Niiralan rajanylityspaikalta Pohjois-Karjalan Tohmajärveltä tulee matkaa Sortavalaan reippaat 60 kilometriä.
Paikallinen varaosakauppa ja huoltamo viestittävät samaa: suomalaisia käy asioimassa yhä enemmän, ja markkinointia suunnataan jatkossa enemmän heille.
Halpa rupla on kääntänyt suomalaisten rajanylittäjien määrän nousuun ja venäläisten laskuun.
Monissa puheissa tankkaajat ja renkaan ostajat kuten muutkin suomalaiskulkijat ovat jotakuinkin maanpettureita. Miten he voivat viedä euronsa Venäjälle? Jos nämäkin eurot kulutettaisiin kotimaassa, se toisi työtä paikallisille yrittäjille.
Pohjois-Karjala komeilee palkintosijoilla, kun vertaillaan maakuntien välisiä työttömyystilastoja. Ja täällä auto on lähes välttämättömyys, koska julkisilla pääsee kulkemaan lähinnä pääväyliä pitkin. Jos siis bensaa on saatava, auto on huollettava ja renkaitakin pitää uusia - ja kun läheltä näitä saa puoleen hintaan, houkutus on suuri.
Mitä itse tekisit samassa tilanteessa?
En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, kun venäläismatkailijat tulevat Suomeen kuluttamaan. Euroja taitaa monesti jäädä vielä enemmän kuin keskiverto suomalainen niitä rajan yli vie?
Kukaan ei valittanut takavuosinakaan, kun joensuulaisissa merkkihuolloissa saattoi nähdä rivin venäjän rekisterissä olevia maastureita.
Naapurin eurot siis kelpaavat meille, mutta meidän euroja ei saisi viedä naapuriin. In Finland we call this reilu meininki.
Samallahan voimme muuten paheksua nettikaupankin. Hyi hyi hyi! Eurot menevät maailmalle, eivätkä paikalliseen kivijalkakauppaan.
Näin se kauppa kuitenkin rajaseuduilla sujuu. Joku vie, joku saa, joku vikisee. Milloin shemeikka, milloin suomipoika.
Torniosta poikettiin takavuosina Haaparantaan halvan voin ja sokerin perässä. Nyt mennään Ikeaan.
Jos itärajan takana olisikin Ruotsi, olisivatko rengasostoksetkin hyväksyttävämpi asia?