Raamattu ilmestyi suomen kielellä ensimmäisen kerran vuonna 1642. Vuosina 1933 ja 1938 ilmestyi Vanha Kirkkoraamattu ja vuonna 1992 Uusi Kirkkoraamattu. 5. elokuuta ilmestyi uusi suomenkielinen käännös: Raamattu Kansalle.
- Raamatun käännös ja ilmestyminen on harvinaista Suomessa, vaikka useat käännökset ovatkin rikkautta. Olemme siirtymässä siihen vaiheeseen kuten ulkomaillakin, että käännöksiä on useita. Käännöksiä on mukava lukea, tutkia ja vertailla, sanoo Raamattu Kansalle -yhdistyksen puheenjohtaja, pastori Asko Kariluoto. Raamattu Kansalle -yhdistys koostuu eri kirkkokuntien kristityistä jäsenistä.
Raamatun kääntämisessä on kaksi eri periaatetta. Vanha Kirkkoraamattu oli käännetty sanavastaavuusperiaatteella, eli sanat pyrittiin kääntämään suomen kielen vastaavilla sanoilla aina kuin mahdollista.
Kun Uutta Kirkkoraamattua alettiin kääntää, käännöskomitea ilmoitti, että se käännetään dynaamisen vastaavuuden periaatteella. Vuoden 1992 Uudessa Kirkkoraamatussa ei niinkään välitetä yksittäisten sanojen kääntämisestä, vaan pyritään välittämään lukijalle tekstin tunne ja sisältö.
- Dynaaminen käännösperiaate on sinänsä mahdollinen käännösperiaate, mutta tuo mukanaan sen, että käännökseen tulee helposti vapaata tulkintaa. Kristillisissä piireissä heräsi huoli, että Suomessa täytyy säilyttää sanavastaavuuden käännösperiaate. Sen takia perustettiin Raamattu Kansalle -yhdistys ja siksi tätä työtä on tehty, Kariluoto kertoo.
Kariluoto ottaa esimerkin 5. Mooseksen kirjasta, luvusta 32, jakeesta 8. Uudessa Kirkkoraamatussa se menee näin:
"Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan."
Raamatussa Kansalle sama jae kuuluu näin:
"Kun Korkein jakoi kansoille perinnöt, kun hän erotteli ihmiset, hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan."
_- _Eroja löytyy lukuisia. Tämä esimerkki on hyvin merkittävä ja aika vakavakin käännösvalinta, sillä se johtaa polyteismiin eli monijumaluuteen.
Kaksi toimivaa käännöstä
Suomen Pipliaseuran käännöstyönjohtaja Seppo Sipilä uskoo, että jokaisessa käännöksessä on huomattava määrä tulkintaa. Vuoden 1992 Uusi Kirkkoraamattu ei näin ollen sisällä sen enempää kääntäjän omaa tulkintaa, kuin Raamattu Kansallekaan.
- Kaikkien käänösten lukijat joutuvat tulkitsemaan. Mitä selkeäkielisempi käännös on, sen selvemmin käännökseen valittu tulkinta näkyy. Eri käännöstavoilla valittujen tulkintojen näkyminen on erilaista.
Sipilän mukaan käännöksistä puhuttaessa yksioikoinen jaeottelu hyviin tai huonoihin ei ole hyödyllinen. Sipilän ja muiden käännösteoreetikoiden mukaan arvio perustuu siihen, sopiiko käännös siihen käyttöön, johon se on tarkoitettu.
- Meillä on käytössä myös kohtuullisen paljon vuonna 1933 ja 1938 hyväksyttyjä käännöksiä. Jos ne toimivat 1992 käännöksen rinnalla, en näe mitään syytä, miksei Raamattu Kansalle ry:n raamattu toimisi Uuden Kirkkoraamatun rinnalla.