Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Nisäkäs tappaa lajitoverinsa vain uhattuna

Esimerkiksi kalat ja krokotiilit ovat kannibaaleja, mutta nisäkkäät vievät lajitoverinsa hengen lähinnä poikkeustilanteessa.

Kettuja turkistarhalla.
Kuva: Yle
  • Tuija Veirto
  • Hanna Lumme

Kannibalismi on eläinmaailmassa enemmän poikkeus kuin sääntö.

Jotkin lajit kuten krokotiilit, matelijat ja kalat syövät luonnostaan lajitovereitaan. Nisäkkäät puolestaan kajoavat lajinsa edustajiin harvoin.

Sikojen hyvinvoinnista Helsingin yliopistolle tutkimusta tekevä toimittaja ja tietokirjailija Helena Telkänranta on biologi ja perehtynyt eläinten käyttäytymiseen. Hänen mukaansa esimerkiksi kotieläinten kannibalismi liittyy yleensä stressiin.

- On jokin ongelma, jota eläin yrittää ratkaista. Esimerkiksi emo voi tappaa poikasensa ollessaan stressaantunut ja tuntiessaan olonsa uhatuksi.

Hän mainitsee esimerkkinä turkistarhat. Häkeissä eläminen aiheuttaa eläimille stressiä, joten pienikin ulkoinen häiriö voi saada emon tappamaan poikasensa.

- Normaali käyttäytymismuoto kannibalismi ei koti- eikä villieläimillä ole.

Lajitoverin syöminen kertoo ongelmista

Jos kotieläin tappaa poikasensa, se saattaa myös syödä sen. Eläimet, joiden ruokavalioon luontaisesti kuuluu liha, syövät jälkeläisensä muita herkemmin.

Poikasensa suihinsa voivat pistellä myös esimerkiksi kanit ja hiiret. Munivilla kanoilla kannibalismi liittyy usein tilanteeseen, jossa stressin aiheuttajia on useita: huono ilmanlaatu, paljon eläimiä pienessä tilassa, puutteellinen ravinto.

- Luonnossa tapaus, jossa esimerkiksi linnut tappavat toisen lajin edustajia, liittyy ravinnonhankintaan eikä kannibalismiin. Nisäkkäillä lajitoverin tappaminen ja syöminen kertovat ongelmallisista elinolosuhteista, Helena Telkänranta sanoo.

Sikoja sikalassa.
Ylen Spotlight-ohjelma uutisoi sikojen pitkäksi venyneistä kuljetusmatkoista viime keväänä. Ohjelman tietojen mukaan useimpien matkojen arvioitiin kestäneen 19–32 tuntia, kun EU:n asettama aikaraja eläinkuljetukselle on 24 tuntia. Kuva: Yle

Sikojen hätähuuto

Eläimet purkavat stressiään muutenkin kuin tappamalla.

Helena Telkänranta tekee parhaillaan tutkimusta sikojen käyttäytymisestä, sillä sikaloissa eläinten yhteenotot ovat suuri ongelma.

Sioilla on luontaisesti tarve pureskella ja tutkia ympäristöään. Jos karsinoissa ei ole olkia tai muuta pureskeltavaa, hampaita käytetään muiden sikojen häntiin tai korviin.

- Jos näin tapahtuu, myös ilmanlaadussa ja rehun koostumuksessa voi olla puutteita. Joissain tapauksissa elävältä sialta syödään koko häntä, mikä on erittäin kivuliasta.

Leijonia heinikossa Etelä-Afrikassa.
Leijonia heinikossa Etelä-Afrikassa. Kuva: Gernot Hensel / EPA

Haaremia valloittava leijona syö poikaset

Harva nisäkäs syö luonnostaa saman lajin poikasia. Poikkeuksiakin on. Leijonaurokset ovat tunnetuin esimerkki.

- Kun leijonauros valloittaa uuden lauman, ne tappavat naaraiden pienet poikaset. Naaraiden maidontuotanto loppuu ja ne tulevat uudelleen kiimaan. Samaa käyttäytymismallia on gorilloilla.

Telkänrannan mukaan myös susi voi tietyissä tilanteissa tappaa toisen lauman suden, mutta ei yleensä syö uhriaan.