Loputtomasti vesipulloja, vaippapakkauspinoja, laatikoittain ruokaa, käytettyjä vaatteita, leikkikaluja... Saksalaiset ovat tuoneet pelkästään Münchenin asemalle Unkarista tuleville turvapaikanhakijoille niin paljon erilaisia lahjoituksia, että poliisi on joutunut vetoamaan: kiitos ei enää, nyt riittää.
Yhtä valtava auttamisinto vallitsee kaikkialla siellä, missä on turvapaikanhakijoiden rekisteröitymiskeskuksia ja vastaanottoasuntoloita. Saksalainen media puhuu jo "auttamishysteriasta".
Lahjojen joukosta ei löydy kuitenkaan sitä, mitä monet nuoret turvapaikanhakijat eniten kaipaavat, nimittäin langattomia nettiyhteyksiä ja SIM-kortteja. Yhteydet omaisiin ja toisiin turvapaikanhakijoihin ovat elintärkeitä. Kännyköillä hoidetaan online-pankin kautta myös raha-asioita.
Tähänkin ongelmaan on tarjolla pian apua, sillä vapaaehtoisten telenikkareiden Freifunker -järjestö pystyttää parhaillaan vastaanottoasuntoloina käytettäviin halleihin ja telttakyliin avoimia wifi-verkkoja.
Lainsäädännöllisesti ne toimivat hämärän rajamailla, sillä Saksan lain mukaan kaikesta avoimen verkon sisällä tapahtuvasta nettiliikenteestä vastaa viime kädessä verkon ylläpitäjä.
Berliiniin on tullutelokuun loppuun mennessä yli tuplasti enemmän turvapaikanhakijoita kuin viime vuonna yhteensä. Myös kaupunkilaisten auttamisinto on kasvanut vastaavassa suhteessa. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vapaaehtoisesti auttavia kansalaisliikkeitä perustetaan lähes päivittäin.
Vapaaehtoiset hakevat pakolaislapsia leikkipuistoihin sekä järjestävät tulijoille illanistujaisia.
Moabitin kaupunginosassa sijaitsevan Berliinin suurimman rekisteröintikeskuksen edessä päiväkausia odottavien satojen ihmisten auttaminen on lähes kokonaan yksittäisten vapaaehtoisten ja vapaaehtoisjärjestöjen varassa.
Lähistön asukkaat ovat perustaneet Moabit hilft- (Moabit auttaa-) kansalaisliikkeen, joka jakaa lahjoituksena saatua ruokaa ja juomaa sekä taivasalla odottajien oloa helpottavia tarvikkeita, kuten peittoja, vaippoja ja saippuaa.
Osa vapaaehtoisista yrittää hankkia ainakin perheellisille turvapaikanhakijoille yöksi majapaikkaa. Monet heistäkin ovat joutuneet yöpymään viereisessä puistossa.
Eräät vapaaehtoisjärjestöt etsivät pakolaisille asuntoja sekä työpaikkoja heti, kun sellaisen vastaanottaminen on säädösten mukaan mahdollista. Saksalaisissa tiedotusvälineissä kerrotaan ryhmistä, jotka hakevat pakolaislapsia leikkipuistoihin sekä järjestävät tulijoille illanistujaisia.
Saksalaisten auttamishaluyltää myös ulkomaille. Joukko Hampurissa asuvia kansalaisia on kunnostanut vanhan kutterin meripelastusalukseksi. Sen vapaaehtoismiehistö auttaa Välimerellä Libyan rannikon ja Italian välillä kumiveneillä liikkuvia turvapaikanhakijoita antamalla heille pelastusliivejä ja hälyttämällä apuun merivartioston aluksia.
Saksalaisten valtava auttamishaluhämmästyttää. Se täsmää valtion virallisen linjan kanssa, vastaanottaahan Saksa turvapaikanhakijoita enemmän kuin yksikään muu Euroopan maa.
Taustalla saattaa vaikuttaa saksalaisten halu päästä irti historiallisesta maineestaan pahantekijäkansana.
Väkisinkin herää ajatus, onko tässä kysymys jonkinlaisesta kansallisen maineen paikkaamisesta, saihan Saksa ja saksalaiset Kreikalle määrätyn säästöpaketin yhteydessä tylyn maineen.
Vai onko vertaansa vailla oleva auttamishalu vastareaktio viime kuukausina tehdyille sadoille hyökkäyksille pakolaisasuntoloita kohtaan?
Vaikka tekijät ovat useimpien iskujen kohdalla tuntemattomia, niin teot luokitellaan äärioikeistolaisiksi. Sellaisesta maineesta saksalaiset haluavat eroon hinnalla millä hyvänsä.
Taustalla saattaa vaikuttaa myös saksalaisten halu päästä irti historiallisesta maineestaan pahantekijäkansana. Pimeän Saksan sijasta halutaan nostaa esille valoisa ja auttamishaluinen Saksa.