Talvivaaran kaivosyhtiö on onnistunut pienentämään päästöjään. Suurimpiin päästöihin verrattuna vuosina 2010 ja 2011 Talvivaara on onnistunut vähentämään jätevesien sisältämää sulfaatin määrää yli 60 prosenttia ja natriumin määrää lähes 70 prosenttia. Jäteveden sisältämä mangaani on vähentynyt vielä tätäkin enemmän, selviää Kainuun ja Pohjois-Savon ely-keskusten tilannekatsauksesta.
Talvivaaralle suuria hankaluuksia vesienhallintaan tuoneet sateet ovat laimentaneet tehokkaasti jätevesien mangaani-, natrium- ja sulfaattipitoisuuksia niiden purkureiteillä.
Lähijärvet eivät toivu ilman apua
Kaivoksen lähimmät pienet järvet Salminen, Kalliojärvi ja Kivijärvi eivät ilmeisesti kykene sekoittumaan luonnontilaisten järvien normaaliin tapaan. Luonnontilaisissa järvissä eri vesikerrokset sekoittuvat yleensä keväällä ja syksyllä, kun veden lämpötila on suunnilleen sama pinnasta pohjaan. Näissä järvissä täyskierto ei välttämättä kykene enää sekoittamaan Talvivaaran jätevesien pahiten pilaamien järvien vesimassoja. Käytännössä se tarkoittaa, että järvien pohjaan on kerrostunut suolapitoista vettä, joka ei pääse vaihtumaan.
Ely-keskus ja kaivosyhtiö ovat tutkineet Salmisen, Kalliojärven ja Kivijärven vesien sekoittamiseen liittyvää happamoitumisriskiä kokeellisesti sekoittamalla eri määräsuhteissa järvien päällys- ja alusvettä keskenään.
Järvien on pelätty happamoituvan pahasti, jos suolapitoinen vesi yhtäkkisesti sekoittuu pintaveteen. Käytännössä happamoituminen olisi niin nopea ja voimakas, että se tappaisi esimerkiksi järven kalaston. Tehty koe kuitenkin osoitti, ettei hapettoman alusveden sekoittaminen päällysveteen saanut aikaan pelättyä hapon muodostusta, mitä on pidetty esteenä syvännealueiden kunnostukselle. Käytännössä suolaisen jäteveden pumppaamista päällysveteen voidaan pitää yhtenä mahdollisena järvien kunnostusmenetelmänä.
Ely-keskukset jatkavat selvitystyötä kunnostusvaihtoehdoista Talvivaaran kaivosyhtiön kanssa.
Suurilla järvillä laimeneminen jatkuu
Pohjoisella purkusuunnalla Oulujoen vesistöön lähimmässä suuremmassa järvessä Kolmisopessa vesi sekoittuu läpi koko vesimassan ja ainepitoisuudet vastaavat päällys- ja alusvesikerroksessa toisiaan. Kolmisopessa veden sulfaattipitoisuus on tällä hetkellä noin 80 milligrammaa (mg/l), mikä on 60 prosenttia vähemmän vuosi sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna.
Natriumpitoisuus on alentunut vielä tätäkin enemmän. Mangaanipitoisuus vastaa ennen Talvivaaran tuotannollisen toiminnan alkamista vallinnutta tasoa. Kolmisoppijärven veden nikkelipitoisuus on tällä hetkellä pienempi kuin kaivoksen toiminnan aloittamisajankohtana.
Jormasjärvessä veden sulfaatti- ja natriumpitoisuus puolittuu Kolmisoppeen verrattuna. Jormasjärvessä kyseiset ainepitoisuudet ovat kuitenkin tällä hetkellä suurempia kuin vuosi sitten vastaavana ajankohtana. Tämä on kuitenkin enemmän seurausta aiempiin päästöihin perustuvan suolapulssin etenemisestä vesistöreitillä alaspäin kuin vallitsevan kuormituksen vaikutusta.
Päällysveden sulfaattipitoisuus on tällä hetkellä toistaiseksi suurimmalla tasolla 50 mg/l. Alusvedessä sulfaatti- ja natriumpitoisuus on puolittunut kevään kerrostuneisuusajankohtaan verrattuna. Juomaveden laatuvaatimuksissa sulfaattipitoisuuden enimmäisrajaksi on asetettu 250 mg/l ja natriumin 200 mg/l.
Veden nikkelipitoisuus on Jormasjärvessä noin 15 mikrogrammaa litrassa. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa nikkelin vesistön ympäristölaatunormiksi on asetettu 21 mikrogrammaa. Nuasjärven syvänteessä olevalla havaintopaikalla ei viimeisimpien analyysitulosten mukaan ole havaittavissa Talvivaaran kaivoksen jätevesien vaikutuksia.
Yhtiön tekemä vesistömalli todellisuutta hitaampi
Talvivaaran kaivosyhtiö on tehnyt vesistömallin, jolla kuvataan aineiden kulkeutumista jätevesien purkureiteillä. Mallinnus ulottuu vuoteen 2016 saakka ja se kuvaa ainepitoisuuksien kehitystä vesistöissä tämän hetkisellä ja ennustetulla kuormituksella.
Mallia on mahdollisuus tarkentaa vesistöjen tilasta saatavien tarkkailutulosten avulla. Tällä hetkellä veden sulfaattipitoisuus on Kolmisopessa pienempi ja Jormasjärvessä sekä Kivijärvessä suurempi kuin mallin ennustama ainepitoisuus.
Sen sijaan Laakajärven pohjoisosassa vallitseva sulfaattipitoisuus vastaa mallin mukaisia ennusteita.
Kivijärven iho-oireet johtuivat limalevästä?
Kainuun ely-keskuksen Kivijärvestä ottamista planktonnäytteistä löytynyt Gonyostomum semen -limalevä on myrkytön, mutta voi aiheuttaa iho-oireita kuten ihon voimakasta punoitusta ja kutinaa.
Ely-keskuksen mukaan suurina määrinä esiintyessään aiheuttaa uimareiden ihon pinnalle limamaisen rusehtavan kalvon aikaansaava levä on hyvin tavallinen Kainuun humusjärvissä.
Kivijärven veden aiheuttamat iho-oireet nousivat julkisuuteen keväällä, kun järvessä uineet uimarit epäilivät oireiden johtuvan Talvivaaran jätevesistä.
Kaivoksen velvoitetarkkailussa limalevää on todettu Kivijärvessä runsaasti vuoden 2008 planktontutkimuksissa, samoin limalevää on esiintynyt paikoitellen runsaana myös Nurmijoen reitillä, muun muassa Sälevässä, kertoo Talvivaaran ympäristöpäällikkö Veli-Matti Hilla Paikan päällä -blogissa.
Ely-keskuksen ottamassa planktonnäytteestä löytyi Kivijärven alusveden hapettomuudesta ja kehnosta tilasta huolimatta kosolti elämää. Kasviplanktonlevien lisäksi pohjanläheisessä vesikerroksessa elää ainakin vesikirppuja ja rataseläimiä.