Kansainvälisillä öljymarkkinoilla tuivertaa nyt rajusti. Keskeisten teollisuusmaiden talouslama ja Yhdysvaltain lisääntyvä öljyn omavaraisuus ovat runnoneet raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan alas.
Alkuvuodesta 2011 öljyn hinta kipaisi 125 dollarissa tynnyriltä. Seuraavat kolme vuotta raakaöljy pysytteli noin 110 dollarin pinnassa, aina kesäkuuhun 2014 saakka. Sitten tapahtui käänne.
Raakaöljyn hinta on kesäkuun 2014 puolivälistä tullut ryminällä alas. Brent-öljystä maksetaan markkinoilla enää vajaat 80 dollaria tynnyriltä. Öljyn hinnan näin raju romahdus näin nopeasti tuli yllätyksenä öljynviejämaille, niin Opeciin kuuluville kuin sen ulkopuolella olevillekin. Öljyvaltioiden menot oli rakennettu aivan eri tasolla olevaan öljyn hintaan.
Öljyn hinnan romahdus on ajanut muutamat Opec-maat todella ahtaalle. Iranin valtion menojen kattaminen vaatisi öljyn hinnan olevan 136 dollaria tynnyriltä. Hyvin vaikeassa tilanteessa on myös Venezuela: Deutsche Bankin arvion mukaan Venezuelan hallitus tarvitsisi öljystä 120 dollaria tynnyriltä pystyäkseen kattamaan valtion menot. Jokainen dollari pois öljyn hinnasta vähentää Venezuelan vientituloja 450–500 miljoonaa dollaria.
Vaikeuksiin on ajautunut myös Opeciin kuulumaton öljynviejä Venäjä. Sen valtion ensi vuoden budjetti perustuu siihen että öljyn hinta olisi 100 dollaria tynnyriltä. Venäjän tilannetta helpottaa hieman öljyn hintavaihtelua varten kerätty miljardien puskurirahasto. Öljytulot Venäjä saa dollareissa, ja ruplan kurssin raju alamäki merkitsee sitä että ruplissa tuloja kertyy vanhaan malliin. Venäjään kohdistetut talouspakotteet ovat kuitenkin kutakuinkin lopettaneet investoinnit Venäjälle, ja maa onkin nyt entistä riippuvaisempi öljy- ja kaasutuloista.
Opec koolle kriisitunnelmissa
Öljynviejämaiden järjestö Opec kokoontuu torstaina 27. marraskuuta Wieniin pohtimaan, miten reagoida öljyn hinnan romahtamiseen. Monien asiantuntijoiden mielestä 12 öljynviejämaan Opecilla on nyt kovin paikka vuosikausiin. Öljyn kysyntä on talouslaman vuoksi laskenut ja Opeciin kuulumattomat öljyntuottajat lisäävät kilpailua. Yhdysvaltain siirtyminen liuskeöljyn myötä suuresta öljyn kuluttajasta sen tuottajaksi hämmentää markkinoita.
Opecin jäsenmaat jakautuvat jyrkästi kahteen leiriin. Persianlahden perinteiset öljymaat Saudi-Arabia, Kuwait ja Arabiemiraatit pumppaavat ja vievät öljyä lähes ennätysvauhtia. Kaikilla kolmella on laajat kassavarannot valtion menojen maksamiseen, eikä öljyn hinnan pudotus juuri vaikuta näiden maiden hallitusten kykyyn suoriutua juoksevista menoista.
Aivan toisenlaisen Opec-ryhmän muodostavat Iran, Irak, Libya, Venezuela ja Nigeria. Näitä maita koettelevat sodat, pakotteet, levottomuudet, pakkolunastukset ja huono hallinto. Millään niistä ei ole puskurirahastoja, ja öljyn hinnan lasku heijastuu välittömästi hallituksen kykyyn suoriutua valtion menoista. Yhdysvaltain maailmanmarkkinoille toimittama kevyt öljylaatu tuntuu puolestaan suoraan Libyan, Nigerian ja Angolan öljynviennin laskuna.
Öljyntuotannon lasku puntarissa
Opecilla on Wienin kokouksessa kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen vaihtoehto on olla tekemättä mitään muutosta öljyn tuotantomääriin. Öljyn hinta saattaisi pudota vielä 10–20 dollaria tynnyriltä, mutta maailmantalouden elpyminen ja kulutuksen kasvu saisi öljyn hinnan uuteen nousuun vuoden tai kahden kuluttua. Persianlahden öljyntuottajat selviytyisivät halvan öljyn jaksosta melko helposti, mutta muille Opec-maille tilanne olisi paljon vaikeampi.
Toinen vaihtoehto on öljyntuotannon vähentäminen. Se supistaisi Opec-maiden osuutta öljymarkkinoilla, mutta voisi samalla nostaa hieman näiden maiden öljytuloja kohonneen hinnan seurauksena. Mitään takeita ei kuitenkaan ole siitä, että öljyntuotannon leikkaus nostaisi öljyn hintaa niin paljon, että se kattaisi pienemmästä öljynviennistä vähintään samat tulot kuin ison kiintiön aikaan.
Jos öljyn tarjontaa päätetään vähentää, seuraava kysymys on, mitkä maat tuotantoa leikkaavat. Leikkaus onnistuisi helpoimmin Saudi-Arabialta, Kuwaitilta ja Abu Dhabilta, mutta ne ovat vähiten kiinnostuneita tälle tielle lähtemään. Öljyn korkeampaa hintaa eniten tarvitsevat maat (Iran, Irak, Libya, Nigeria ja Venezuela) ovat puolestaan vähiten kykeneviä tuotantoa supistamaan.
Jos öljyntuotannon vähentämiseen päädytään, Saudi-Arabia vaatinee kaikkia Opec-maita osallistumaan talkoisiin. Öljyn tarjonnan supistaminen 500 000 tynnyrillä päivässä ei vielä riitä hinnan oleellisen kohoamiseen, leikkauksen pitäisi olla vähintään miljoonaa tynnyriä jotta öljyn hinta oleellisesti nousisi. Saudi-Arabia tuottaa kaikesta Opec-öljystä noin 30 prosenttia, sen pitäisi siis vähentää tuotantoaan ainakin 300 000 tynnyrillä päivässä jos öljyn hintaan halutaan korotus.
Opecin tuotantomäärien leikkaus olisi edullinen öljymarkkinoiden vapaamatkustajille, jotka eivät Opeciin kuulu. Aiemmin Opecin tuotantovähennyksistä ovat hyötyneet järjestöön kuulumattomat öljynviejät Britannia, Norja, Meksiko ja Venäjä. Nyt suurin hyötyjä olisi Yhdysvallat, joka on työntänyt liuskeöljyään markkinoille noin kolmen miljoonan tynnyrin päivävauhtia viimeisen viiden vuoden ajan.
Opec uskoo yhä öljymarkkinoiden kasvuun
On mahdollista, että öljynviejämaiden järjestö Opec ei marraskuun kokouksessaan pysty sopimaan öljyn uusista tuotantomääristä. Näin halpa öljy valuisi markkinoille vanhaan malliin ja kuluttajat hyötyisivät.
Pitkällä tähtäimellä Opec uskoo kuitenkin öljyn kysynnän jatkuvan vahvana ja myös hinnan kohoavan. Opecin tuoreessa World Oil Outlook 2014 -katsauksessa pidetään Aasian kehittyviä maita öljynkulutuksen kasvun kannalta keskeisinä. Niissä maissa väestö kasvaa, kaupungistuminen etenee, talous laajenee, sosiaaliset olot paranevat ja väestön liikkuminen lisääntyvät. Nämä kaikki tekijät johtavat Opecin mukaan öljyn kulutuksen kasvuun.
Öljyn kulutus kasvaa Opecin arvion mukaan vuosina 2013–2040 noin 21 miljoonalla tynnyrillä päivässä ja olisi vuonna 2040 noin 111 miljoonaa tynnyriä päivässä. Kulutus kasvaisi kehittyvissä maissa 28 miljoonaa tynnyriä, mutta vähenisi teollistuneissa Oecd-maissa yli seitsemän miljoonaa tynnyriä päivässä. Kehittyvissä maissa öljyn kulutus olisi silti edelleen vain pieni osa teollisuusmaiden kulutuksesta.
Opec tiedostaa, että maailman energiamarkkinoille on jatkossa tulossa enemmän uusiutuvaa energiaa, kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoimaa. Uusiutuvan energian lähtötaso on kuitenkin alhainen, ja Opec arvioi että uusiutuvien osuus on vähäinen vielä vuonna 2040:kin. Fossiilisilla polttoaineilla, kuten öljyllä, kivihiilellä, maakaasulla ja turpeella olisi edelleen johtava rooli maailman energiatarpeen tyydyttämisessä. Maailmanlaajuiset ilmastonmuutosneuvottelut saattavat kuitenkin muuttaa tätä auvoista kuvaa.
Öljynjalostukseen Opec povaa suuria muutoksia lähivuosikymmeninä. Uusi jalostuskapasiteetti syntyy sinne, missä myös kulutus on kovinta, siis Aasiaan ja Lähi-itään. Öljytoimitusten painopiste siirtyy Tyynellemerelle, ja öljynjalostuksen ylikapasiteetti saattaa pakottaa monet Euroopan jalostamot sulkemaan laitoksensa.