Artikkeli on yli 14 vuotta vanha

Poromokka taipuu kengiksi

Poromokka on pehmeä ja sitkeä materiaali, jota saa vaikka minkä värisenä. Tossuista ja punaisista kengistä lähti alkuun kengäntekijän tie, joka imaisi rovaniemeläisen Kreetta Poikelan mielenkiintoiselle matkalle.

Kreetta Poikela työpöydän ääressä
Kreetta Poikela viimeistelee lasten kenkiä. Punaiset kukat pöydällä odottavat aikuisen kenkiin kiinnittämistä. Kuva: Sirkku Savusalo / Yle
  • Sirkku Savusalo

Rovaniemen keskustan tuntumassa Johannes Laurin käsityöläistalon yläkerrassa vasaroidaan. Välillä ompelukone surahtaa ja nopeat askeleet natisuttavat lattialankkuja. Kengäntekijä Kreetta Poikela on työntouhussa.

Kreetta on koulutukseltaan verhoilija ja kutoja, mutta innostui poromokasta palattuaan takaisin kotikaupunkiinsa Rovaniemelle. Kun kotiseutu kutsui, sai vakituinen työpaikka Arabian koristelijana jäädä.

Työpöydän ääressä ahkeroi onnellinen nainen. Ideoita tulee koko ajan lisää, kun materiaali käy tutummaksi. Neljä vuotta on hurahtanut poromokkatossujen ja balleriinakenkien parissa, eikä loppua näy.

- Kaikki lähti tarpeesta. Lähdin tekemään omille lapsilleni tossuja ja kenkiä. Ja olin myös aina haaveillut punaisista kengistä, eikä kaupoista löytynyt sopivia, Kreetta kertoo jaloissaan tse tehdyt punaiset kukkakengät.

- Poromokka on vaativa materiaali, sillä se on niin ohutta. Mutta toisaalta se on myös äärettömän kestävää ja siitä saa työstettyä pienen pieniäkin yksityiskohtia, kuten näitä kukkien keskustoja.

Satoja värejä ja villasisus

Kreetta Poikela tekee kengät mittatilaustyönä ja työ alkaa kaavoittamisesta. Asiakas valitsee mieleisensä värin sadoista sävyistä ja niihin haluamansa koristeet. Pohja koostuu jopa kymmenistä nahkakerroksista. Kenkien sisällä on pehmoinen merinovilla.

- Kokkolalainen Ahlskog toimittaa minulle vuodat. Yhteistyö on toiminut hyvin ja siellä tiedetään, että voin hyödyntää yksittäiset palatkin.Voin myös värimallin mukaan tilata ihan minkä värisen nahan tahansa. Mutta punainen on se suuri suosikki, kirkkaan punainen.

Kreetta Poikela harmittelee, että Johannes Laurin taiteilijatalo on vähitellen tyhjentynyt. Käsityöläisyhteisössä oli hyvä työskennellä ja hän toivoo uusia asukkaita tiloja vilkastuttamaan.