Hurstin leipäjonossa Helsingin Kalliossa säännöllisesti asioiva ”Jane” ynnää ruokakassinsa sisältöä.
- Sain vaikka mitä, leipää, jugurttia, kananmunia, makkaraa ja sipulia.
Tavallisesti ruokaa saa mukaansa niin paljon kuin tarvitsee, mutta juuri nyt se on kortilla. Elintarvikelakko on tyhjentänyt ruokakorit puoleen tavallisesta.
- Sanotaan näin, että hävettää jakaa ihmisille tuollaista määrää, kun on vappukin tulossa. Meillä on pulju kiinni perjantaina, koska ei ole mitä jakaa, sanoo jakopisteessä työskentelevä Pekka Hursti.
Hursti kertoo, että tavallisena jakopäivänä leivänhakijoita seisoo jonossa tuhatkunta. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen tietää ruoka-apua tarvitsevien lisääntyneen taantuman myötä roimasti.
- Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kaikkein anonyymeimmin toimivissa paikoissa määrät ovat lisääntyneet useilla sadoilla viikoittain. Kirkon ruokapankeissa kasvu on neljänneksen luokkaa, Karjalainen sanoo.
Leipäjonot toimivat kauppialta saatavien lahjoitusten turvin, mutta kirkko jakaa pääosin EU:n myöntämää ruoka-apua. Tänä vuonna jaossa on lähes 3 miljoonaa kiloa EU-ruokaa, eli 500 000 kiloa enemmän kuin vuosi sitten.
Myös seurakuntien halukkuus toimia ruoan jakajina on lisääntynyt. Reserviin on liittynyt kevään aikana yli 30 uutta jakopaikkaa.
Leipäjonossa yhä nuorempia
Jouko Karjalaisen mielestä on valitettavaa, että 90-luvun laman aikana syntyneistä leipäjonoista on tullut osa yhteiskunnan arkea. Hän muistuttaa, ettei ilmaisen ruoka-avun jakaminen ole oikea tapa hoitaa köyhyyttä.
- Leipäjonoista näyttää tulleen osa viimesijaista sosiaaliturvaa. Mutta kyllä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa yhteiskunnan täytyisi olla se taho, joka takaa ihmisten riittävän toimeentulon, se on päivän selvää, Karjalainen toteaa.
Myös Pekka Hurstilla on päättäjille viesti:
- Toivoisin, että päättäjät ottaisivat tätä enemmän asiakseen. Olemme kuitenkin aika tärkeä sektori, joka auttaa vähäosaisia täällä leipäjonoissa.
Kalliossa ruokaa jonottanut Jane kertoo, että ilmainen ruoka on hänelle välttämätön taloudellinen tuki.
- Mies on ollut työttömänä ja itse olen sairauseläkkeellä Alzheimerin taudin takia. Tämä on myös paikka missä mielellään käy, täällä on ystävällistä henkilökuntaa, hän sanoo.
Taantuma on tuonut jonoihin myös maahanmuuttajat - heitä on leivänhakijoista jo lähes puolet. Lisäksi ruokaa jonottavat nyt yhä nuoremmat, tietää Jane:
- Olen nähnyt täällä monta kertaa yksinhuoltajaäitejä, hyvin nuoria äitejä lastenvaunujen ja pienten lasten kanssa. Varmasti on tämä heillekin tarpeellinen apu.