Ulkomailla vaikeuksiin joutuneiden suomalaisten mahdollisuudet saada apua ovat nousseet jälleen esille. Indonesiassa hukkuneen miehen avovaimo ja pelastunut mies kokevat, että ulkoministeriöstä ei saanut apua ja henkilökunta oli välinpitämätöntä selvittämään hätätilanteen todellisuutta.
Murheelliset tapahtumat alkoivat tammikuussa, kun Indonesiassa lomailleet kolmikymppiset miehet päättivät lähteä uimalla Lombokin Gili Airin saarelta noin kilometrin päässä sijaitsevalle Gili Menon saarelle. Miesten ystävät matkasivat veneellä samalle saarelle, jossa seurueen piti tavata.
– Olimme uineet Thaimaassa useita kilometrejä ja tiesimme, että matka ei ole liian pitkä. Meri oli tyyni kun lähdimme uimaan, mutta puolessa matkassa keli muuttui yllättäen aivan täysin, muistelee Kalle Räsänen, toinen uimareista.
Puolilta päivin alkanut uintimatka sai kohtalokkaan käänteen, kun miehet joutuivat voimakkaaseen merivirtaukseen. Räsänen kertoo, että puolessa tunnissa he ajautuivat parin kolmen kilometrin päähän rannasta ja ymmärsivät, etteivät pääse uimalla enää takaisin. Kellukkeita ei ollut mukana, vain uimahousut.
– Tajusimme, että virta vetää meidät avomerelle ja huonosti käy, jos kukaan ei tule meitä hakemaan.
– Rakas ystäväni jaksoi uida noin kuusi tuntia ja joutui valitettavasti luovuttamaan. Minä jatkoin itsekseni.
Räsänen ajelehti meressä 18 tuntia, osan ajasta rajussa aallokossa.
– En tiedä miten selvisin sen yön, mutta kaikkeni taistelin. Aallot olivat isoja, voin sanoa että ikinä ei ole pelottanut niin paljon.
"Tuntui uskomattomalta"
Kun uimareita ei näkynyt Gili Menon saarella, ystävät alkoivat etsiä heitä.
– Paikalliset huolestuivat tilanteesta ja alkoivat heti järjestää pelatustoimia. He myös käskivät ystäviämme soittamaan oman maamme viranomaisille, kertoo hukkuneen miehen avovaimo Katariina Halonen, joka oli tuolloin vielä Thaimaassa.
Halonen soitti myöhään illalla ulkoministeriön hätänumeroon.
– Puhelimeen sanottiin, että ei valitettavasti voida tehdä enää mitään, palataan asiaan huomenna. Se tuntui aika uskomattomalta.
Uimareita paikan päällä etsineet ystävät maksoivat paikallisille kalastajille, jotka lähtivät etsimään miehiä mereltä. Halosen mukaan paikalliset myös sanoivat, että etsintään olisi pitänyt saada helikopteri. Hänen mukaansa ulkoministeriöstä vastattiin, ettei helikopteriin ole resursseja, ja paikalliset viranomaiset vastaavat pelastustoimista.
– Mutta siinä vaiheessa ei ollut paikallisia viranomaisia. Merellä olivat vain kalastajat ja kaikki jotka suostuivat lähtemään, kun me heille maksettiin.
Halosen mielestä ministeriö olisi voinut maksaa helikopterin kustannuksia takaisinmaksusopimuksella, jossa omaisilta olisi peritty rahat myöhemmin takaisin.
– Kyllä me olisi maksettu, mutta ei annettu mahdollisuutta. Ainoa vastaus oli, ettei ole resursseja.
Räsäsen pelasti aamun sarastaessa kalastaja, joka poimi hänet merestä noin 30 kilometrin päässä paikasta, josta miehet olivat lähteneet uimaan.
– Kuulin, että jossain vetäistiin moottori käyntiin. Silmät olivat turvonneet umpeen suolaveden ja auringon takia. Ajattelin, että huudan viimeisillä voimilla. Uskomattomalla tuurilla yksi ainut kalastaja oli lähtenyt merelle kalaan.
Erilaisia käsityksiä
Ulkoministeriöstä vastataan, että he eivät voi kommentoida yksittäistapauksia.
– He ovat toimittaneet julkisuuteen oman käsityksensä asiasta ja me annamme selvityksen, mutta emme voi lähteä selvittämään yksityistä kansalaista koskevia yksityiskohtia julkisuudessa, sanoo ministeriön kriisi- ja avustustiimin johtaja Jussi Tanner.
– Me otamme nämä tapaukset aina suurella vakavuudella, teemme aina sen, minkä voimme. Kaikissa tapauksissa ei ole aina mahdollista reagoida niin kuin kaikki kansalaiset haluaisivat.
Tanner sanoo, että ministeriöllä ja tapahtumapaikalla olleilla on erilainen käsitys joistakin asioista.
– Yleisesti on pakko todeta, että tällaiset etsinnät ja pelastustehtävät ovat aina paikallisten viranomaisten vastuulla. Paikalliset viranomaiset tekevät operatiiviset päätökset siitä, minkälaista kalustoa käytetään ja miten sääolosuhteet vaikuttavat.
Ministeriö sai tiedon tapahtuneesta kymmenisen tuntia sen jälkeen kun miehet olivat lähteneet uintimatkalle. Ylen haltuunsa saamassa luonnoksessa turman aiheuttamista toimenpiteistä ministeriö toteaa, että paikalliset viranomaiset olivat keskeyttäneet etsinnät pimeyden ja sääolojen eli myrskyn vuoksi.
UM:n paperin perusteella Indonesian viranomaiset katsoivat, ettei myöskään helikopterin käyttäminen tullut kyseeseen.
"Omaa hölmöyttä"
Halosen ja Räsäsen mielestä ministeriö jätti heidät oman onnensa nojaan myös tilanteen jälkiselvittelyissä, kuten paikallisen poliisin kanssa vieraalla kielellä asioinnissa, jossa olisi tarvittu tulkkia.
– Jäi kuva, että inhimillisyys puuttuu kokonaan. Pyysin apua suurlähetystöltä, olin ensi kertaa maassa. Sanottiin, ettei se kuulu heidän toimenkuvaansa, Halonen sanoo.
– Ihmiset, jotka ovat juuri menettäneet lähiomaisensa ja ovat järkyttävässä tilanteessa, kaikki sanovat, että ei kuulu minulle, hän jatkaa.
Räsänen ja Halonen halusivat tuoda kokemuksensa julkisuuteen, koska he kaipaavat keskustelua siitä, voisiko ulkoministeriö auttaa maailmalla hätään joutuneita suomalaisia enemmän.
Meren armoilta pelastunut Räsänen haluaa myös varoittaa muita virtausten rajusta voimasta.
– Ei meillä ollut minkäänlaista aavistustakaan, miten vahva se merivirta voi olla. Taas tietysti omaa hölmöyttä, ettei otettu selvää mikä on mahdollista ja mikä ei, hän myöntää.