Susien, ahmojen ja muiden suurpetojen pyyntilupien paikallinen jako siirrettiin muutama vuosi sitten riistanhoitopiireille. Siirto tarkoitti sitä, että metsästäjät ja maa- ja metsätilojen omistajat saivat hoitaakseen sen, missä ministeriön kiintiöiden jälkeen mm. susia ja hirviä kaadetaan.
Ongelma siirrossa on ollut se, että maa- ja metsätilalliset sekä metsästäjät tekevät käytännössä viranomaisille kuuluvia hallintopäätöksiä. Päätökset on tehty niin sanotusti suljettujen ovien takana ja niistä on ollut erittäin vaikea valittaa. Käytäntö ei vastaa perustuslain vaatimusta hallinnosta.
Pyynti- ja poikkeusluvista päätetään myös jatkossa nyt lakkautettavien riistanhoitopiirien alueilla, mutta riistakeskuksen aluetoimiston laajemmassa ryhmässä. Vastuullisen riistapäällikön vetämissä kokouksissa on mukana metsästäjien ja isäntien lisäksi edustus maakuntahallinnosta, metsäkeskuksesta ja valtion aluehallintokeskuksesta. Ryhmä kuulee tarvittaessa muun muassa luontoväkeä ja paikallisia asukkaita.
Ylin vastuu riistapolitiikasta säilyy edelleen maa- ja metsätalousministeriössä. Ministeriön riistaosaston työpaineita helpotetaan perustamalla valtakunnallinen riistaneuvosto, joka miettii isolla porukalla riistapolitiikkaa ministeriön rinnalla. Tutkijoiden lisäksi ryhmässä istuu myös luontojärjestöjen edustaja. Uudistuksen jälkeenkin kiintiöt eri lajeille myöntää ministeriö.
Uudistusta esiteltiin hallituksen iltakoulussa keskiviikona, mutta hankkeeseen ei otettu vielä kantaa. Suunnitelma sai myönteistä palautetta ministereiltä, mutta lopulliset linjaukset tehdään, kun meneillään oleva lausuntokierros saadaan päätökseen.
Uudistus on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä. Voimaan laki tulisi aikaisintaan ensi vuoden alussa.