Lähes kaikilla suomalaisilla – uskonnollisuudesta riippumatta – lienee käsitys siitä, miltä Jeesus näytti. Monen mieleen tuo käsitys on juurtunut pyhäkoulussa tai koulun uskontotunneilla.
Historiallista tai tieteellistäkin tietoa Jeesuksen ulkonäöstä on, mutta sen todenmukaisuutta ei kyetä todistamaan. Jeesuksen luurankoa tai muita jäänteitä ei ole säilynyt, joten esimerkiksi DNA-tutkimuksesta ole hyötyä.
Yhden tavan lähestyä ongelmaa on kehittänyt Manchesterin yliopiston entinen tutkija, lääketieteelliseen kuvitukseen erikoistunut Richard Neave. Hän on hyödyntänyt työssään myös rikostutkimuksessa käytettyä menetelmää, oikeuslääketieteellistä antropologiaa.
Neave työryhmineen hankki käyttöönsä kalloja läheltä Jerusalemia eli alueelta, jossa Jeesus eli ja opetti. Kalloja tutkimalla kyettiin tekemään päätelmiä kasvojen pehmytkudoksista. Työryhmä rakensi lopulta kallon, jota täydennettiin savesta muotoilluilla kasvojen kudoksilla, kertoo Popular Mechanics -nettisivusto.
Ihonväristä ja hiuksista vinkkejä Jeesuksen ajan taiteesta
Ratkastavaksi jäi vielä kaksi tärkeää asiaa: Jeesuksen hiukset ja ihonväri. Tässä vaiheessa Neave tutustui arkeologisilta tutkimuspaikoilta löytyneisiin piirustuksiin, jotka olivat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta.
Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi.
Juutalaisen perinteen mukaisesti Jeesus sai kuvassa kasvoilleen parran. Perinteisestä eurooppalaisesta taidekäsityksestä poiketen Jeesuksen ihonvärikin lienee ollut melko tumma. Tutkijoiden päätelmä oli, että Jeesuksen silmät olivat tummat.
Jeesuksen hiusten pituuteen saatiin vihje Raamatusta. "Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi", sanotaan apostoli Paavalin kirjoittamassa Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille. Tästä Neave ryhmineen päätteli, että Jeesuksellakin oli aikansa miehille tyypillinen lyhyt tukka, joka oli kihara.
Historiallisten lähteiden perusteella Jeesuksen pituuden oletettiin olleen aikansa seemiläisille tyypillinen eli noin 155 senttiä ja painon noin 50 kiloa. Jeesus työskenteli puuseppänä noin 30 vuotiaaksi, joten hänen vartalonsa lienee ollut lihaksikkaampi ja fyysisempi kuin länsimaisessa taiteessa on yleensä annettu ymmärtää.
Neave ei sano, että lopputulos näyttää historialliselta Jeesukselta, vaan korostaa, että se esittää tuon ajan ja paikan tyypillistä aikuista miestä.
Suomalaisasiantuntija: Länsimainen Jeesus on aivan toisen näköinen
Jeesus-kuvastoon perehtynyt intendentti Ira Westergård Sinebrychoffin taidemuseosta myöntää, että länsimaisen taiteen kuvatraditiossa Jeesus on jotain aivan muuta kuin Neuven muotoilemana.
Varhaiskristillisellä ajalla Jeesus kuvattiin antiikin perinteen mukaisesti nuorena ja parrattomana, "hyvän paimenen" hahmossa. Keskiajalta lähtien Jeesuksen hahmoksi vakiintui keski-ikäinen mies, joka oli "viisaan opettajan" hahmossa, kertoo Westergård.
Keskiajalta lähtien Jeesuksen hiukset ovat olleet taiteessa pitkät, kiharat ja olkapäille ulottuvat. Muuten hän oli varsin hoikka. Iho oli tumma, mutta selvästi vaaleampi kuin esimerkiksi opetuslapsilla.
Westergårdin mukaan tämä kuva on niin vakiintunut, että lähes mahdottomalta tuntuu, että tästä tyypistä löytyisi edes poikkeuksia.
Aivan tummaihoiseksi Jeesusta ei ole yleensä kuvattu, kuten esimerkiksi Neitsyt Mariaa. Eräät Jeesus-kuvat on tosin tehty joko hyvin tummasta puusta tai myöhemmin tummuneesta puusta, joten niistä voi syntyä vaikutelma tummasta Jeesuksesta.
Jeesus-lapsi on esitetty taiteessa hyvin vaaleaihoisena, melkein länsimaisena.
Westergård muistuttaa vielä, että esimerkiksi bysanttilaisissa ikoneissa näköisyys ei ole keskeistä, vaan tärkeää on se, että hahmo on selkeästi tunnistettava. Kukaan ei myöskään kuvitellut ikonin esittävän Jeesusta sellaisena, kuin hän oikeasti oli.