Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Sukeltajat kartoittavat mayojen helvetin esikartanoa

Sulfaatista savuavan vedenalaisen luolaston ainutlaatuiset löydöt kertovat sekä mayoista että alueen kivikautisista asukkaista. Vedessä heidän luurankonsa ovat säilyneet jopa 10 000 vuotta.

Vedenalainen luolaston uskotaan olleen mayojen portti "pelon paikkaan", Xibalbaan. Kuva on vuodelta 2008.
Tämän vedenalaisen luolaston uskotaan olleen mayojen portti "pelon paikkaan", Xibalbaan. Kuva on vuodelta 2008. Kuva: Meksikon museovirasto (INAH) / Mauicio Marat / EPA
  • Anniina Wallius

Meksikossa Yucatánin niemimaalla tehdään ensi kertaa perusteellista kolmiulotteista kuvausta vedenalaisista luolista, jotka mayoille olivat portti pyhään Xibalbaan eli "pelon paikkaan" - siis heidän helvettinsä esikartanoon. 

Jo nyt arkeologit ovat tehneet ainutlaatuisia löytöjä. Niiden joukossa on vanhimpia Amerikoista tunnettuja ihmisten jäännöksiä.

Saksalainen sukeltajaryhmä on kartoittanut satoja kilometrejä laajaa luolastoa, josta on löytynyt tuntemattomia vainajia sekä esineistöä. Kukaan ei tiedä, miten Las Calaverasin luolissa lepäävien 125 vainajan luurangot ovat päätyneet märkään hautaansa. Sitäkään ei osata vielä sanoa, kuolivatko he samalla kertaa, vai ovatko he peräisin useilta vuosisadoilta tai peräti -tuhansilta.

Luolat ovat olleet olemassa jo kivikaudella. Silloin ne olivat kuivia, ja niissä asuttiin ja niihin haudattiin kuolleita. Aikaa myöten luolien kalkkikivikatot luhistuivat ja jotkut onkaloista täyttyivät sadevedellä. Toisten pohja ulottui pohjaveteen saakka, ja luolat yhdistyivät labyrinteiksi.

Asunnosta uhripaikaksi

Pääsy Las Calaverasin pohjalle vaatii pusertautumista aukosta, joka on halkaisijaltaan vain metrin mittainen. Ryhmän johtaja Florian Huber Kielin yliopistosta sanoo Der Spiegel -lehdessä, että varusteiden raahaaminen viidakon halki, vaivalloinen pujottautuminen luolastoon ja hengenvaarallinen sukellustyö aina sadan metrin syvyydessä on vaivan arvoista.

– Näiden luolien dokumentointi on tarpeellista perustutkimusta. Vasta sitten voimme alkaa miettiä yksittäisten esineiden merkitystä, Huber perustelee.

Hän kertoo, että nykyisin tunnetaan 3 000 - 5 000 luolaa, mutta todellisuudessa niitä lienee jopa 10 000. Jo nyt arkeologit ovat tehneet ainutlaatuisia löytöjä. Niiden joukossa on vanhimpia Amerikoista tunnettuja ihmisten jäännöksiä.

Savuava sulfaatti luo kauhuefektiä

Ihmiset joutuivat hylkäämään asuinluolansa, kun merenpinta nousi rajusti viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten ja luolat täyttyivät vedellä. Sen alle jäivät kivikauden haudat, nuotiokuopat ja unohdetut kivityökalut.

Alueelle noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskuamme asettuneet mayat heittivät luolastoon tarkoituksella esineitä - keramiikkaa ja koruja - ja jopa ihmisiä uhreina tuonpuoleiseen. Vedessä heidän jäännöksensä ovat säilyneet erittäin hyvin tähän päivään, kuten myös luoliin menehtyneiden eläinten, muun muassa sittemmin sukupuuttoon kuolleiden norsumaisten mastodonttien luurangot.

Tutkijoiden mukaan ei ole vaikeaa kuvitella, miksi luolat olivat mayoille toinen maailma. Useimmissa on suolaveden päällä kymmeniä metrejä makeaa vettä. Välissä on sulfaattikerros, joka näyttää savuavalta myrskypilveltä. Kun sellaisesta vielä kohoaa muinoin uponneiden jättiläispuiden oksia kuin vainajien sormia, kauhuefekti on taattu, luolaston kartoittajat kuvailevat.

Las Calaverasin kuvauksista ja niistä tekeillä olevasta elokuvasta kertoo Der Spiegel -lehti, jonka sivulla on hankkeesta myös video ja kuvagalleria.