Ministeri Max Jakobson oli diplomaatti, ministeri ja ulkopolitiikan taustavaikuttaja.
Hän oli mukana luomassa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa 1960-luvulla.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansallisbiografian mukaan Jakobson loi yhteiskunnallisen asemansa presidentti Urho Kekkosen luottovirkamiehenä.
- Hän toimi presidentin ja ulkoministeriön yhteyshenkilönä Suomen kehittäessä turvallisuusajatteluaan kohti puolueettomuuspolitiikkaa sekä vaikutti maan YK-politiikan muotoutumiseen ja Kekkosen aloitteeseen Etykin huippukokouksen järjestämiseksi Helsingissä.
Hän oli Viipurissa vaikuttaneen suomalais-juutalaisen perheen nuorin poika.
Jakobson osallistui jatkosotaan kenttätykistössä Karjalan kannaksella, ja sai reservinupseerin koulutuksen. Sodan jälkeen hän toimi toimittajana muun muassa Suomen tietotoimistossa ja BBC:n maailmanpalvelussa Lontoossa.
Tämän jälkeen hän palveli Suomen Washingtonin lähetystön sanomalehtiavustajana, josta toimesta hänet palkattiin ulkoasiainministeriöön.
Kekkonen nimitti hänet poliittisen osaston päälliköksi vuonna 1962 ja suurlähettilääksi YK:hon 1965. Jakobson oli ehdolla järjestön pääsihteerin virkaan vuonna 1971, mutta hanke vesittyi Neuvostoliiton vastustukseen.
Jakobson oli Kekkoselle tärkeä keskustelukumppani, puheenkirjoittaja ja avustaja.
- Jakobson kantoi älyllisen länsisuuntauksen lippua syvästi "suomettuneessa" ympäristössä, kansallisbiografia kuvaa.
Jakobson siirtyi vuonna 1974 juuri perustetun Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtoon.
Hän kirjoitti useita kirjoja, jotka keskittyivät Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arviointiin.
- Hän ei koskaan käyttänyt välitöntä turvallisuuspoliittista päätösvaltaa, mutta neljän vuosikymmenen ajan hänen välillinen vaikutuksensa on ollut ilmeinen, biografia sanoo.