Suomessa palkka on tabu, eikä palkka-avoimuus oikein sovi nykyiseen suomalaiskulttuuriin, tuumattiin Ylen soittokierroksella. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun yritysetiikkaa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opettava Henrika Franck toivoi Ylen haastattelussa, että palkoista tulisi avoimia. Franckin mukaan kyräilyn loppuminen työpaikoilla vaikuttaisi suoraan työntekijöiden hyvinvointiin.
Myös Suomessa palkka-avoimuudella on kannattajansa. Sellainen on ainakin SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila.
– Paras ratkaisu olisi, että kaikkien palkat olisivat avoimia. Se olisi se optimi, mutta vaatisi kulttuurin täydellistä muuttumista. Se vaatisi, että päätetään miten toimitaan, ja että pannaan päätös myös toimeen.
Palkka-avoimuudessa on puolensa. Sen on huomattu vähentävän epätasa-arvoisuutta, mikä on auttanut varsinkin naisia ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä saamaan parempaa palkkaa.
Palkka-avoimuus hillitsee myös palkanmaksua pärstäkertoimen mukaan, kun jokaisen työn ja palkan suhde on kaikkien vertailtavissa. Mutta palkka-avoimuus on tietenkin avoimuutta vain, jos se koskee jokaista työntekijää pienimmästä suurimpaan.
Saako Anneli edes tietää Pekan palkan?
Siinä missä palkansaajien SAK on avoimuuden kannalla, on työnantajapuolen EK jyrkästi vastaan. Elinkeinoelämän keskusjärjestön työelämäasiantuntija Minna Etu-Seppälä ei keksi palkka-avoimuudesta äkkiseltään yhtään hyvää puolta.
– Palkka kuuluu henkilön yksityisyyden suuntaan. Meillä ei lähdetä siitä, että palkkoja julkaistaisiin tai oltaisiin avoimia. Meidän mielestämme on hyvä näin.
Epäselvää on sekin, onko palkka-avoimuus edes sallittua. Suomen henkilötietolaissa palkasta ei suoraan puhuta mitään. Se on selvää, että tietoa esimerkiksi siivoojan hinkuyskästä ei saa laittaa muille kollegoille jakeluun, mutta onko samaisen siivoojan 1 600 euron kuukausipalkka salassa pidettävää tietoa, sitä ei laista yksiselitteisesti taida löytyä.
Tietosuojavaltuutetun linjauksen mukaan palkkatietoa voidaan pitää henkilötietona, jos sen voi suoraan liittää tiettyyn henkilöön. Lisäksi tietosuojavaltuutetun toimistosta muistutetaan, että yksityisen sektorin palkkatiedot ovat työnantajan suojaamisvelvoitteen alaisia.
Mikään laki ei kuitenkaan taida estää palkkojen julkistamista firman sisällä, jos asiasta päästään työpaikalla sopimukseen ja se tehdään jo työnhakuvaiheessa selväksi.
Palkat saattavat myös laskea tai työteho lisääntyä
Palkka-avoimuudesta on jo kokemuksia eri maista ja jonkin verran myös tutkittua tietoa. Se tiedetään esimerkiksi, että ihminen vertailee yleensä aina omaa työpanostaan työtovereiden työpanostuksiin. Mielipahaa on tiedossa ainakin silloin, jos työntekijä ei ole tyytyväinen omaan palkkaansa tai pitää jonkun toisen palkkaa liian kovana.
Suomessa ollaan kaukana avoimuudesta. On menty jopa huonompaan suuntaan, kun palkitsemisjärjestelmiä on laajennettu ja työn suoritusten arvioinnilla on entistä enemmän merkitystä
Avoimien palkkatietojen on huomattu myös pienentävän palkkoja. Esimerkiksi omaa työtä ei kehdata rekrytointivaiheessa hinnoitella kovin korkealle, kun on helposti nähtävissä, mitä muut tienaavat. Vastaavasti yleensä pienempiä palkkatoiveita esittävät naiset uskaltavat pyytää vähän enemmän.
Muita paremmin tienaavalle avoimuus aiheuttaa usein niin sanotun juoksuefektin. Siinä palkkansa paljastamaan joutunut työntekijä lisää huomattavasti tuottavuuttaan, koska ei kehtaa muiden silmissä enää olla se aiempi itsensä. Sama koskee tietysti myös johtajia.
EK:n mukaan täydellinen palkka-avoimuus ei ole reilua markkinatalouden pelisäännöillä. Työnantajat pelkäävät avoimien palkkatietojen johtavan muun muassa siihen, että kovempia palkkoja uhkuvat firmat houkuttelisivat vähemmän palkanmaksukyvykkäistä firmoista työntekijöitä pois.
Onko nykytilanne sitten parempi?
Suomalaisilla työpaikoilla tyytymättömyys omaan palkkaan ja usko siitä, että ei saa ansionsa mukaan, on todella yleistä.
Palkka-avoimuuden valinneet yritykset esimerkiksi Yhdysvalloissa ovat huomanneet, että väki viihtyy töissä paremmin ja työntekijöiden vaihtuvuus on pienempää. Työntekijät ovat samalla myös tuottavampia, mikä parantaa yhtiön tulosta.
Suomalainen ”palkkasalaisuus” mahdollistaa esimerkiksi sen, että erilaisten palkitsemisjärjestelmien perusteet eivät ole kovin läpinäkyviä. SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antilan mukaan suomalaisten palkkatietämys onkin aika onneton.
– Suomessa ollaan kaukana avoimuudesta. On menty jopa huonompaan suuntaan, kun palkitsemisjärjestelmiä on laajennettu ja työn suoritusten arvioinnilla on entistä enemmän merkitystä. Edes luottamusmiehet eivät aina saa avoimesti edustamiensa työntekijöiden palkkatietoja.
EK:n työelämäasiantuntija Minna Etu-Seppälän mielestä suomalaisilla on kyllä riittävän hyvä käsitys, mistä palkka muodostuu. Palkkaluokat tai työehtosopimukset ovat kaikille avointa tietoa ja oikean palkan voi haarukoida niistä.
EK:n mukaan suomalaisyritysten suunnasta ei ole tullut minkäänlaisia yhteydenottoja, että palkkoja pitäisi avata. Etu-Seppälä muistelee, että asia olisi ennemminkin päinvastoin, sillä suomalaiset työntekijätkään eivät muutama vuosi sitten tehdyssä kyselyssä tällaista halunneet.
– Kuka on valmis kertomaan oman palkkansa? Etu-Seppälä kysyy.