kuten verkko-opetus ovat monessa kunnassa osoittautuneetkin tehokkaiksi kielenopetusvälineiksi.