Verkkoon on tällä kertaa vuodettu kaikkiaan 16 000 suomalaisen henkilötietoja. Vaikka riskit esim. petoksen tekemiseen pelkän henkilötunnuksen ja osoitteen avulla ovat pienet, kaikenlaista ikävää vääriin käsiin päätyneillä henkilötiedoilla voi tehdä, muistuttaa Erka Koivunen Viestintävirastosta.
- Jos jollakulla on esim. turvaamiskielto eli jokin syy itsensä piilottamiseen verkossakin, voi henkilötietojen vuotaminen olla isokin asia. Tämä lista kuitenkaan sellainen ole, Koivunen rauhoittelee.
Listan alkuperästä ei vieläkään ole täysin varmaa tietoa, mutta Koivusen mukaan näyttää vahvasti siltä, että tiedot on saatu ainakin erilaisista aikuis- ja täydennyskoulutusta tarjoavista organisaatioista. Osa organisaatioista on jo ehtinyt myöntääkin julkisuudessa, että heidän tietokannoistaan on henkilötietoja käyty noukkimassa. Joka tapauksessa sekä alkuperäiset listat että verkkoon vuodettu lista ovat ihmisen tekemiä ja muokkaamia, Koivunen sanoo.
Yksi tietomurron uhriksi joutunut on Otavamedian Ville Kormilainen. Hänen mukaansa kaikki merkit viittaavat siihen, että vuodetut henkilötiedot ovat opiskelijalistoista peräisin. Kormilainen itse sai kuulla henkilötietojensa vuotamisesta tuttavaltaan, joka oli käynyt tutkimassa nettiin vuodettua listaa.
Yksityiset ihmiset apuun
Tieto vuodosta tuli julki lauantaina 5.11. hieman puolenpäivän jälkeen. Poliisi ilmoitti, ettei sillä ole resursseja ottaa yhteyttä vuodon kohteeksi joutuneisiin ihmisiin. Tämän jälkeen yksittäiset ihmiset tarttuivat toimeen ja alkoivat luoda erilaisia palveluja vuodon uhreiksi joutuneiden auttamiseksi.
Esimerkiksi Ville Korhonen loi Googlemaps-palvelun pohjalle kartan, jossa vuodon kohteeksi joutuneet ihmiset näkyvät punaisina palluroina. Janne Paalijärvi teki puolestaan palvelun, jossa henkilötunnuksensa syöttämällä saa tietää, ovatko omat tiedot vuotaneet julki vai eivät.
Vaikka Korhonen ja Paalijärvi tekivätkin palvelunsa vain auttamismielessä, Kari Haakana muistuttaa, että kaikki nettipalvelujen tekijät eivät ole liikkeellä pelkästään hyvää hyvyyttään. Myös keskusteluun osallistuneet koodarit myöntävät tämän, mutta:
- Jos epäilee palvelun luotettavuutta, ei sitä ole pakko käyttää. Lisäksi pelkkä henkilötunnus ilman linkkauksia muihin tietoihin, kuten vaikkapa pankkitunnuksiin, on sinänsä hyödytön. Omassa sovelluksessani käytetään vain henkilötunnusta, Paalijärvi tähdentää.
Kuka saa julkaista ja mitä?
Keskusteluun myös osallistunut juristi Anniina Huttunen myöntää, että yksittäisten ihmisten hyvässäkin tarkoituksessa tekemät palvelut voidaan tulkita henkilölistoiksi, jolloin niiden luominen olisi rangaistava teko. Hän kuitenkin arvelee, että tässä tapauksessa lieventäviä asianhaaroja on sen verran paljon, että rangaistuksia tuskin tulisi.
Mielenkiintoinen sivujuonne henkilötietojen julkistamisessa on se, että rikosjuttujen esitutkintamateriaalit ovat julkista tietoja ja niitä kuka tahansa pääse katsomaan. Esimerkiksi WinCapita-jutun julkisessa esitutkintamateriaalissa on runsaasti ihmisten henkilötietoja, joita kuka tahansa saa katsoa. Jos yksittäinen ihminen levittää näitä tietoja esim. verkkoon, siitä voi koitua hänelle ongelmia, Kari Haakana pohtii.
Vaikka yksityishenkilö voi joutua ongelmiin tietoja julkistaessaan, on kuitenkin muistettava, että tässäkin tapauksessa yksittäiset kansalaiset ovat olleet niin poliisia kuin mediaakin nopeampia tietovuodon selvittelyssä ja uutisoinnissa.
Esimerkiksi Ville Kormilainen kertoo onkineensa tietoa nimenomaan Twitteristä eikä hän uskokaan, että perustoimittajat olisivat voineet uutisoida asiasta verkkoyhteisöä nopeammin.
Kenen syy?
Henkilötietojen turvaaminen on ennen kaikkea palveluntarjoajien tehtävä. Missään tapauksessa vuodon kohteeksi joutuneita yksittäisiä ihmisiä ei voida syyllistää, Koivunen toteaa. Ville Kormilaisen mielestä henkilötunnuksensa syöttämistä eri palveluihin olisi hyvä miettiä joka kerta, kun sitä kysytään.
Ideaalimaailmassa verkonkäyttäjällä olisi jokaiseen palveluun eri salasana, mutta kuten Ville Kormilainen ja Kari Haakana huomauttavat, palveluja on nykyisin niin paljon, että on inhimillisesti katsoen mahdotonta pitää mielessä riittävän monta salasanaa. Erka Koivusella on tähänkin ratkaisu: hän käyttää nettiä luotetulla läppärillään, joka muistaa käyttäjätunnukset ja salasanat hänen puolestaan - kunnes kone hajoaa tai siihen iskee jokin haittaohjelma.