Viitisen prosenttia 10 – 11-vuotiaista pojista kokee vakavaa ja ahdistavaa yksinäisyyttä, joka voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksen erikoistutkijan, Niina Junttilan mukaan pojilla ei ole puutetta tavallisista kavereista. Useimmiten pojilla on porukkansa, jonka kanssa voi käydä elokuvissa tai roikkua kaupungilla.
Terveyden kannalta vakavin puute on se, että pojalla ei ole läheistä ja turvallista omaa ystävää, johon voi luottaa. Pojat korvaavat ”parhaan kaverin” usein pelaamalla netissä tuntitolkulla ja osallistumalla keskustelupalstoille.
- Se usein kyllä korvaa poikaporukan. Mutta netti ja TV jopa heikentävät läheisten ystävyyssuhteiden solmimisen mahdollisuuksia, tiivistää tutkija.
Neljä tuntia netissä on liikaa
Netissä piiloudutaan usein jonkinlaisen roolin ja naamion taakse. Keskustelukumppanillakin on usein tarjota vain itselle otettuja rooleja. Turussa tehdyissä aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että riskiryhmään kuuluivat ne oppilaat, jotka olivat neljä tuntia tai enemmän tietokoneruudun ja telkkarin ääressä.
- Minä en halua nostaa tietokoneita ja sosiaalista mediaa jonkinlaiseksi möröksi tai peikoksi. Jos sinulla on verkossa ystävä tai kaveri, jonka tunnet muutenkin, silloin se on ystävyyssuhteen ylläpitoa. Muutenkin joillekin nuorille sopii, että voi puhua asioista, joista he muuten vaikenevat, pyöristää erikoistutkija Niina Junttila karulta kuulostavia näkymiä.
Tutkimuksessa oli mukana 10 – 11 vuotta vanhoja poikia
Monessa tutkimuksessa on vahvistettu, että yksinäisyys on pysyvä seuralainen. Alakoulussa alkaneen vinouman myötä lapsista kasvaa yksinäisiä aikuisia. Vitsaus seuraa herkemmin poikia kuin tyttöjä.
Väitöstutkimuksen mukaan yksinäisyyden seurauksena masennus, ahdistuneisuus ja sosiaalinen fobia ovat yleisiä jo yläkouluiässä. Nämä kaikki ovat tosi kalliita hoidettavia, kun ehditään niin pitkälle, että psykososiaalista ongelmista kärsiviä on autettava.
- Muista tutkimuksista tiedämme, että yksinäisyys on yhteydessä aikuis-iässä mielenterveyden ongelmien lisäksi mm. rikollisuuteen ja syrjäytyneisyyteen, muistuttaa tutkija.
Pienet luokkakoot ja perheen tuki auttavat
Päinvastoin kuin äkkiä ajatellen luulisi, kolmenkymmenen oppilaan luokassa oppilaiden yksinäisyys on yleisempää kuin pienissä luokissa. Suuresta joukosta ei löydykään yhtä helposti kaveria kaikille kuin pienestä ryhmästä. Toisaalta opettajakaan ei huomaa suuresta ryhmästä takapenkin hiljaisia.
Mutta väittelijän mukaan yksinjääminen on torjuttavissa. Tepsivä keino on esimerkiksi se, että kotona kysytään, mitä kouluun kuuluu, onko lapsella kavereita, mitä he ovat tänään tehneet jne.
- Tutkimuksissamme on selvinnyt, että perheiden tuki vähentää lapsen ahdistusta koulussa. Mutta tämän lisäksi tarvittaisiin enemmän koulukuraattoreja ja -psykologeja sekä pienempiä luokkakokoja. Näin voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa lapsen pahaan oloon.