Suomalaiset ovat perinteisesti olleet arkoja huutelemaan puoluekannoistaan ulkopuolisille. Sitä ei ole edes kohteliasta kysyä.
Arvata voi yrittää vaikkapa ulkonäön tai taloustilanteen perusteella. Sosiaalipolitiikan dosentti Liisa Häikiö Tampereen yliopistosta sanoo, että tietyt stereotypiat ovat olemassa.
– Kokoomuslaiseen mielletään usein merkkitietoinen tyyli ja siisti, laitettu olemus. Keskustalainen tyyli on maalaisuutta ja perinteitä korostava, koreilematon. Perussuomalaisella voi olla itsepäinen tai rahvaanomainen olemus ja suomalaisuutta korostava tyyli. Vihreä mielletään cityhipiksi, jolla on boheemi mutta korkeakoulutettu olemus, Häikiö listaa.
Hän muistuttaa, että yksilötasolla päätelmiä ei voi tehdä pelkän ulkonäön perusteella. Usein esimerkiksi työyhteisö määrittää pukeutumista enemmän kuin puoluekanta.
Kaikki keskustalaiset eivät ole viljelijöitä
Varallisuus sen sijaan voi olla yhteydessä äänestyskäyttäytymiseen. Sekin on muuttumassa. Häikiö ottaa esimerkiksi kokoomuksen, joka on pyrkinyt luomaan uutta imagoa työväenpuolueena.
– Kannatuksen laajentaminen on edellyttänyt, että on laajennettu myös käsitystä siitä, kuka voi äänestää kokoomusta. Taannoin markkinoitiin kokoomuslaista työväen presidenttiä. Muutama vuosikymmen sitten näin ei olisi voinut tehdä.
Häikiön mukaan kehitys kertoo siitä, että yhteys työmarkkina-aseman ja äänestämisen välillä pyritään häivyttämään.
– Toinen mielenkiintoinen on keskustapuolue. On odotettu, että koko puolue katoaa, koska sen juuret ovat maaseudulla. Se on yllättävän tiiviisti suosituimpien puolueiden joukossa. Tämä edellyttää tietysti äänestäjäkunnan muutosta, koska maaseudulla asuu aina vain vähemmän väkeä. Kaikki kannattajat eivät voi olla viljelijöitä.
Poliittisissa teoissa erot säilyvät
Aihetta sivuavien tutkimusten mukaan puolueet ovat siirtyneet lähemmäs toisiaan ja keskitielle niin, että ääripäät ovat leikkautuneet. Kun kilpaillaan samoista äänistä, niitä kalastetaan samoilla keinoilla.
– Erot katoavat, jos kaikki yrittävät miellyttää samoja ihmisiä. Eroja voi olla poliittisissa teoissa, mutta ei siinä keitä yritetään puhutella tai tunnistaa kannattajiksi.