Nuorisotyöttömyyden takana piileskelee iso peikko, syrjäytyminen, jolla on uutisissa kahdet kasvot. Yhtäällä ovat kotiin makaamaan jäävät nuoret, joiden yhteys muihin katkeaa, ruumiinterveys rapistuu ja mielenterveys pettää. Toisaalla taas riehuvat kaduilla nuorisojoukot, jotka purkavat turhautumistaan päämäärättömään väkivaltaan. Jompaankumpaanko EU siis on väistämättä matkalla, jos nuorisotyöttömyysluvut yhä kasvavat?
Yle Uutisissa on tänä vuonna käytetty syrjäytyä- tai syrjäytynyt-sanaa 185 uutisessa - siis miltei joka päivä. Syrjäytymisuutisissa kerrotaan työttömistä tai opiskelupaikattomista nuorista, mutta myös vanhuksista, maahanmuuttajista ja ihmisistä, joiden mielenterveys on järkkynyt.
Jo 1980-luvulla tunnettiin sellainen heitto, että termin sisällön epämääräisyys johtaa lopulta siihen, että ainoastaan keski-ikäiset, terveet, ammattitaitoiset ja perheelliset miehet eivät ole syrjäytyneitä.
"Jos syrjäytyminen olisi tuotemerkki, markkinoija voisi olla iloinen (...), niin monessa yhteydessä termi voi nykyisin esiintyä", kirjoittivat puolestaan Tero Järvinen ja Markku Jahnukainen toistakymmentä vuotta sitten Nuoristotutkimusverkoston julkaisussa Vallattomat marginaalit.
Aluksi syrjäytyi vain työtön
Dosentti Tapio Kuure Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta sanoo, että yleinen ymmärrys syrjäytymisen käsitteen sisällöstä on Euroopassa yhteinen.
– Yhteiskuntapoliittinen käsitteistö on parin viimeisen vuosikymmenen aikana perustunut suurelta osin angloamerikkalaiseen sanastoon, jota on sitten jonkin verran muokkailtu kansallisiin tarpeisiin, Kuure kertoo.
Keskeiset näkykulmat – taloudellinen, sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen – kehkeytyivät Suomessa 1980-luvun sosiaalipoliittisissa ja -työllisissä tutkimuksissa. Kuuren mukaan varsinainen keskustelu syrjäytymisestä oli vielä tuolloin vähäistä, koska elettiin taloudellisen noususuhdanteen aikaa.
– Taloudellisesti käsitteellä viitattiin 1980-luvulla erityisesti työmarkkinoiden ulkopuolisuuteen, koska palkkatyöläisyys oli tärkein yhteiskuntaan kiinnittymisen muoto.
1990-luvulla työllisyysaste laski, koulutusajat pitenivät ja työmarkkinoille siirtyminen lykkääntyi. Tuolloin alettiin kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten nuoret voivat kiinnittyä yhteiskuntaan ylipäätään, Kuure sanoo.
– Vastauksia on haettu lähiyhteisön sosiaalisista verkostoista ja kulttuuri- ja vapaa-ajan aktiviteeteista. Keskustelu viestii palkkatyöhön ja vakituisiin työsuhteisiin perustuvan yhteiskunnan murtumisesta.
Kun Suomeen sitten tuli lama, se toi keskusteluun mukanaan suoranaisen köyhyyden ja sukupolvelta toiselle periytyvän syrjäytymisen.
Kaksikymppisistä suurin huoli
Kuure on sitä mieltä, että nuorisotyöttömyydestä puhuttaessa NEET-luvut, jotka kertovat, kuinka monella nuorella ei ole työtä tai opiskelu- tai harjoittelupaikkaa, ovat toimiva mittari, vaikka sekin on rajallinen.
– Kaikki koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat nuoret eivät ole syrjäytyneitä. NEET on kuitenkin hyvä mittari, kun mitataan nuorten valtavirtojen kulkua nuoruudesta aikuisuuteen ja työelämään.
Esimerkiksi Espanjasta esitetyt yli 50 prosentin nuorisotyöttömyysluvut eivät pidä paikkaansa, Kuure sanoo. Luvuissa ei ole huomioitu sitä, että opiskelijat eivät ole työttömiä, vaikka eivät töissä käykään. NEET:n mukaan 15–29-vuotiaista nuorista on Espanjassa koulutuksen ja työn ulkopuolella 21 prosenttia.
– Hälyttävin on 20 - 29-vuotiaiden määrä, joka on 25 prosenttia. Tyttöjen ja poikien välillä ei luvuissa ole juurikaan eroja.
Nuoren energian on pakko purkautua johonkin
Jos työttömyys on arkea neljännekselle kaksikymppisistä, onko joukko jo niin suuri, ettei enää voida puhua marginaalista, vaan normaalista elämänmenosta? Siihen ajatukseen Kuure suhtautuu epäillen.
– On vaikea nähdä, että työttömyydestä tulisi normi nykyisessä globaalissa markkinataloudessa. Muut maanosat haastavat koko ajan Eurooppaa. Normin muuttuminen vaatisi suljetumman tilan.
Nuorisotyöttömyys ei ole luonnonvoimainen ilmiö.
Entä katukivien heittely ja polttopullojen paiskominen?
– Historia on osoittanut ja tutkimusnäyttöäkin on, että joutilaat nuoret miehet voivat aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta. Miksi ei siis tänään myös Euroopassa. Nuoret ovat aktiivisia, ja johonkin suuntaan nuoruuden energian on pakko purkautua. Ääriliikkeet ovat yksi mahdollisuus. Mellakat ovat ajan merkkejä, eikä niiden jälkihuoltoa pitäisi missään tapauksessa laiminlyödä, Kuure sanoo.
Hän korostaa kuitenkin, että uhkakuvien maalailun ohella olisi keskityttävä myös yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin.
– Meillä on Euroopassa näyttöä siitä, että nuorisotyöttömyys ei ole luonnonvoimainen ilmiö. Tanska, Alankomaat ja Saksa ovat kyenneet pitämään nuorisotyöttömyyden alhaisena. Sielläkin NEET-nuorten osuus 20–29-vuotiaista on viidestä kymmeneen prosenttia, mutta se on kuitenkin huomattavasti alle EU:n keskiarvon.
Nuorille tuputetaan pienyrittäjyyttä
EU:n 2000-luvun nuorisopolitiikalle Kuure ei anna erityisen hyvää arvosanaa. Teknologiseen osaamiseen perustuva yhteiskuntastrategia on törmännyt siihen tosiasiaan, että teknologinen kehitys on vienyt työt Aasiaan.
– On liikaa keskitytty nuortenosallistumista, osallisuutta, vapaa-aikaa ja kulttuurista osaamista korostaviin teemoihin, samalla kun suuret työmarkkinoihin liittyvät kysymykset ovat jääneet käsittelemättä. Yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä on ajettu kuin käärmettä pyssyyn, koska muutakaan ei ole oikein osattu.
Työmarkkinaosaamisen avuttomuus pätee myös nuorisotutkimukseen.
Yrittäjyys on Kuuren mukaan käsitetty liikaa pienyrittäjyytenä tilanteessa, jossa nuoret itse tähtäävät huippuammattilaisuuteen ja oman työvoimansa myymiseen mahdollisimman kalliilla hyvin toimivalle organisaatioille.
– Työmarkkinaosaamisen avuttomuus pätee myös nuorisotutkimukseen. Niin paljon kuin nuorisotyöttömyydestä ja nuorten työmarkkinoille siirtymisen ongelmista on puhuttukin yleisellä tasolla, siitä on olemassa hämmästyttävän vähän tutkimusta.