Hannes Kolehmainen, lempinimeltään hymyilevä Hannes oli huippu-urheilumme ensimmäinen kansallissankari, joka juoksi Suomen maailmankartalle asuessaan New Yorkissa.
Kuopiolaisesta työläispojasta tuli kaikkiaan viisinkertainen olympiavoittaja, joka innoitti lukemattomia muita juoksijalupauksia. 1920-luvulla työväenurheilijan ei ollut helppo päästä urheilumaailmaan.
– Antwerpenin kultamitali vuonna 1920 oli aika hankalissa olosuhteissa juostu, koska silloinhan sisällissota Suomessa oli päättynyt. Ne poliittiset intohimot elävät edelleen Suomessa saati silloin, kun ne olivat kuumimmillaan, kun työläisurheilija menee porvareiden olympialaisiin juoksemaan, sanoo Jouni Tossavainen
Kirjailija sukelsi sankarin nahkoihin
Jouni Tossavaisen kirja Hannes Kolehmaisesta on monisäikeinen fiktion ja faktan yhdistelmä, jossa kuvataan hyvin juoksemisen riemullisuutta ja myös tuskaisuutta. Tossavainen itsekin on intohimoinen juoksija.
– Varmaankin jos ei olisi ollut vesantolaista valmentaja Topi Simosta, jonka takia menin lukioonkin Vesannolle, niin ei myöskään olisi tätä romaania New Yorkin Lentävä suomalainen. Minun juoksemishistoriani on se kivijalka, kokemuksellisuus, mitä juoksemiseen liittyy.
– Ajattelin, että pystyn sukeltamaan tämän suomalaisen sankarin, Hanneksen sisälle. Aivan samalla tavalla kun oli tämä romaanini Vihtapaavo ( Like 1999 ), joka kertoo talonpoikaisrunoilija Paavo Korhosesta. Hän asui synnyinnaapurikunnassani Rautalammilla. Kuvittelin, että se maisema ja elämä on lähellä, siitä pystyy sanomaan jotain, joka ehkä menee perille muillekin.
Toimittajan työ vei mehut
Tossavainen on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Kirjailijataipaleelle mahtuu sekä lyhyttä runoa että pitkää proosaa. Ensimmäinen kirja oli vuonna 1985 julkaistu Juoksijan testamentti (Gummerus 1985). Parhaillaan Tossavainen työstää laajaa arvostelua Paavo Haavikon tuotannosta. Seuraavaksi hän aikoo kirjoittaa jälleen runokirjan.
– Oli tosi helpottavaa tuon paksun kirjan jälkeen huomata, että yhdellä liuskalla on valmis juttu, josta voi kerralla huomata, toimiiko se vai ei. Ei tarvitse selata satoja sivuja liuskoja.
Jouni Tossavainen on toiminut vapaana kirjailijana 15 vuotta. Hän jäi pois toimittajan työstä vuonna 2000.
– Toimittajan työn ehdot tuntuvat kiristyvän. Minusta tuntuu, että siitä työstä ei olisi jäänyt aikaa eikä energiaa, mitä yhdenkin kirjan tekemiseen tarvitaan.
– Varsinkin näin juhlapäivänä ei kaduta, että ryhdyin päätoimiseksi kirjailijaksi. Savonia-palkinnosta on helpoo aloittaa 30-vuotistaiteilijajuhlat saati Aapelin juhlavuosi, josta kuopiolaislähtöinen kirjailija ja Savonia-palkinnon myös saanut Jukka Parkkinen on tekemässä juhlakirjaa.
– Jaksan edelleen ihmetellä, miten Aapelin pakinat, ainakin jouku lause, päräyttää hymyn pintaan. Siltä ajalta on niin paljon tekstiä, joka ei enää toimi millään tavalla, mutta Aapeli pelittää edelleen.